Kaksi viikkoa sitten (15.4.) oli lumet sulaneet meidän pihalta jo sen verran että pääsi tarkastelemaan löytyykö kasvulaarista elämää. Ensimmäiseksi pojat pääsivät kuitenkin porkkanansyöntitalkoisiin, porkkanat oli jääneet syksyllä maahan. Hyvin maistui.

Oi jee, viinisuolaheinä näytti selvinneen hengissä! Ilo oli liian aikaista, tänään noista punavihreistä lehdistä on jäljellä vain kasa ruskeaa ja kuivunutta, vain yksi elossa oleva lehti. Ruohosipuli sen sijaan kasvattaa nyt jo voimakasta tupasta, kukkia odotellessa.

Vertailukuva kahden viikon takaa ja tältä päivältä, poimulehti kasvaa silmissä.

Olin jo ajatellut että kuunliljat eivät ole selvinneet talvesta mutta nyt puskee ylös versoja.

Mitä opin tästä talvesta: älä sijoita linnunruokinta-automaattia kasvimaan yläpuolelle, tiedossa kaurapelto.

Tänään alkoi kukkien hamstraaminen. Lähdin ostamaan pikkukukkaisia orvokkeja mutta niitä ei ollut Plantagenissa jäljellä enää kuin muutama. Yhtä tyhjän kanssa tulla kotiin kolmen orvokin kanssa joten täytin loput laatikosta tylsillä isokukkaisilla. Näyttävät nekin ihan kivoilta kun ruukkuihin pääsivät.

Tämä väri nousi suosikikseni. Nyt kun olen reilut puoli vuotta tehnyt kauppaa myös ammattiviljelyyn tarkoitetuilla kukkien siemenillä, niin kovasti kiinnostaa että mahtaako tämä olla Rocky Rose Tiger, Syngentan uutuus tälle kaudelle.

Tasaista työtä Jepsun kanssa eilen RIMAn kisoissa: kaksi rimaa – kaksi rimaa – rima ja kielto.

Eka rata oli yksinkertainen, kentän päästä päähän juoksemissa. Rima tuli alas hypyllä jonne käännyttiin muurilta 180 astetta. Taisin valssata juuri hypyn edessä. En ole ihan varma missä toinen rima tuli alas, joko samanlaisessa kohdassa kuin eka, erona vain se että muurin kohdalla oli rengas tai vähän myöhemmin takaakierrossa.

Hyppyradalta muistan vain toisen rimanpudotuksista, rima tuli alas suoran jälkeen kun jarrutin oman liikkeen, varmaan stoppasin juuri silloin kun Jep oli hyppäämässä. Rimanpudotuksia lukuun ottamatta hyppäri meni tosi sujuvasti.

Kaksi ekaa rataa tuomaroi Leena Rantamäki-Lahtinen, kolmannelle vaihtui tuomariksi ruotsalainen Andreas Silfverberg. Voi miten kiva rata! Haastava muttei kuitenkaan liian vaikea. Heti radan alussa tuli rima alas, suurin tsemppi meni ehkä siinä. Kielto tuli kun lähdin viime tingassa muuttamaan ohjaussuunnitelmaa. Kepeillä olisi pitänyt jättää koira pujottelemaan kepit loppuun itsenäisesti jotta olisi ehtinyt valssaamaan seuraavan hypyn jälkeen. Saatoin kepeillä liian pitkälle ja sitten olin jo valssaamassa hypyn jälkeen kunnes panikoin etten ehtisi ja vaihdoin valssin takaaleikkaukseen. Siinä sählingissä tuli kielto hypyltä. Eniten tuolla radalla jännäsin hyppykaarretta, juuri sellainen hyppy josta Jep tulee helposti liikkeeni mukana ohi mutta kerrankin osasin olla huolellinen. Samoin jännäsin A-putki-erottelua mutta sekin onnistui.

A:n alastulo joutuu nyt erikoistreeniin. Kummallakin agilityradalla Jep tuli A:n alastulon läpi ja pysähtyi maahan. Olisi pitänyt korjata. Puomin alastulo oli kummallakin radalla vähän hätäinen mutta kuitenkin ihan ok, keinut turhan vauhdikkaita. Vaikka se aikaa viekin niin haluaisin silti tehdä kisoissa kontaktit kuten treeneissäkin.

Rimoja tuli alas enemmän kuin koskaan, mutta niin näytti tulevan muillakin. Hankala tilanne kun treenataan Ojangossa jossa rimoista saa ottaa vaikka tukea eikä ne halot putoa millään, Rimalla tuntui rimat putoavan pelkästä ajatuksesta.

Pudonneista rimoista huolimatta sain näistä kisoista pikkuisen sitä toivomaani uskoa omaan osaamiseen. Ihan kahjo tuo mustavalkoinen on ennen rataa mutta ei voi valittaa, hyvää työtä se radalla tekee :)

Viime viikkojen treeneistä mustavalkoisen kanssa on jäänyt mieleen osaamattomuuden tunne. Yritän ehkä liian vaikeita, bongaan radoilta vain ne kohdat joissa tiedän että tökkää ja tökkäähän se sitten tietenkin. Yksinään kun treenataan niin yritän tietty hinkata niitä hankalia ohjauksia, esim. saksalaista, ja turhautuminen vaan kasvaa kun homma ei tunnu etenevän.

