Ihan parhaita uutisia, Otolle eilen hyppysertin myötä uusi titteli :) Pieni raitapaita on nyt myös Suomen hyppyvalio, sairaan hienoa!

Olin jo vähän luopunut toivosta että hyppyradoilla ikinä sijoituttaisiin tarpeeksi korkealle ja että se viimoinen hyppyserti osuisi kohdalle. Nollia kyllä osataan hyppiksillä tehdä, mutta yleisin sijoitus on ollut 7.-13. jos kisailijoita on se normaali noin 30. Eilen meillä kävi tuuri! Viitasen Annen rata oli sellainen, että hyllymahdollisuuksia riitti ja nopeammat vilahtivat joko putkeen kun piti mennä kepeille tai ihan loppuradasta eksyivät väärälle hypylle. Sijoitus oli toinen, ja kun voittajalla oli sertitili täynnä, niin hyppyserti siirtyi meille.

Otostahan tuli elokuussa 2008 agilityvalio hyppyradan voitolla. Minua oli jo pitkään askarruttanut, että voidaanko tuo voitto laskea mukaan hyppyvalion arvoon kun oli jo käytetty agilityvalion arvoa anottaessa. Laamasen Miaan on ihan varmasti luottaminen eikä tarvi pelätä että kukaan tulee viemään meiltä valioruusuketta pois. Mian mukaan riittää, että Otolla on normaalien agilityratojen voittoja tuon hyppyratavoiton jälkeen, joten tuon ensimmäisen hyppyratavoiton voi käyttää myös tähän uuteen valionarvoon.

Ja jotta minulla olisi vielä enemmän ihmettelemistä, riitti aika myös toisella hyppyradalla palkinnoille, kolmanneksi. Kaksi rataa, kaksi palkintopallisijoitusta, ei lainkaan huono päivä :)

Kiitos kaikille kannustuksesta, erityiskiitokset Ninalle joka jaksaa kuunnella mun tyhmää valitusta ja koko ajan tukea ja kannustaa! Parempaa kasvattajaa en voisi koirilleni kuvitella, eikä noissa koirissakaan mitään vikaa ole :)

Tällä viikolla ei tarvi neiti Negatiivisen vuodattaa tuntojaan, jätetään se rooli jatkossa ihan vaan Sindalle ;)

Eilen oltiin superrauhallisessa Sporttikoirahallissa. Jännä katsoa miten Jepsu hakee verkkokepeillä etenemistyyliä. Välillä pujottelu näyttää tosi sujuvalta, välillä meno on hyppivää. Miten koiraa voisi auttaa vai pitääkö sen vaan itse keksiä sujuvin etenemistapa? Namikupin kanssa on tehty.

Agilityä aloitellessa tehtiin hypyillä paljon eteenmenotreeniä namikupin kanssa, mutta nyt se on jäänyt tosi vähälle. Niinpä oli ihana nähdä Jep ekaa kertaa luukuttamassa suoraa kunnolla ilman että edessä oli mitään palkkaa, ei mitään kyselemisiä multa hyppyjen ja muurin välissä. Hypyt vetää mustavalkoista enemmän kuin putki, putkelle siis lisää treeniä. Samoin alasmenokontaktit vaativat paaaaljon vahvistusta, tuppaa unohtumaan kun pääsee vauhtiin. Puomi on vaikeampi, tuntuu että Jepsun on hankala saada takapää pysymään kapealla puomilla, A:lla stoppaa paremmin. Ylösmenojen pysähtymisiä en ole vaatinut, saa nähdä kostautuuko pian. Peruuttamista ollaan treenattu paljon, luulisi ettei takaosan hallinta ainakaan huonompi ole kuin kesällä Ojangossa, mutta kai vauhtia on tullut sen verran enempi että takapää elää omaa elämäänsä.

Noloa myöntää, mutta Jep sai tutusta vasta nyt pussiin ensimmäistä kertaa elämässään. Hyvin meni.

Ei voi kuin ihailla Karon Kriisi-shelttiä, ihana seurata miten nopeasti se oppii! Ihan mielettömän ihana koira, tuommoisia lisää ;)

Tänään oltiin ihan perhepiirissä AgiMestassa, siis Inni (Jepsun sisko), Chili (Oton siskopuolen poika), Fikka (Chilin sisko), Jep, Otto sekä se ainoa ei-aatelisperheeläinen Usva. Ihana kun voi ottaa rennosti kun tietää ettei maailma kaadu jos Jep lähtee muitten perään. Ja silloin kun minä en stressaa, niin Jepsukin jaksaa tehdä hommia mun kanssa. Otettiin yksinkertaista treeniä, jossa pääsi menemään suoraan ja kovaa. Vähänkö Usvakin on jo taitava :)

Jepsu on hyvin hyvin käsky-orientoitunut. Se saattaa kurkkia muitten perään, mutta kun käsky tulee, silloin tehdään. Ja tietty muitten käskyt saa Jepsun innostumaan ja hillumaan. Ollaan treenattu itseksemme än-yy-tee-nyt-lähtölaskentaa, se tuo koiraan kivasti tekemisen intoa.

A:lla tehtiin paljon toistoja sekä ylös- että alasmenolla.

