Levojärven maneesi Porvoossa testattu Jepsun kanssa. Juu ei ihan paras kisapaikka meille sekään. Läheltä piti etten luovuttanut heti kisapaikan nähtyäni: lämmittelyesteet suoraan lähtöpaikan ja maalin edessä, kulku maneesiin kapeaa väylää kisaradan vierestä. Onneksi iso haitariovi avattiin, yksi murhe vähemmän.

Jep ei ole aikaisemmin ollut hevosmaneesissa, joten kakkosten rataa rakennettaessa kävin kokeilemassa muutamaa hyppyä. Ensin Jep liukastui hypyn jälkeen ja mitä se sitten tekikään - karkasi radalle! Olipa noloa.

Lähtötilanne ahdisti ihan hirveästi, lämmittelijät suoraan takana, mitä jos Jep päättääkin kurvata lähdöstä sinne. Turha pelko, Jep tuijotti meitä edeltävää eikä kiinnittänyt mitään huomiota takana oleviin koiriin. Radan alku sujui hyvin, mutta tuli testattua, että oma pää ei vielä kestä liian montaa häiriötä: kun ekalla radalla keinun jälkeen tuli kielto, meni ohjaukseni ihan sekaisin. Pussin jälkeen oli tarkoitus lähettää hypylle ja valssata muurin jälkeen, mutta löysinkin itseni valssaamasta jo pussin jälkeen. Meni ihan hapuiluksi, onneksi Jep haki hypyt hyvin itse. Puomin jälkeen ei meinannut sitten viimeinen hyppy löytyä, olisi pitänyt malttaa pitää puomilla pitempään.

Hirveän lepsu linja tälläkin tuomarilla kun ei tuominnut kieltoa ihan selvästä paikasta keinun jälkeen. Päivän ekalta radalta tulokseksi nolla, sijoitus 2. ja LUVA. Ratavideo.

Toinen rata oli myös hyvä testi omalle päänupille, liian monta häiriötä Marille :) Tiesin puomille menon meille haastavaksi, samanlaista oli tehty Inan treeneissä usein enkä ollut kertaakaan saanut ensimmäisellä yrityksellä onnistumaan vinoa puomille menoa kun putki on vieressä. Tuohon ohjauksen epävarmuuteen kun yhdisti vielä pelon että Jep luikkii lähdöstä omille teilleen niin eihän siitä voinut tulla muuta kuin epäonnistunut alku.

Yllätyksekseni puomille päästiinkin heti ekalla yrittämällä, mutta puomin alastulokontaktilta Jep varasti. Pysähtyi kyllä mutta lähti liikkeeni mukaan. Hetken mietin että mitä teen mutta päätin jatkaa, saa nähdä kärsinkö päätöksestä tulevissa kisoissa.

Ohjaus lässähti tuosta puomin alastulosta. A:lla päätin pitää kunnolla, se menikin ihan ok, enemmänkin olisin voinut vaatia. Muurin jälkeinen putki olisi pitänyt ohjata kunnolla, Jep on tosi tarkka rintamasuunnasta. Kepeillä testasin sivuetäisyyttä, jälleen olisi voinut irrota vielä rohkeammin. Tältä radalta tulokseksi 15 ja tylsä olo. Ratavideo.

Ennen näitä Porvoon kisoja kaikki kisaradat Jepsun kanssa ovat sujuneet hallitusti juuri niin kuin on pitänyt mutta nyt ei tuntunut lainkaan siltä eikä nollasta huolimatta jäänyt onnistunutta oloa. Itseäni saan syyttää ja sitä etten luota koiraan, hienostihan se keskittyy.

Se kisaamisessa on kivaa että paljastuu mitä pitää treenata. Tuo hypyillä kieltäminen on tuttu juttu ja sitä yritetään joka maanantaiaamu korjata, mutta nyt pahimmalta näyttää putkien jälkeen kaarrattaminen. Onneksi tuota on helppo treenata, tuntuu jo että kun yhdellä treenikerralla palkkaili ahkerasti putkesta kääntymisestä niin seuraavissa oli käännökset jo huomattavasti nätimpiä.

Huomenna taas kisataan, toivottavasti ei ole vikat kisat kakkosissa :)

Innokkaasti kuvailen ratoja kisoissa mutta hyvin harvoin jaksan purkaa videoita kamerasta koneelle. Tänään innostuin siihen hommaan.

