Voi Roope kun se onnistuu säikyttämään minut kerta toisensa perään. Eilen pieni blondi hyppäsi alas 2 metriä korkean maakellarin katolta kun ei saanut vauhtia pysähtymään ajoissa. Kuinka juuri satuinkin katsomaan siihen suuntaan, Roopen ilmeestä näkyi hätääntynyt hups kun se katsoi minuun, mutta onneksi putosi jaloilleen ja jatkoi matkaa yhtä vauhdikkaasti. Oma säikähtämisestä johtunut tärinä kesti melkein koko illan.

Jos Roopen jättää ihan yksin kotiin ilman muita koiria, on se takuuvarmasti löytänyt jotain syötävää. Kun Jep on kotona niin tilanne on paljon helpompi, Jep toimii poliisina ja vilauttaa hampaita jos Roope yrittää jotain epäilyttävää. Pari kertaa Roope on nykinyt pöydältä suklaata, mutta onneksi niin vähän että ei ole ollut myrkytysvaaraa. Roope on myös se, joka availee täysiä ruokasäkkejä ja syö itsensä ähkyyn. Oppiipahan emäntä huolellisemmaksi, siitä pitää tuo pieni puuhastelija huolen.

Kun reenaa monesti viikossa ja laiskottelee viikon (= tekee töitä kotonakin) niin joutuu muisti koetukselle.

Aloitetaan viime sunnuntaista. Ohjelmassa verkkokeppejä, verkkokeppejä ja verkkokeppejä. Kun ne kerran askartelee paikoilleen, niin sitten niitä on kanssa tehtävä. Jep empi kepeille menemistä, ei selvästikään ollut varma tekikö oikein vaan tarvi hirveästi kannustusta ennen kuin rohkeni lähteä vauhdilla pujottelemaan. Vähän toista kuin Usva joka meni keppejä edes takaisin :) Isolla kentällä oli sopiva suora hyppyjä treenata takaaleikkausta. Koska hypyt eivät oikein imeneet Jepsua, niin takanaleikkaaminen oli hankalaa, pari onnistumista kuitenkin saatiin. Mun ei parane kauheasti heilua käsien kanssa, se selvästi häiritsi Jepsua. Kroppaa pitää opetella käyttämään paremmin.

Tiistaina oli Agimestan vuoro ja tietenkin lisää takaaleikkauksia hypyillä. Jospa tähän saisi piirustettua kuvion myöhemmin. Nyt olin tyytyväinen, takanaleikkaukset sujuivat ja Jep luki ohjausta hyvin ja osasi yhden kiepsauksen jälkeen kääntyä leikkauksen jälkeen oikeaan suuntaan. En kuitenkaan malttanut lopettaa siihen täydelliseen suoritukseen, ja selvästi näki, että vaikea harjoitus sai Jepsun innon lopahtamaan.

Takaa-käsky vaatii paljon lisää harjoitusta, tuntui unohtuneen tehokkaasti.

Loppuun vielä hyppysuoraa ja putkeen takaaleikaten irtoamista, niin johan löytyi Jepsusta taas vauhtia. Oli muuten hyvä huomata, että Jepsu jo vähän paremmin kesti kun Nina kentän laidalla huuteli käskyjä. Jep havahtui kuuntelemaan mutta jatkoi leikkimistä tai seuraavalle esteelle, kumpaa olikaan tekemässä.

Eilen keskiviikkona Sporttikoirahalilla todennäköisesti viikon parhaat treenit, kiitos Karo seurasta! Sekä Kriisillä että Jepsulla makeeta menoa, vinoa hyppysuoraa niin että pikkupoikien piti itse osata hakea hyppyjä ilman suurta tukea ohjaajalta. Nyt kyllä pitää muistaa ottaa useammin käyttöön se hyppyjen takana odotava lelu, sen voima oli ihan mieletön! Tyhmä olen ollut kun en ole muistanut ottaa odottavaa lelupalkkaa mukaan takaaleikkaustreeneihin, nyt sujui ihan mielettömän hyvin. Lelu oli odottamassa muurin, siis viidennen esteen takana, ja Jep painoi vauhdilla välittämättä mun leikkauksista. Ja hyvä myös Mari, kerrankin maltoin lopettaa siihen täydelliseen suoritukseen :)