Parin viikon takaisista treeneistä piirustelin muistiin tällaisen radan.

Jotenkin jo tuo alkusuora tuotti ongelmia, Jep juoksi puomista ohi. Puomin jälkeen liikuin seinän puolelle ohjaamaan pussin ja kepeille, hieno kepeillemeno. Keppien jälkeen tuli se meille hankalin kohta, eli piti lähettää koira takaakiertoon ja ehtiä itse liikkumaan 8-hypylle pakkovalssiin. Tosi vaikeata oli liikkua oikeaan suuntaan ja ajoittaa liike oikein.

Muurilla Jep kolautti joka kerta kun tungin ihan muurin viereen ohjaamaan. En olisi uskonut että Jep irtoaa sivusuunnassa niin hyvin, lähetys muurille ja oma tie 3-hypyn vasemmalta puolelta niin kertaakaan ei palikat kolisseet.

Puomin alastulot ihan ok vaikka en liikkunut saattamaan puomin päähän saakka. Keinun Jep teki useamman kerran turhan vauhdikkaasti niin että suunnilleen yksi kynsi piti keinun paikoillaan, unohdin käskyttää odota, sen taitaa siisti keinu vielä vaatia. Lopun putkihärdelliin ei aika enää oikein riittänyt, sitä pitää testailla joskus itsekseen että kumpi on nopeampaa, olla itse putkien vieressä vai ulkopuolella.

Viikon takaisissa ryhmätreeneissä tuli heti ratapiirroksen nähtyäni olo että huh, hyvä jos saadaan viisi ekaa estettä toimimaan. Siinähän se aika sitten kuluikin saksalaista vääntäessä. Miksi on niin paljon helpompi kaitsea muita kuin itse ohjata koiraan luottaen ilman ylimääräisiä jalkojen ja vartalon kääntelyitä :) Mutta ymmärrys lisääntyi ja nyt ainakin tiedän mitä pitäisi tehdä.

Koiran putkeen keilaaminen on tuttu juttu mutta keilata voi myös hypyille. Käsi nousi taas turhan herkästi, siihen loppuu Jepsun eteneminen.

Tämän viikon ryhmätreeneissä ehdittiin tehdä neljää lyhyttä pätkää teemalla lähettäminen, treenipätkät Clean Runista. Ensimmäiseksi 3. pätkä. Ongelmana se että Jep lähti ekan putken jälkeen liikkeeni mukaan ja jätti välistä 3-hypyn. Piti selkeästi odottaa putken jälkeen ja ottaa koira mukaan, sitten päästiin se kolmonenkin. Neloselle irtosi yllättävän hyvin, samoin 6-hypylle, sivuirtoamiset on kehittyneet. Putkijarrutuksessa tuli esiin sama kuin omissa aamutreeneissä, Jep kieltää putken. En saa siis yhtään ennakoida putkijarrutusta, en suunnilleen edes ajatella kun Jep jo kieltää koko putken.

Nelospätkän kaikista ohjausvinkeistä ei oikein päästy jyvälle, niinpä päätettiin ohjata 6-hyppy sylkkärillä. Ei oikein onnistunut, häiritsin vaan koiraa väärään suuntaan olevalla rintamasuunnalla. Ihana oli seurata Jepsua miten se oli tekemässä ihan oikein mutta kuitenkin teki sylkkärissä ylimääräisen pyörähdyksen jos ajoitus mätti. Jepsu olisi niiiiin paljon parempi ilman minua, voi reppanaa kun yrittää täysillä. 2- ja 9-hypyille sekä putkeen Jep irtosi hyvin.

Seiskapätkän ahaa-elämys oli ohjata putkelle asti niin ettei vedättänyt yhtään, silloin sai Jepsun irtoamaan loistavasti 5-hypylle ja ehti tekemään täydellisen valssin.

Viimeiseksi työn alle pätkä 8. Kaikille meidän ryhmästä tuotti ongelmia se että koira irtoaisi 1-hypylle kun ohjaaja on 3-hypyn vieressä, kaikki koirat olivat menossa ykkösen ohi kakkoselle. Piti istuttaa koira kirsu seinää päin ja ottaa askeleen verran kauemmaksi kolmosesta niin sain Jepsun irtoamaan sekä ykköselle että kakkoselle. Valssiin ehdin hyvin, mutta kielsi tosi herkästi 6-hypyn, taas se käsi.

Kun reenit on menneet vähän niin sun näin niin saa nähdä miten käy kisoissa. Tällä viikolla Riihimäki, ensi viikolla Kirkkonummi ja Vuokkoset. Huh, kahdeksan starttia Jepsulle!

Jep täytti maanantaina 19.3. neljä vuotta. Vastaanottoa ei järjestetty, koska synttärisankari vietti juhlapäiväänsä treeneissä.

Aamulla Sporttikoirahallin omatoimitreeneissä halusin päästä kokeilemaan kisoissa hankaluuksia tuottaneita juttuja, eli putken kautta hypylle niin että olen kaukana hypyn takana vastaanottamassa. Kerran taisin saada Jepsun tulemaan hypyn ohi kun valssi oli myöhässä, mutta muuten ei ongelmia.