Aloitetaan kuitenkin tuoreimmista kuvista. Perinteisen tammikuun Eckerön agikisareissun sijaan pidettiinkin mökkiviikonloppu mummon 90-vuotissyntymäpäivien merkeissä. Juhlien ajan pieni punainen kamerani oli autossa mutta mökillä saivat pojat poseerata.

Roope on vähän hätäinen :)

Jepsun kanssa kisaaminen jatkuu huomenna Porvoossa. Testataan nyt kertaalleen kaikki Etelä-Suomen hallit ja todetaan että ei toistamiseen kannata mennä...

Hyvinkää hallissa käytiin tosiaan kisaamassa uudenvuodenpäivänä. Ei sopiva halli meille: Jep liukasteli ja lämmittelyesteet niin lähellä kisarataa että kisaradalle ei pääse ilman että koira ottaisi lämmittelijöistä häiriötä.

Tuloksellisesti kuitenkin tosi hyvä reissu, kummallakin radalla Jep teki parhaansa ja virheet tuli sellaisista kohdista jotka osasin aavistaa. Hyppyradalla yksi rima alas (ratavideo), agilityradalta nolla (ratavideo), meidän ensimmäinen kakkosista, sijoitus 3. ja LUVA. Agilityradalta olisi voinut tuomita kiellon, putken jälkeen Jep kielsi hypyn, mutta tällä kertaa tuomari oli kiltti. Tuo putkien jälkeen hypyltä kieltäminen on tosi tyypillistä Jepsulle, treeneissäkin saan sen kieltämään usein. Täytyy olla tosi tarkka oman rintamasuunnan kanssa, ohjauksen pitää jatkua vaikka ajatus suuntaisikin jo seuraavalle esteelle.

Jepsun ratavideot olen yleensä pian kisojen jälkeen ladannut kamerasta mutta Oton videoita oli purkamatta syyskuusta asti. Olipa mukava katsella Oton menoa, se kyllä menee niin kovaa kuin vain pääsee. Kisamuistoja mennään Otonkin kanssa vielä verestämään viikon päästä oman seuran kisoihin, saa nähdä miten Öttiäinen innostuu irrottelemaan :)

Kovin hiljaista on ollut koiraharrastusrintamalla, 12-tuntiset työpäivät ovat vaatineet veronsa.

Jepsun liitelyihin tuli parin kuukauden pakollinen tauko, kun lokakuun alussa se satutti kannuskyntensä. Pari antibioottikuuria, vettä ja Vetramiliä, ja kynsi sai vihdoin päälleen uuden sarveisen eikä enää haittaa menoa.

Jepsun tauon aikana Otto pääsi treenailemaan muutaman kerran. Tuntuu että kepeillä Otto on taitavampi kuin koskaan, mutta kontaktit ei suju edes treeneissä, joten eiköhän Oton kisailut ala olla kisattu. Lisäksi Otto on välillä yllättävän omapäinen, saattaa kerta toisensa jälkeen tehdä omia kuvioitaan ohjauksesta välittämättä.

Vuosi 2012 käynnistetään vauhdilla, Jep pääsee agikisailemaan. Jännää :)

Toivotamme kaikille onnea ja menestystä uudelle vuodelle!

Viime talven ajan saatiin nautiskella hallivuorosta jopa kolme kertaa viikossa, tänä talvena täytyy tyytyä yhteen tuntiin. Pitää siis hyödyntää Ojankoa niin pitkään kuin pystyy, tänä aamuna ajeltiin aamulenkille ja treenaamaan.

Ohjauksellisesti Jepsun kanssa isoin ongelma on kun se kieltää hypyillä hyvin helposti jos yhtään lähden vaikka peruuttamaan ja yritän ennakoida käännöstä. Tämä ongelma on ollut jo pitkään, miksen siis ole systemaattisesti lähtenyt sitä treenaamaan kuntoon?!? Olen vaan pyrkinyt ohjaamaan nuo kohdat loppuun asti käännösten venymisen uhalla.