Lähtöihin pitää ruveta kiinnittämään huomiota. On muka aina niin kiire ja vähän treeniaikaa, että jätän Jepsun lähtöön miten sun sattuu ja annan sen puoliksi varastaa. Eka rima on myös putoillut muutaman kerran, kun Jep on ihan kyyryssä innoissaan lähdössä liikkeelle. Täytyy ruveta vaatimaan parempaa asentoa ennen kuin antaa lähtöluvan. Yksi lähtövammainen koira saa riittää.

Otto ei ole päässyt agiliitämään mutta on sillä silti ollut mielettömän kiva viikko. Lauantaina ja maanantaina jo käytiin Oton kanssa treffaamassa sievää Nelli-neitosta (Tempore True Colors), mutta keskiviikkona vihdoin astutus onnistui kiitos Nellin kasvattajan avun. Nyt sitten odotellaan :)

Voi miten pienet asiat osaavatkin tehdä onnelliseksi :)

Eilen se pieni asia oli Jepsun katse oikeaan aikaan :) Inni lähti tekemään puomia ja Jep vilkaisi Inniin päin valmiina riekkumaan. Mutta ei - Jep käänsikin katseensa takaisin minuun: tehtäiskö jotain. Paljon onnellisemmaksi en olisi voinut tulla. Muutenkin Jep käyttäytyi eilen Agimesta-treeneissä melkein koko ajan niin kuin kunnon mustavalkoisen kuuluukin, keskittyi hyvin ja leikki. Keskittymistä riitti vielä tunnin lopussakin, melkeinpä paremminkin kuin alussa. Alastulokontakteja on nyt vahvistettu ahkerasti ja näyttää taas paremmalta, taisi olla vaan treenin puutetta. Välistävedot olivat yhtä vaikeita kuin syksyllä Ojangossa.

Tänään se ilon aihe oli töistä saatu tulppaaninippu sekä älyttömän taitava agiryhmäläiset. Stressaan aina ennen treenienvetoa että onko mulla koulutettavilleni enää mitään annettavaa, mutta kuten yleensä, niin myös nyt treenien jälkeen olo on tyytyväinen. Kivaa oli minulla, toivottavasti myös ryhmäläisillä. Ja voi miten taitavia kaikki olivat, ei onnistuisi Otolta ja minulta :) Älyttömän hienoa seurata koirakoiden kehittymistä ja sitä, miten ohjaajat alkavat luottaa koiriinsa. Jospa minäkin vielä opin luottamaan omaani :)

Ihan pakko näin julkisesti iloita miten ihana pimeävetokoira Jepsusta onkaan kuoriutunut alkuvaikeuksien jälkeen! Ja meikäläisen tasapainokin alkaa löytyä, tänään en hiihtolenkillä kaatunut enää kertaakaan, uskokaa tai älkää ;)

Tänään Jep ylitti itsensä ja leikki taitavaa vetokoiraa ihan kotiovelta asti. Bodominjärven jäällä on tällä hetkellä luksus-olosuhteet hiihdellä, pääsin muistuttelemaan mieliin myös luisteluhiihtoa. Se oli Jepsun mielestä niin extremeä että kääntyi muutaman kerran katsomaan ja melkein jo innostui jahtaamaan suksia, mutta käskyttämällä sain jatkamaan matkaa.

Pysyisivät nyt kovat pakkaset loitolla niin tarkenisi hiihdellä joka ilta.