Lisäksi tehtiin takaakiertoa pakkovalssilla ja saksalaisella. Saksalaista en saanut kunnolla onnistumaan. Jep lähti hyvin takaakiertoon ja pääsin liikkumaan alta pois, mutta suurimmaksi ongelmaksi tuli saada Jep hyppäämään hyppy, se oli kovasti tulossa liikkeeni mukana ohi. Muutaman kerran kun heitin lelua niin saatiin homma toimimaan paremmin.

Maanantain treeneissä Vuokkosilla olisin voinut valita helpompia ohjausvaihtoehtoja mutta halusin päästä treenaamaan mulle niin kovin vaikeata ajoitusta. Putkesta tultaessa piti tulla putken suun kanssa samassa tasossa oleva hyppy putken puolelta, siis takaa, koska putkesta ulos tullessa kurvi kuitenkin venyy. Helppo vaihtoehto olisi ollut liikkua putken suulle ja siitä pyöräyttää takaa. Yritin kuitenkin ohjata jäämällä kauemmas ja työntämällä yhden askeleen verran saada Jep takaakiertoon. Oma ajoitus oli kuitenkin aina ihan myöhässä, kuinka sitä luuleekaan olevansa ajoissa vaikka koira on tullut metrin ulos putkesta ennen kuin oli työntö päällä.

Samanlaista työntöä yritin puomille mennessä, leijeröin putkea ja yritin saada Jepsun työnnettyä puomille. Tosi vaikeata oli saada työntö tarpeeksi aikaiseksi.

Putkeen meno on Jepsulle tosi tosi vaikea jos seison yhtään edessä. Täytyy olla tarkka oman sijoittumisen kanssa mutta pitää myös vahvistaa sitä että saa putkeen mennä vaikka se ohjaaja vähän tiellä seisookin jos sinne kuitenkin ohjataan.

Keskiviikkona päästiin tuuraamaan Vuokkosille omatoimivuorolle. Treenin aiheena se vakio oli valssaus. Valssin ajoissa tekeminen ei riitä jos vauhti töksähtää ja liike lähtee väärään suuntaan. Lisäksi ohjaava käsi jäi Jepsulle helposti epäselväksi ja tuli selän taa väärälle puolelle. Tuli myös huomattua sama kuin maanantain treeneissä, eli kun olen epävarma ohjauksesta niin käsi nousee ja kertoo Jepsulle vielä vähemmän.

Vuokkosilla olen huomannut sen, että jos ehditään treenata kaksi kierrosta, niin jälkimmäisellä kierroksella keskittyminen on huonoa ja Jep ottaa enemmän häiriötä naapurikentältä. Yksi kierros oli Jepin kanssa jo tehty, mutta teki kuitenkin mieli päästä kokeilemaan rajoja kepeillä, jotka loppui noin metrin päähän seinästä ja itse olin jo mahdollisimman pitkällä seuraavalla esteellä eli puomilla. Sen Jep kesti hyvin että olin puomin ylösmenon puolessa välissä, pujotteli loppuun. Kun etumatkaa oli niin paljon että olin jo puomin puolessa välissä niin Jep jätti vikan välin pujottelematta, tuli puomille, teki hyvän alasmenokontaktin mutta jatkoikin siitä matkaa naapurikentälle. Onneksi Vuokkosten väliaidat on suht tukevat eikä Jep päässyt yli. Hitsi miten harmittaa että piti urheilla. Helppoihin juttuihin keskittyminen vielä riitti mutta piti sitten mennä kokeilemaan liian vaikeaa. Jospa seuraavalla kerralla muistaisi, että jälkimmäisellä kierroksella keskitytään siihen että onnistutaan ja leikitään paljon.

Vielä lauantainakin päästiin tuuraamaan omatoimivuorolle, tällä kertaa Sporttikoirahallille. Pienellä puolella puomia ei pääse tekemään kunnon vauhdilla/jatkamaan itse matkaa puomin jälkeen, joten nyt otettiin isolla puolella puomista kaikki ilo irti. Hitsi miten hyviä puomeja, askellus osui hyvin ylösmenoon ja alasmenot varmoja ja nopeita vaikka itse olin edellä, jäljessä tai kaukana sivussa. Maanantaina treenikaveri kysyi minulta että kun ohjatuissa treeneissä en koskaan palkkaa Jepsua alastulossa namilla niin palkkaanko itsekseni treenatessa. Näköjään en, mutta ei kai siitä palkkaamisesta haittaakaan olisi, vahvistaisi varmaan oikeaa paikkaa jos muistaisin välillä palkata myös namilla.

Lisäksi treenattiin tiukkoja kääntymisiä muurin jälkeen sekä valssilla että takaaleikaten. Ekalla kerralla tuli muurin palikat alas. Omaan silmään näytti siltä että takaaleikaten tuli tiukemmat käännökset.

Harvinainen viikko kun päästiin neljästi treenaamaan, ensi viikolla Jep saa taas tyytyä vain pariin treeniin.

Käytiin eilen Jepsun kanssa kisaamassa pari starttia KKK:n hallilla. Viitasen Anne oli tehnyt astetta (tai jopa kahta) liian vaikeat radat meidän tasoon nähden, ja harvinaisen vähän tuli nollia muillekin.

Ekan radan piti olla ihan tehtävissä. Alku oli hauska ja halusin kokeilla siihen leijeröintiä kun nyt on paljon treenattu eri esteitä leijeröiden. Alku sujuikin hyvin, tosin en itse edes huomannut lähdössä hiippailua, onneksi on video.