Tänään yhdellä hypyllä treenatessa Jepsu otti mun liikkeen muutoksen niin voimakkaasti, ettei edes hypyn takana odottava lelu vetänyt sitä hypyn yli kun itse jarrutin. Tuosta ei voinut kuin parantaa. Oma liike tasaisemmaksi ja jo sain kahjon ymmärtämään että yli saa hypätä kun käsky on annettu vaikka itse jo liikunkin muualle. Ahkeraa treeniä, jospa me kohta tuokin jo osattaisiin.

Lisäksi takaaleikkaustreeniä kepeille, sen Jep osaa. Hakisipa yhtä hyvin hypyt kuin hakee kepit vaikka itse tekisin mitä.

Ja sitten se tärkein, me ei edes oltu Ojangossa yksin ja silti treenattiin ilman mitään ongelmaa :) Minä otin häiriötä kun naapurikentältä kuului läpi läpi ja eteen, Jep katsoi mua vaan ihan sen näköisenä että älä nyt sinne tuijota, ruvetaan hommiin :)

Ei tämän näin pitänyt mennä... Meidän oli tarkoitus Jepsun kanssa aloittaa "oikea" kisaaminen Riman kisoissa tulevana sunnuntaina, mutta eihän meitä huolita koko kisoihin kun ne kolme ykkösluokan nollaa tuli plakkariin kovin nopsalla aikataululla. Pöh.

Ensimmäinen nolla napattiin HSKH:n omissa kisoissa syyskuun puolivälissä tällä radalla. Tunnistan aika hyvin Jepsun ja minun heikkoudet ja tavoitteeni onkin aina tehdä erityisesti se meille virhealtis kohta hyvin, silloin voi olla tyytyväinen rataan. Tuolla radalla arvelin että A:n jälkeisen putken jälkeinen valssi voisi tuoda riman alas mutta onnistuttiin valssissa hienosti.

HSKH:n kisojen toinen rata oli hyppis. Radan loppu tuntui hankalalta, ei oikein osannut päättää miten lopun ehtisi ohjaamaan parhaiten. Kun alussa tuli pari virhettä niin pystyi radan lopussa testaamaan miten Jep kestää vedätyksen kepeillä. Hyvin kesti ja loppu tuntuikin ihan helpolta.

Viime viikonloppuna käytiin Jepin kanssa Porissa kisaamassa kaksi rataa ja kotiintuomisina oli nolla kummaltakin radalta ja menolippu kakkosluokkaan.

Porin eka rata ei mennyt niin kuin olisi pitänyt. En oikein osannut päättää Jepsulle sopivimpia ohjauksia ja muutenkin ihme sähläystä, jopa kiellonarvoinen jumitus ennen putkea heti alussa. A olisi kannattanut ohjata toiselta puolelta, nyt tuhlasin aikaa valssailemalla A:n jälkeen. Olisi pitänyt liikkua kontaktien aikana itse reippaasti, nyt jäin himmailemaan ja vapautin turhan hätäisesti. Keinulla ei jälkeäkään 2on2offista. Tuo rata jännitti ihan hirveästi, aikaisemmin en ole Jepin kanssa noin paljon jännittänyt.

Kun eka rata ei mennyt suunnitelmien mukaan niin päätin että hyppikselle tsempataan ja JUOSTAAN! Minit tekivät paljon virheitä kepeille menossa, ohjaajat pysyivät keppien oikealla puolella ja vetivät koiraa liian voimakkaasti ja ohi ensimmäisestä välistä. Minä valitsin kepeille menoon takaaleikkauksen ja se toimi hienosti. Sitten ei muuta tarvinutkaan kuin juosta. Etenemä 5,05 m/s kertoo että todella juostiin :)

Kisojen lisäksi myös treenit mustavalkoisen kanssa ovat menneet hienosti. Pystytään treenaamaan jo lähes normaalisti, Jepsu ei ota töitä tehdessään hirveästi häiriötä viereisiltä radoilta - paitsi Ina ja Olga puomilla olivat liikaa ;) Vauhtia on tullut mukavasti ja minäkin alan pikkuhiljaa muistaa itse juosta rohkeammin.