...siis hiihtely - ei agility ;) Mutta siitä agiliitelystä ei sen enempää vielä... Tällä kertaa saatiin Jepsun kanssa oikein hiihtoseuraa, ja plääni oli että kaveri edellä, Jep ja Mari perässä. No eihän se toiminut, koska vaikka kaveri hiihti tosi kovaa, niin Jep tuli vielä kovempaa perässä ja ohi vaikka miten yritin hidastella. Seuraava yritys niin, että Jep etummaisena. Toimi aina pätkittäin tosi hyvin, kunnes Mari oli rähmällään hangessa kun Jep päätti mennä kurkkaamaan että takanatulija on vielä matkassa mukana.

Jäälle kun päästiin niin löytyi toimiva systeemi. Minä hiihdin hangessa, se hidasti sopivasti vauhtia, ja Jep kiskoi täysiä menemään. Parempi kuitenkin jatkossa hiihdellä pimeässä ja yksin, tänään ei ainakaan ollut golfkentällä eikä jäällä ketään muuta hiihtelijää.

Käytiin ennen Ahvenanmaan reissua Oton kanssa hiihtämässä, Otto joutui koekaniiniksi kun R&J olivat jo täysihoidossa. Minä hiihdin ensimmäistä kertaa xx vuoteen ja Otto taisi olla mukana hiihtämässä ensimmäistä kertaa elämässään. Oton reaktio minuun suksilla oli hupaisa: Otosta lähti kummallinen kiljuva ääni (samanlainen ääni lähti silloin kun Jep leikki Oton pallolla) ja Otto yritti kaikilla jaloillaan kietoutua kiinni jalkoihini. Itse se hiihto-osuus ei ollut kauhean miellyttävä meille kummallekaan, kun Otto juoksi koko matkan ihan monojen takana.

Olin siis kerran muistutellut mieleen hiihtämistä ennen kuin puin vetovyön päälleni ja panin Jepsun vetonaruun. Odotin vielä pahempaa katastrofia :D Jep suhtautui yllättävän lunkisti suksiini, vähän yritti metsästää suksen kärkiä, mutta "mene mene" tehosi aika kivasti ja hiljalleen päästiin eteenpäin. Jepsun suhtautuminen muihin hiihtäjiin on kuitenkin yhtä päätöntä kuin agilityn katsomiseen. Ei mitään tolkkua. Pakko oli aina hiihtäjän vastaantullessa loikata kauas hankeen. Useimmilta kuului kommenttia että onpa se innoissaan... No olihan se. Vauhdin hurmaa pääsi kokemaan kun jätti vähän väliä edellä meneviin hiihtäjiin ja antoi Jepsun sitten vetää letkan kiinni. Jos juostessa pääsee helpolla niin hiihtäessä pääsee vielä helpommalla, Jep veti mäetkin ylös.

Sen verran työlästä se hiihtäjien väistely oli, että jatkossa hiihdellään vaan pimeällä kun täällä ei käy niin hirveä trafiikki. Aika kiva harrastus kuitenkin.

...varsinkin kun se ainokainen on Otto, jota ei edes huomaa, ei edes jääkaappia avatessa.

Nyt on jo ikävä Roopea ja Jepsua, vaikka vasta päivällä vein ne täysihoitoon Hakunilaan. Kiitokset hoitoavusta!

Huomenna alkaa matka kohti Eckerötä klo 5.30, pitäkäähän peukkuja!

Valoisaa ja menestyksekästä vuotta 2010 kaikille!

Vuodenvaihde sujui leppoisammissa merkeissä kuin aikoihin, koska ainoa oikeasti paukkuarka eli Papu on poissa vahvuudestamme. Onneksi Bodomissa ei ihan lähellä paukuteltu, mutta hyvin tänne kantautui kumu ja näkyi räiske järvien takaa. Puolilta öin Jep vähän havahtui ja Roope pöhisi, mutta kukaan ei tuntunut oikeasti pelkäävän.

Tänä vuonna lupaan ulkoiluttaa kameraa useammin kuin 2009. Ja lupaus tulee varmasti pidettyäkin, ainakin jos ulkoilijaa hemmotellaan useasti samanlaisella ihanalla auringonpaisteella kuin tänään.