Ohjasinpas typerästi kepeille mennessä. Jäin ihan väärään paikkaan jumittamaan, ja kun lähdin liikkeelle, oli se Jepille lupa mennä puomille. En pitänyt puomia minään riskinä koska Jep ei ole ollut kovin kontaktihakuinen, ennemmin juossut niistä ohi, mutta pitää näköjään ajatella rataantutustumisissa myös siltä kantilta että kontakti voi olla kutsuva.

Radan vaikeimpana kohtana olin pitänyt muurin jälkeen olevaa kolmen hypyn suoraa, enkä minä sitä osannutkaan ohjata. Kauheasti myöhässä ja juoksulinja väärään suuntaan ettei vaan menisi hyppyä takaa.

Toisella radalla oli kaksi kohtaa joihin en millään keksinyt Jepille sopivaa ohjaustapaa: kumpikin suoran putken jälkeinen tilanne. Tosin eihän me edes sinne asti päästy... Lähtöalue oli kovin rauhaton ja Jep tuijotteli maaliin tullutta koiraa. En huomannut hiippailua ja kun kutsuin niin olin jo luovuttanut. Seli seli, tuolla asenteella ei olisi kannattanut muuta kuin kaartaa suorinta tietä maaliin. Mutta tulipa testattua se, että jos ei ole selkeää ratasuunnitelmaa niin ei voi onnistua, eli ne kummatkin suoran putken jälkeiset tilanteet epäonnistuivat.

Sen jälkimmäisen suoran putken jälkeisen elämän osaisin nyt mielessäni ohjata, eli koiran tullessa putkesta pitäisi taaksetörkkäisyn olla päällä ja rintamasuunnan eri suuntaan kuin mulla oli. Mutta sitä ekan suoran putken jälkeistä kohtaa en osaisi vieläkään :)

Lähtötilanne koetteli toden teolla Jepsun keskittymiskykyä, mutta koira selvitti tilanteet hienosti, minä vaan en ollut tilanteen tasalla niin että olisin huomannut varastamiset ja ollut tiukempi. Kontaktit Jep teki hyvin, mutta taas se vapauttaminen oli epäselvää.

Paljon tuli oppia ja treeninaihetta tästäkin kisareissusta, ei kun aamulla treenaamaan.

Treenailua on jatkettu tutulla maanantaikaavalla mutta mitään ei ole tullut kirjattua ylös vaikka tarvetta olisi ollut. Agility on paras tapa unohtaa tylsät työjutut, mutta jotenkin ne työajatukset vie kotiin päästyä kuitenkin voiton ja tuntuu ylivoimaisen vaikealta saada aikaiseksi mitään kirjallista tehdyistä treeneistä. Nyt kun on neljä päivää ollut niiskuttava ja kuumeileva sohvan vanki niin voisi hyödyntää ajan muutenkin kuin vastailemalla työsähköposteihin parin tunnin välein.

Jepin kanssa oltiin agikisaamassa oman seuran kisoissa Vuokkoset Areenalla helmikuun lopussa. Ekat ”oikeat” kolmosluokan kisat muuten. Jepillä oli pitkä päivä kun ensin kisattiin Oton kanssa, sen aikaa Jep oli lunkisti häkissä hallin nurkassa. Vähän jännitin että vaikuttaako pitkä odottelu Jepsuun mutta hyvin se keskittyi.

Oton kisoista ei sen enempää kuin että tarttis ehkä treenata jos tahtoisi onnistua kisoissa. Hyppyradalta tehtiin sentään nolla mutta hui että miten paljon annetaan aikatasoitusta sylilähdössä ja kaarroksissa. Agilityrata kaatuikin taas siihen mihin meillä Oton kanssa radat yleensä, eli jos alku on yhtään kimurantimpi niin Otto ehtii väärälle esteelle ennen kuin itse saan rytmistä kiinni.

Jepsun kanssa sen sijaan tehtiin kolme omasta mielestä reilusti plussan puolelle jäänyttä rataa, virheet voi panna ihan omaan piikkiin ja ottaa virheistä opikseen.

Eka rata oli tosi helppo. Viilattavaa löytyy: valssi pituuden ja keppien jälkeen olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin, puomin alastulossa pitäisi malttaa pitää niin pitkään että on itse päässyt niihin asemiin mihin oli suunnitellut pääsevänsä. Kiitos Annalle että annoit ajattelemisen aihetta kysymällä millä vapautan Jepsun kontakteilta jatkamaan matkaa. Jaa-a, enpäs osannut vastata. Treeneissä se on ihan selvä, seuraavan esteen käskyllä saa jatkaa matkaa tai jos lopetetaan siihen niin tule ja palkka. Miksi se kisoissa sitten on kääntynyt siihen, että hyvä on se sana jolla annan jatkaa matkaa. Tämä asia pitää miettiä. Treeneissä en koskaan vapauta hyvä-sanalla, kehusana on hieno ja sillä Jep ei treeneissä lähde kontaktilta. Kisoissa se vapauttaja taitaa tosin olla mun liike, ja niinhän se ei saisi olla.