Laskeskelin juuri, että Papun kanssa kisattiin 31 kisaa ykkösissä, Oton kanssa 13 kisaa, Jepsun kanssa riitti 6 kisaa kakkosiin nousuun, aika hurjaa :) Toivottavasti kakkosissa onnistutaan pysymään pitkään, koska kolmoset tuntuu kovin pelottavalta ajatukselta kahjon kanssa :)

Tänään kisattiin Purinalla Jepsun kanssa yksi startti. Rata oli haastava, olen kuvitellut että ykkösten radat olisivat helpompia, mutta tässä joutui oikein pohtimaan miten ohjaa.

Ratavideo

Ohjaajassa ei ole kehumista mutta Jep oli hieno! Myönnetään, mekkala oli kova kun edellinen koira oli radalla, mutta kun rata tyhjeni, Jepistä tuli ihan eri koira, keskittyi täysillä.

Moni koira hyllytti heti alussa, kahden hypyn jälkeen rengas oli suorassa linjassa mutta pitikin kääntyä A:lle. Moni tuli ottamaan vastaan toisen hypyn taakse mutta itse valitsin valssin ja Jep kääntyikin tosi tiukasti. Käännöksessä omat kädet alas ja rima tippui, ohjaajan eka moka. Hyvä A:n kontakti, ja takakaarroksessa sain Jepsun lähtemään hyvin hypyille ja pääsin itse valssaamaan, useimmat juoksivat putken toista puolta.

Sitten se ohjaajan suurin moka, videoltakin näkee hätäilyn kun tajusin vieneeni putkelle ihan liian pitkälle enkä ehtisi valssaamaan ennen rengasta. Olisi pitänyt vaan väkisin tunkea se valssi vaikka miten myöhässä, koska tuo tekemäni hätäratkaisu oli aivan älytön. Ei vaan ole rutiinia tarpeeksi että pystyisi lennosta muuttamaan suunnitelmaa.

Tiesin että keppien jälkeinen hyppy on haastava, kun takana ei enää ole muita esteitä niin Jepsu ei noita vielä osaa ilman huolellista ohjausta. Sitä sitten tahkottiin mutta saatiinpa onnistumaan. Valssi ennen keinua myöhässä mutta voi miten hieno keinu! Lopussa taisi tulla vielä yksi rima alas.

Tuntuu niin hienolta että on päästy kisaamaan ja Jep tekee tosi tarkkaa työtä. Oli tulos sitten mikä tahansa niin parasta on kun heti radan jälkeen koira ei näe muuta kuin minut :)

On se hyvä että on Jepsun kanssa treenattu niin paljon pimeässä, ei tarvinnut jännittää pimeässä kisaamista :) Perjantaina oltiin AST:n epiksissä, joissa ilta ehti pimetä ennen kuin kilpailevat maxit pääsivät radalle.

Rata oli tosi kiva, ei mitään vääntöä vaan sujuvaa etenemistä. Jep teki hienosti töitä, olen tosi tyytyväinen. Lentokeinun korjaamisen takia hyl, lisäksi pari rimaa alas. Erityisen tyytyväinen olen puomin ja A:n alastuloon, ne oli nopeat. Irtoaminen muurille ja kepeille meno oli myös tosi hyvä, oikein radalla hätkähdin miten Jep lähti muurille.

Kiitos Tealle että jaksoit jäädä episten loppuun asti ja kuvata Jepsunkin radan, video täällä.

Mitä enemmän luottamus mustavalkoiseen on kasvanut, sitä mukavammalta agility tuntuu ja sitä paremmin sujuu.

Nyt on muistuteltu pysäytyksen kanssa puomille menoja ja ollaan saatu parannusta aikaan. Vauhti keinulla on kasvanut ja ujostelu on jäänyt pois. Puomin ja A:n alastulon 2on2offit on kohtuullisen nopeat ja vaadin tekemään ne huolella. Irtoaminen ja estehakuisuus on parantunut. Kepeillä en saanut virhettä aikaan vaikka miten valssailin ennen ja jälkeen keppien. Välillä tuntuu että voiko tämä olla näin helppoa :)

Tänään testasin Ojangossa myös häiriönsietoa todenteolla. BAT:n viereisellä kentällä on turvallista kokeilla kun siitä aidasta ei pääse läpi Jepkään. Jörö siellä oli treenaamassa ja Jep kiinnitti huomiota Jöröön mutta ei yrittänytkään karata. Toisella puolella kentällä eteni vähän maltillisemmin kääpiövillakoira, se ei Jepsua juuri lainkaan kiinnostanut. Treenien vedon jälkeen jäi aikaa ja otin Jepsun vielä vähän treenaamaan. Kovasti hinkui viereisellä kentällä menneen bichonin perään mutta ei Jep karkaamassa ollut missään vaiheessa.