Yhden Marin luokse juoksemisen aikana ehtii tapahtua paljon:

Ensimmäinen uhri paikallistettu...

...mutta sepä ei annakaan periksi niin helposti.

Kokeillaanpas sitten sitä toista,...

...taklataan se.

Paitsi juosta, osaavat ne ihme ja kumma myös poseerata <3 ...

...ainakin sekunnin murto-osan.

Vielä kun emäntä oppisi kuvaamaan mustavalkoista koiraa.

Tätä ei voi sanoa lupaukseksi eikä tavoitteeksi, kutsutaan vaikka haaveeksi. Jospa tämän vuoden aikana pääsisi eroon näistä maisemista. Tai no, maisemissa ei ole mitään vikaa, mutta Oikea Oma Koti on alkanut kummitella mielessä. 25 neliötä on vähän ja keittiökin olisi kiva.

Ollaanpas me maltettu olla pitkään hiljaa. Tuntuu että nuo yhdistyshommat, siis HSKH ja kennelpiirin agilityjaos, ovat istututtaneet koneen ääressä urakalla eikä niitten tuikitärkeitten (niin kenen mielestä...) velvollisuuksien hoitamisen jälkeen ole jaksanut omia juttuja enää puuhailla.

Oton kanssa käytiin päättämässä kisavuosi Porvoossa kahteen turhaan hyllyyn ja sitä edellisissä kisoissa tehtiin kiintiönolla. Tuleva kisavuosi korkataan viimevuotiseen tapaan Ahvenanmaalla, odotan reissua innolla! Siellähän on sitäpaitsi vaikka kuinka monta hyppäriä, eli ilman nollia ei suostuta tulemaan kotiin, nih.

Jepin kanssa on käyty treenaamassa agia kerta viikkoon. Oikein naurattaa miten hitaasti on edetty, mutta eipä meillä toisaalta ole mitään suuria tavoitteitakaan. Puomilla koin ahaa-elämyksen, Jep taitaa osata sen! Puomi-käsky tarkoittaa pysähtymistä etujalat kontaktipinnalla, takajalat maassa, kiipee-käsky antaa vasta luvan jatkaa. Käskytin kerran huolimattomuuksissani puomi-kiipee, ja Jep, joka AINA ennen oli pysähtynyt kontaktipinnalle, teki hienon läpijuoksuylösmenon! Ei voi uskoa että tuo mustavalkoinen oikeasti osaa :) Pikkuhiljaa olen alkanut tehdä kontakteja myös palkkaamatta, ja ainakin vielä sujuu hyvin.

Pikkupoikien ruokatavoissa on tehty suuria muutoksia, nykyään pikkuisillakin on ruoka-ajat eikä enää mitään seisovaa pöytää. Otto, joka ei ole koskaan ollut ahne oman ruokansa suhteen, odottaa nykyään täpinöissään ruokaa. Oton kohdalla ei voi puhua kiloista, mutta grammoja on pudonnut. Ruoka-aikaan on opeteltu Oton kanssa odottamista, jospa sen saisi siitä joskus siirrettyä myös agikentälle.

Oton kanssa on päästy liitotreeneihin parhaimmillaan kolmesti viikossa, ja ainakin pujottelussa tehotreenin tuloksen huomaa. Sporttikoirahallilla on hyvä treenata pujottelua ja erilaisia kulmia, sitä että itse jää taakse tai välissä on joku este. Nyt olen saanut Ottoa jopa lähetettyä kepeille niin että väliin on jäänyt toinen este. Ihanaa päästä niin usein treenaamaan.

Luvassa mukana viikonloppu. Lauantaina Savikon Sepon agitreenit ja sunnuntaina Messariin tuhlaamaan. Jospa jossain välissä ennättäisi videokameraa tyhjentää, taitaa olla aika liuta sekä omia että treenikavereiden ratoja purkamatta.