No, jatkan kontaktimietiskelyä itsekseni, mutta ekasta radasta jäi vielä mieleen musta mutkaputki. Vaikka tietää että se hidastaa koiraa, niin silti rytmin katkeaminen tulee yllätyksenä ja tulee sijoittuneeksi vähän liian pitkälle. Videolta ei näy, mutta Jepsu liukasteli kovasti putkista ulos tullessaan. Ekalta radalta tulokseksi puhdas rata.

Jos eka rata oli yksinkertainen ja helppo niin tokassa riitti enemmän haastetta. Suunnitelmana oli liikkua pitemmälle A:n aikana jotta olisi ehtinyt kunnolla valssaamaan mutta suunnitelma jäi puolitiehen ja tuloksena pudonnut rima ja melkein hylky. Ihana kiltti mustavalkoinen kun ei mennytkään putkeen vaikka meinasi.

Keinun jälkeiseen kuvioon en keksinyt muuta ratkaisua kuin kammoamani takanaleikkauksen. Näkyy että ajatus on jo siellä leikkauksessa kun en ohjaa muuria ja kiltti-Jep tulee ohjaamattomuuden mukana muurin ohi. Itse se leikkaus olikin oikein onnistunut, mutta leikkauksen jälkeen Jep pääsee selän takaa uudestaan muurille. Tällä radalla näkyi puomilla se että Jep ottaa liikkeeni vapautuksena. Ja vielä sellainen huomio, että taisin olla ainoa maksiohjaaja joka ehti ennen koiraansa maaliin :)

Hyppyradalla en oikein osannut päättää että minkälaiset ohjaukset valitsisi kolmoshypyltä ekalle putkelle. En tainnut edes kertaakaan kokeilla tuota valssiratkaisua rataantutustumisessa, eikä se kauhean nätti ole kun valssit on myöhässä mutta rimat pysyi, se oli Jepsulta hyvin kestetty. Sitten samantyyppinen virhe kuin edellisellä radalla, eli ajatus oli jo hypyssä jonka olin päättänyt ohjata tarkasti enkä ohjannut edeltävää hyppyä ja Jep tuli ohi. Jepin kanssa pitää aina muistaa ohjata JOKAINEN este huolella.

Viimeisimmissä Vuokkosten ryhmätreeneissä yhtenä teemana oli ennakoiva sijoittuminen. Mun ennakoivuus - kauhealla kiireellä seuraavaan ohjaukseen - ei sopinut Jepsulle lainkaan, rimoja ropisi alas. Omaa ohjausta rauhoittamalla rimat sai pysymään.

Lauantaina pääsee kisaamaan Kirkkonummelle pari rataa. Tuloksista viis, pääasia että saa taas testata onko viime kisojen ja treenien virheistä ottanut opiksi :)

Meidän lauman agitreenit keskittyvät maanantaille. Mutta eipä tuo yhden päivän tiivis tahti tunnu mustavalkoista haittaavan.

Maanantaiaamuisin on aina jännä mennä Sporttikoirahallin aamuvirkkuvuoroon: onko esteet kasattu seinän viereen vai pääseekö esteiden siirtelyssä helpolla. Kun töissä pitää olla kahdeksalta ja mielellään lämmittelisi ja jäähdyttelisi kunnolla, niin se radan rakentaminen yksinään ei ole kauhean innostavaa. Tällä kertaa meitä hemmoteltiin ja hallissa oli ainekset monenlaiseen treeniin estettäkään siirtämättä.

Aloitettiin Jepin kanssa sillä vinosti puomille menolla joka tuotti viimeksi ongelmia. Nami ylösmenolle ja pelkkää ylösmenoa, näin treenien aluksi kun into oli vielä suuri niin ei mitään ongelmia, Jep ei oikonut. Mitään ihan tosi jyrkkää kulmaa en tosin edes vielä yrittänyt, jätetään seuraavaan kertaan.

Olen itsekseni hihkunut että Jepsu alkaa tulkita takanaleikkauksia jo melko sujuvasti, tosi hyviä käännöksiä eikä lainkaan kysymistä, vaikka leikkaukset oli aika jyrkkiä eikä edes kauhean loogisia. Taikasanat ovat lähetys - leikkaus - ponnistus, kun hoen näitä niin ohjaus onnistuu, kiitos Sanna! Hassu koira, kun jätin sen tätä hyppelytreeniä tehdessä ihan keppien päähän, niin toinen tuijotti niitä keppejä ihan varmana siitä että sinne ollaan menossa :) Tuli kuitenkin kutsusta mukaani eikä tehnyt omavalintaista pujottelua ensin. Olen niiiiin tyytyväinen että kepeistä on tullut Jepsulle mieleinen este vaikka veikin pitkään ennen kuin saatiin kunnolla haltuun.

Ja jottei ne treeninaiheet loppuisi, niin uutta treenattavaa. Testailin lähetystä keinulle ja samalla sivuetäisyyttä. Ensimmäinen lähetys ja sivuetäisyys toimi loistavasti – minun ja keinun alastulon välissä oli yksi hyppy, viitisen metriä ja lisäksi olin reilusti takaviistossa kun ”rata” jatkui sinne suuntaan. Pari kieltoa sain aikaiseksi, piti malttaa pitää oma rintamasuunta sinne keinulle päin. Lisäksi Jep alkoi tulla keinun alastuloon vinosti, siis kääntyi minuun päin, tämän korjaamiseksi jätin lelun parin metrin päähän keinusta ja vapautin lelulle.