Luottamus on kasvanut kohisten. Silti pelottaa, takapakkia odotellessa...

Ensimmäinen virallinen agilitykisa Jepin kanssa käyty! Pelkään aina pahinta, vaikka sitä että Jep karkaa radalta tai hyökkää puremaan ohikulkevaa koiraa. Kumpiakin tilanteita näin tänään I-HAH:n kisoissa mutta ei, Jep ei ollut se huonokäytöksinen koira. Jep oli jopa hyväkäytöksinen ollakseen Jep! Kentällä oltu aika minimoitiin ja radalle mentäessä pystyin hyvin siirtymään näkösuojasta toiseen eikä siis saatu ilmoille ihan hirveää mekkalaa.

Tietty jännitti ihan hurjasti, mutta kun pääsin lähtöpaikalle niin jännitys haihtui, jäi vain luotto koiraan. Jep tekikin läpi radan hyvää ja huolellista työtä, ainoastaan kepeillä osui vasta kakkosväliin. En keksi mitään kunnon syytä tuohon virheeseen, olisiko harmaa väri hämännyt niin ettei erottanut ensimmäistä keppiä. Tuommoisia äänekkäitä keppejä pitäisi päästä joskus treenaamaan, videollakin kuuluu räminä kun Jep pujottelee.

Loppusuorakin hienosti, ei jäänyt minua vilkuilemaan kuten vielä keväällä teki. Rengasta ei olla kauheasti tehty mutta hyvin meni sekin.

Omassa ohjauksessa on vielä paljon parantamista. Varsinkin putkien jälkeen tulee esiin Otto-ohjaus, siis käsi nykii. Vielä talvella tuo nykiminen häiritsi Jepsua ja putkien jälkeen se tuli herkästi seuraavasta esteestä ohi. Taas todistettiin että koira oppii nopeammin kuin ohjaaja, Jep on oppinut sietämään Otto-ohjausta. Jospa kuitenkin yrittäisin päästä tuosta tavasta eroon.

Täällä siis tämän päivän rata

Täytyy myöntää, että kisakalenteria on tullut silmäiltyä :) Puomin ylösmenot on semmoista roiskimista että huh, mutta jospa sitä yhden kisan kävisi kokeilemassa.

Tänään käytiin Siuntion epiksissä kokeilemassa että pysyykö mustavalkoinen radalla. Hyvin pysyi. Enää ei kiskonut toisten koirien luo vaan lähtöpaikalle!

Kiihtymys edellisten koirakoiden suorituksien näkemisestä on tuonut Jepsuun vauhtia mutta samalla kurittomuutta kontakteilla. Nyt mun pitää oikeasti vaatia kunnon kontaktit eikä sallia varastamista enää yhtään. Ekalla kierroksella kontaktit ok, lähtee vasta luvan saatuaan. Toisella kierroksella mikään kontakteista ei enää ollut sellainen kuin pitäisi, varsinkin harmittaa etten puuttunut A:han. Puomi tuntuu Jepsulle olevan nyt kovin epävarma koska uudestaan ottaessa valui alastulossa ihan samalla lailla.

Puomi mentiin radalla kahteen kertaan ja kumpikin meno oli hankala. Tokalla kierroksella tulee jopa puomista ohi. Huonoa radanlukua minulta kun en rataantutustumisessa tajunnut että putken jälkeistä hyppyä varmistellessa oma linja vie puomista ohi.

Muutenkin mukaan mahtui monta omaa ohjauskämmiä mutta hyvin Jep pelasteli. Oli mukamas niin helppo rata etten kunnolla keskittynyt ohjaamiseen, keskityin enemmän radan reunan häiriöihin - todella tyhmää kun Jepsua eivät vuoroaan odottaneet tai autoissa haukkuneet koirat häirinneet, minua ne häiritsivät enemmän.

Tässäpä ratavideot, laitetaan tuo huonompikin näytille, muistaa mitä pitää treenata.

Ensimmäinen kierros

Toinen kierros