Otto pääsi kolmen viikon yskätauon jälkeen vähän esteille. Sanomattakin selvää että sillä oli hauskaa :)

Näiden kahden treenikerran perusteella tuntuu löytyneen Jepsulle sopiva treeniresepti. Väliajalla autoon odottamaan ja napakka treeni hallissa niin että muut eivät samaan aikaan ainakaan kauhean äänekkäästi tai vauhdikkaasti tee mitään. Tätä jatketaan.

Töissä elän aika lailla vuoden kiireisintä ja ahdistavinta aikaa. Pinna on kireällä, hermot riekaleina ja tuntuu, että kaikki mikä vaan voi mennä pieleen niin menee. Onneksi hyvät treenit saa työhuolet unohtumaan!

Siis agilityä. Jepsun kanssa.

Oton kanssa harrastan, koska on ihana nähdä Oton silmien loistavan kentällä ja nauttia sujuvasta yhteistyöstä. Jos Jepsun treenien jälkeen mulla on melkein joka kerta paha mieli ja koira on ahdistunut ja stressaantunut, niin miksi ihmeessä edes yritän?!?

Jep on päässyt nyt poikkeuksellisen usein treenaamaan. Reilu viikko sitten oltiin Ninan & Usvan kanssa kaksistaan Sporttikoirahallilla. Jep jaksoi keskittyä aluksi pienen hetken ja teki innoissaan ja taitavasti. Olisi pitänyt malttaa lopettaa siihen, koska sen jälkeen homma meni pelkäksi karkailuksi.

Eilen Sporttikoirahallilla tehtiin vain tosi vähän, muutaman kerran verkkokepit ja A pienellä puolella. Isolla puolella muutaman kerran puomi ja hyppyjä. Oi miten jäi hyvä mieli, ne kaksi minuuttia isolla kentällä Jep keskittyi ja leikki hyvin :)

Tänään päästiin Ninan, Usvan ja Fikan mukaan treenaamaan Agimestaan. Vaikka pystyin tutussa seurassa ottamaan rennosti koska karkailu ei haittaisi eikä Jep edes pahasti haahuillut, niin silti jäi ankea olo. Jep oli stressaantunut ja haluton, omalla painostuksella sen sain aikaan. En tiedä että mitä pitäisi se odotteluaika tehdä. Jos ei tee mitään, Jep huutaa ja riuhtoo, mutta jos sen kanssa tekee, se stressaa siitäkin. Paras treeni saatiin tehtyä kotipihalla kun Jep oli rentoutunut ja oma velmu iloinen itsensä :) Juuri näitä pieniä hilpeitä yhdessätekemisen hetkiä haluaisin agilityynkin, siksi jaksaa treenata.

Nyt pitäisi pyyhkiä koko teksti pois. Äärimmäisen itsekästä murehtia kun treenit eivät suju, minulla sentään on kolme ihanaa tervettä koiraa joitten kanssa harrastaa. Juuri sain kuulla että ystäväni koira ei treenaa enää ikinä :( Toivottavasti lepo ja särkylääkkeet pitävät pienen kiltin koiran kunnossa niin että se saa nauttia elämästä vielä monta talvea! Jaksamista!

Ihan pakko näin julkisesti iloita miten ihana pimeävetokoira Jepsusta onkaan kuoriutunut alkuvaikeuksien jälkeen! Ja meikäläisen tasapainokin alkaa löytyä, tänään en hiihtolenkillä kaatunut enää kertaakaan, uskokaa tai älkää ;)

Tänään Jep ylitti itsensä ja leikki taitavaa vetokoiraa ihan kotiovelta asti. Bodominjärven jäällä on tällä hetkellä luksus-olosuhteet hiihdellä, pääsin muistuttelemaan mieliin myös luisteluhiihtoa. Se oli Jepsun mielestä niin extremeä että kääntyi muutaman kerran katsomaan ja melkein jo innostui jahtaamaan suksia, mutta käskyttämällä sain jatkamaan matkaa.

Pysyisivät nyt kovat pakkaset loitolla niin tarkenisi hiihdellä joka ilta.

...siis hiihtely - ei agility ;) Mutta siitä agiliitelystä ei sen enempää vielä... Tällä kertaa saatiin Jepsun kanssa oikein hiihtoseuraa, ja plääni oli että kaveri edellä, Jep ja Mari perässä. No eihän se toiminut, koska vaikka kaveri hiihti tosi kovaa, niin Jep tuli vielä kovempaa perässä ja ohi vaikka miten yritin hidastella. Seuraava yritys niin, että Jep etummaisena. Toimi aina pätkittäin tosi hyvin, kunnes Mari oli rähmällään hangessa kun Jep päätti mennä kurkkaamaan että takanatulija on vielä matkassa mukana.

Jäälle kun päästiin niin löytyi toimiva systeemi. Minä hiihdin hangessa, se hidasti sopivasti vauhtia, ja Jep kiskoi täysiä menemään. Parempi kuitenkin jatkossa hiihdellä pimeässä ja yksin, tänään ei ainakaan ollut golfkentällä eikä jäällä ketään muuta hiihtelijää.