Ryhmätreeneissä Vuokkosilla tehtiin tällaista kivaa rataa:


Alun pimeään putkeen lähettäminen meni ekalla kierroksella tosi hyvin, mutta seuraavalla yrityksellä Jep kääntyi takaisin. Jep oli jo putkessa, mutta kun lähdin kääntämään kroppaa vastakkaiseen suuntaan niin Jep tuli pois. Otto tarvii lähetyksen lisäksi sen vedon putkeen ettei mene putken suun ohi, mutta Jepillä se sama veto sai aikaan kiellon. Parhaiten Jep meni putkeen kun lähetin ja oma rintamasuunta pysyi koko ajan sinne suuntaan minne oltiin menossa.

5-hypyn yliohjasin, olin ihan varma että Jep juoksisi ohi jos en olisi supertarkka omasta rintamasuunnasta. Ihan turhaa varmistelua, Jep haki hypyn hyvin vaikka olin jo menossa puomille.

Puomin jälkeinen putki ensin varman päälle menemällä puomin ja seinän väliin, sitten myös puomin oikealta puolelta ja omalla juoksulinjalla ohjaten. Hypyt 9-14 ensin seinän puolelta ohjaten mutta myös siltä toiselta puolelta. Seinän puoli oli itselleni luontevampi, radan puolelta ohjatessa vaikeinta oli ehtiä 9-hypyn taakse ottamaan koira vastaan. Sain Jepsun pari kertaa kiertämään 9-hypyn takaa kun en ehtinyt kunnolla eikä ohjaus ollut päällä. 12 hypylle kokeilin poispäinkännöstä, se oli sujuva.

17-putkeen Jep lähti tosi hyvin, pääsin itse liikkumaan niin että 19-putkeen oli helppo tökätä ilman sen hienompia ohjauksia. 17-putkesta tullessa piti ottaa hyvin haltuun, kerran Jep juoksi 18 hypyn ohi, taisi katsoa Inaa ennen minua.

20-hypylle hinkattiin sylkkäriä, kädet ja jalat ei vaan toimineet yhteen ja ohjasin tosi kökösti niin että Jep ei voinut tietää mihin suuntaan ollaan hypyn jälkeen menossa – ja eikös se koira pitäisi sylkkärissä kääntää jo ennen hyppyä. Luulin jo osaavani sylkkärin mutta enpä osaakaan, koira kyllä yritti kaikkensa tulkitakseen ohjaustani. Vähän sama juttu 22-23 välissä, aina olin myöhässä tai väärässä kohtaa tekemässä sylkkäriä. Pitää muistaa myös lähteä sylkkärin jälkeen liikkeelle nopeammin.

Omalla treenivuorolla Jep ei näe ja kuule muita kuin minut, mutta heti kun Ina meidän vuoron jälkeen huikkasi ”Seuraava!”, niin Jep oli lähdössä moikkaamaan tulijaa. Mutta siitä huolimatta Jep oli niin huippu sekä treenatessa että väliajalla. Ensimmäistä kertaa pystyttiin hengailemaan edes hetki hallissa ilman huutokonserttia. Jepin mielestä miniagilityä ei ole oikeaa agilityä, namin voimalla se touhusi kanssani vaikka vieressä juostiin putkea ja hypeltiin :)

Maanantaina treenattiin agilityä ilman käsiä. Minä taisin olla se suurin vastarannankiiski inttämällä esim. että miten muka onnistuu valssaus kädet selän takana kun eihän siinä silloin ole ohjaavaa kättä. Väärässä olin. Ei niitä käsiä näköjään tarvi, hartialinja kertoo koiralle oleellisen. Ilman käsiä pystyi paremmin keskittymään vartalon suuntaan. Olen epäselvä käsien kanssa, joten Jepille ja minulle tämä ohjausharjoitus sopi tosi hyvin. Videopätkä treenien lopulta, vauhti vähän jo hiipunut. Näkyypä muuten hyvin miksi Jep empii putkille menoa, ohjastaja aika taitavasti estämässä.

Keskiviikkona päästiin Jepin kanssa tuuraamaan omatoimivuorolle Vuokkosille. Oli hauska päästä välillä myös hallin kisapäätyyn treenaamaan. Harjoittelun aiheena putki-puomi-erottelu, pituus, avokulma kepeille ja poispäinkäännös/leijeröinti keppien jälkeen.

Putki-puomi: Suoraan lähestyttäessä puomille meno ihan ok, "takaviistosta" tullessa sujahti aina putkeen. Harjoituslistalle puomille meno kulmasta kuin kulmasta ensin ilman vauhtia, sitten kun tuo alkaa sujua niin mukaan vauhti ja oma liike. Nyt laitoin namin ylösmenolle ja lähetin puomille, Jep meni vinosti puomille hakemaan namin. Pituuden keppi puomin viereen jotta Jep joutuisi suoristamaan linjan itse, mutta Jep luulikin että jutun juju on mennä puomille sen pituuden kepin yläpuolelta. Puomin ylösmeno on siis ihan unohtunut.

Pituudelle tultiin vinosti ja viimeinen palikka kaatui pari kertaa, palkkailin muutaman kerran kunnollisesta hypystä. Keppien avokulmaan meno hieno, keppien jälkeen poispäinkäännös onnistui hyvin.

Tykkään niin kovasti tästä että Jepin kanssa löytyy aina uutta ja uutta treenattavaa :) Kunpa pääsisi useammin treenaamaan!

Reilu kaksi viikkoa sitten kisailtiin Jepin kanssa Vuokkoset Areenan avajaiskisoissa. Oma asenne kisaamiseen oli todella surkea, en halunnut kolmosiin ja se näkyi ohjauksessa, tosi epäreilua koiralle. Hyppyradalla (ratavideo) tuli rimoja alas oikein urakalla. Ei oltu aikaisemmin liidelty hallin kisapäädyssä, ja siellä alusta on pehmeämpi kuin meidän treenikentällä. Olisiko se voinut saada rimat ropisemaan? Lisäksi radalta kielto keppien jälkeen, kun halusin testata hakisiko Jep hypyn vaikka olen jo menossa seuraavalle esteelle, ei siis hakenut kun ei ohjausta ollut.

Jep on agilityradalla tosi kiltti ja kuuliainen (siis siinä vaiheessa kun kukaan muu ei ole enää radalla), ihan yllätyin kun se avajaiskisojen toisella radalla varasti lähdössä (ratavideo). Onneksi Ina huuteli takana että uudestaan lähtöön. Sitten tehtiinkin siisti rata, yksi rima alas ja yksi Jep-kielto, pääasia hyvät kontaktit.

Avajaiskisaviikonloppu kului hallilla aamusta iltaan ja maanantaina jatkettiin hallilla treenien merkeissä. Silloin päätettiin treenikaverin kanssa että ilmoittaudutaan BATin kisoihin ja noustaan molemmat kolmosiin. Päätös myös toteutettiin :)

BATin kisoissa kahden radan ilta kutistui yhteen kun puuttuva LUVA saatiin jo ekalla radalla (ratavideo). Eka rima kolahti mutta ei pudonnut. A:n alla olevaan putkeen vienti askarrutti, koska Jep ei ole kovin putkihakuinen. Päädyin viemään huolellisesti putkeen ja soveltamaan seuraavalle hypylle lähetyksen. Kepeille huitaisin turhan voimakkaasti ja Jep lähti hakemaan pituuden keppejä. Hetken jo mietin että vedänkö koiran kokonaan pois kepeiltä ja otetaan uudestaan mutta onneksi en hätäillyt koska Jep niin hienosti löysi itse oikeaan keppiväliin!

Kaikkein hienointa oli, että loistavat treenikaverit valpai Hukka & Juuso nousivat illan toisella radalla kolmosiin! Hukka ja Jep aloittivat agilityn samaan aikaan, yli kolme vuotta on jo treenattu samassa ryhmässä. Jep fanittaa Hukkaa edelleen ihan täysillä.

Nyt on sitten kolmosetkin korkattu kun päästiin Jepin kanssa juoksemaan lauantaina juoksematta jäänyt rata sunnuntaina kolmosten vikassa kisassa (ratavideo). Ihan hölmöä, olen kisannut satoja kisoja minikolmosissa mutta silti maxikolmoset tuntuu toooosi pelottavalta paikalta :) Jännitystä vähän helpotti se, että alkupään ohjaajat sähläsivät hyllyjä toisensa perään, vaikka minusta rata ei tuntunut kovin hankalalta. Tylsintä olivat tiukat estevälit A:n jälkeen ja ennen puomia.

0-tulos on paljon enemmän kuin uskalsin ekalta kolmosten radalta odottaa, mutta voi miten paljon voikaan jäädä hampaankoloon:
1. Lähtö: Älä kutsu koiraa mukaan vauhdista. Pysähdy, hengitä, kutsu koira rauhassa matkaan.
2. Ennakoiva ohjaus: Muurille mennessä koiralla ei ole aavistustakaan siitä että käännytään. (Tämän huonon ohjauksen perustelen sillä, että normiJep olisi ennakoivalla valssilla kysynyt saako saako, tuona viikonloppuna kisaamassa oli ihan eri koira kun ei jälkeäkään Jep-kielloista.)
3. A/puomi-putki-erottelut: Treenattava kuntoon ettei tarvi jäädä ohjauksessa niin paljon varmistelemaan.
4. ja 5. Tee niin kuin olet rataantutustumisessa päättänyt & liiku. Olin päättänyt pitää A:n alastulolla ja mennä valssaamaan hyppyjen jälkeen, mutta on kyllä kovin hätäinen A. Putki-putki kohdassa olin suunnitellut tekeväni persjätön putkien väliin mutta löysinkin itseni jumittamassa paikoillaan.
6. = 4. ja 5. Myös puomilla oli tarkoitus pitää pitempään jotta ehtii valssaamaan. Mihin ihmeeseen minä jäin hidastelemaan kun tuomarikin oli ennen minua puomin alastulolla :) = LIIKU!
7. on se tärkein: Luota koiraan! Vika takaakierto oli tyypillinen kohta Jep-kiellolle, niinpä päätettiin tuhlata siinä vielä kymmenyksiä aivan turhaan. Jep kyllä osaisi kääntyä jos ohjaaja antaisi mahdollisuuden.

Älkääkä nyt ajatelko että hirveätä ylikriittisyyttä. Jep & minä emme ole lainkaan tarpeeksi taitavia kolmosiin, mutta mulla on hirrrrmuinen treeni-into ja motivaatio. Sekä lauantain että sunnuntain kisassa oli mielettömän hyvä fiilis juosta Jepsun kanssa, Jep oli tosi hyvin hanskassa mutta myös haki esteitä itse varmemmin kuin koskaan ennen.

Jotain paremmasta asenteestani kertoo myös se, että en ole koskaan luottanut Jepsuun niin paljon että olisin asettanut meidän yhteiselle tekemiselle jotain tavoitteita. Olen mietiskellyt että mikä voisi olla järkevä, saavutettavissa oleva tavoite tälle vuodelle. Mitään SM-kisoja en halua asettaa tavoitteeksi vaikka nollat saatettaisiinkin saada kasaan.

Kehittymistä voisi mitata vaikka etenemisnopeudella. 1- ja 2-luokkien nollat ovat tulleet etenemillä 3,90-5,04 m/s, 3-luokan kisassa etenemä oli 3,99. Jos saisi etenemisnopeuden 3-luokan radoilla vakiinnutettua yli 4 m/s niin voisi olla tyytyväinen.

Levojärven maneesi Porvoossa testattu Jepsun kanssa. Juu ei ihan paras kisapaikka meille sekään. Läheltä piti etten luovuttanut heti kisapaikan nähtyäni: lämmittelyesteet suoraan lähtöpaikan ja maalin edessä, kulku maneesiin kapeaa väylää kisaradan vierestä. Onneksi iso haitariovi avattiin, yksi murhe vähemmän.

Jep ei ole aikaisemmin ollut hevosmaneesissa, joten kakkosten rataa rakennettaessa kävin kokeilemassa muutamaa hyppyä. Ensin Jep liukastui hypyn jälkeen ja mitä se sitten tekikään - karkasi radalle! Olipa noloa.

Lähtötilanne ahdisti ihan hirveästi, lämmittelijät suoraan takana, mitä jos Jep päättääkin kurvata lähdöstä sinne. Turha pelko, Jep tuijotti meitä edeltävää eikä kiinnittänyt mitään huomiota takana oleviin koiriin. Radan alku sujui hyvin, mutta tuli testattua, että oma pää ei vielä kestä liian montaa häiriötä: kun ekalla radalla keinun jälkeen tuli kielto, meni ohjaukseni ihan sekaisin. Pussin jälkeen oli tarkoitus lähettää hypylle ja valssata muurin jälkeen, mutta löysinkin itseni valssaamasta jo pussin jälkeen. Meni ihan hapuiluksi, onneksi Jep haki hypyt hyvin itse. Puomin jälkeen ei meinannut sitten viimeinen hyppy löytyä, olisi pitänyt malttaa pitää puomilla pitempään.

Hirveän lepsu linja tälläkin tuomarilla kun ei tuominnut kieltoa ihan selvästä paikasta keinun jälkeen. Päivän ekalta radalta tulokseksi nolla, sijoitus 2. ja LUVA. Ratavideo.

Toinen rata oli myös hyvä testi omalle päänupille, liian monta häiriötä Marille :) Tiesin puomille menon meille haastavaksi, samanlaista oli tehty Inan treeneissä usein enkä ollut kertaakaan saanut ensimmäisellä yrityksellä onnistumaan vinoa puomille menoa kun putki on vieressä. Tuohon ohjauksen epävarmuuteen kun yhdisti vielä pelon että Jep luikkii lähdöstä omille teilleen niin eihän siitä voinut tulla muuta kuin epäonnistunut alku.

Yllätyksekseni puomille päästiinkin heti ekalla yrittämällä, mutta puomin alastulokontaktilta Jep varasti. Pysähtyi kyllä mutta lähti liikkeeni mukaan. Hetken mietin että mitä teen mutta päätin jatkaa, saa nähdä kärsinkö päätöksestä tulevissa kisoissa.

Ohjaus lässähti tuosta puomin alastulosta. A:lla päätin pitää kunnolla, se menikin ihan ok, enemmänkin olisin voinut vaatia. Muurin jälkeinen putki olisi pitänyt ohjata kunnolla, Jep on tosi tarkka rintamasuunnasta. Kepeillä testasin sivuetäisyyttä, jälleen olisi voinut irrota vielä rohkeammin. Tältä radalta tulokseksi 15 ja tylsä olo. Ratavideo.

Ennen näitä Porvoon kisoja kaikki kisaradat Jepsun kanssa ovat sujuneet hallitusti juuri niin kuin on pitänyt mutta nyt ei tuntunut lainkaan siltä eikä nollasta huolimatta jäänyt onnistunutta oloa. Itseäni saan syyttää ja sitä etten luota koiraan, hienostihan se keskittyy.

Se kisaamisessa on kivaa että paljastuu mitä pitää treenata. Tuo hypyillä kieltäminen on tuttu juttu ja sitä yritetään joka maanantaiaamu korjata, mutta nyt pahimmalta näyttää putkien jälkeen kaarrattaminen. Onneksi tuota on helppo treenata, tuntuu jo että kun yhdellä treenikerralla palkkaili ahkerasti putkesta kääntymisestä niin seuraavissa oli käännökset jo huomattavasti nätimpiä.

Huomenna taas kisataan, toivottavasti ei ole vikat kisat kakkosissa :)