Roopen purukalusto olisi tarvinut huoltoa jo vuosi sitten kun Roope kotiutui meille, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kiikuttaa Roopen hammaskivenpoistoon. Kovin monta hammasta ei jäänyt hammaskivesta puhdistettavaksi, kun ensin oli hammastukikudostulehduksen vuoksi poistettu seitsemän hammasta: oik ylä P3, oik ala M2, vas ylä I2, vas ala I1-3, M2. Roopelta oli myös itsestään pudonnut useita hampaita, mutta ne jäljelle jääneet hampaat ovat vielä hyvässä kunnossa.

Nyt ymmärrän miksi eläinlääkäri-Maarit totesi pari vuotta sitten Oton kaydessä hammaskiven poistossa että Otto on erikoistapaus, siltä ei tarvinut poistaa yhtään hammasta.

Plaque Off -purnukka tuli hankittua kesäkuussa Tornion reissulta. Käyttö aloitettiin silloin mutta sitten se jäi, nyt täytyy taas muistaa lisätä poikien ruokaan tuota ainetta.

Olipa mukava käydä pitkästä aikaa oikein kunnon juoksulenkillä Jepsun kanssa. Juostiin tänään 10 km hiukan alle tuntiin, 56 minuuttia meni aikaa. Oma kunto tuntuu olevan aika heikko, ilman Jepin vetoapua en jaksaisi juosta kymppiä läheskään tuota vauhtia. Jep veti koko matkan. Jep pääsee tosi kovaa ravaamalla, pitää pinkoa lujaa että saa sen laukkaamaan. Otto oli loppulenkistä vedettävää mallia: Jep veti minua, minä vedin Ottoa.

Tiistaina jatkettiin Ninan ja Riitan & Inni-siskon kanssa sisarusten käytöskoulua. Vähän jäi masentunut mieli session jälkeen, Jepin keskittyminen on ollut kerta kerralta huonompaa. Olisiko uusi häiriö, Innin isäntä ja Chili-kleinipentunen muka tuoneet niin paljon lisähäiriötä.

Keskiviikkona oli taas hallivuoro. Puomin jälkeinen pakkovalssi oli Oton kanssa edelleen ihan yhtä vaikea, nyt sain lisäksi Oton moneen kertaan väärälle hypylle. Jep oli mukavan innostunut kun pääsi pitkästä aikaa halliin treenaamaan. Ensimmäinen pakkovalssiharjoitus Jepsun kanssa meni ihan kivasti, pääasia että koiralla oikeasti oli intoa :) Välistävedon jälkeinen hyppy oli edelleen lähes mahdoton, lopulta saatiin onnistunut suoritus kun vedin kunnolla itseeni päin jotta Jepille jäi tilaa kääntyä hypylle. Loppuun vielä pari puomit, voi vau miten hieno alastulo.

Minä kun luulin että lenkin jälkeen olisi kotona rauhallista mutta ei... Roope leikittää Jepsua. Kuin ne jaksaa :)

Tämän viikonlopun piti olla rentoa löysäilyä kotosalla mutta kuinkas sitten kävikään :)

Lauantaina suuntasin Riihimäelle katsomaan canicrossin SM-kisoja. Hauskannäköistä hommaa, sovittaisiin Jepsun kanssa oikein hyvin joukkoon :) Nyt on mullakin oma vetovyö ja liina, Jepille en vielä hankkinut vetovaljaita, nuo vanhat saa kelvata. Kamera oli matkassa mukana, mutta oli turhauttavaa kuvata tuolla vanhalla Tamronin linssillä kun tiesi ettei kuvista tule teräviä. Onneksi jotkut kuvat olivat edes vähän vähemmän epäteräviä niin sain jotain esille.

Lauantaina ehdittiin lisäksi Jepin kanssa käytöskouluun Inni-siskon seuraksi. Edelliskerralla treenattiin iltapimeällä, nyt päivällä valoisaan aikaan oli haastetta enemmän. Keskittyminen ei ollut ihan samaa luokkaa kuin viimeksi, mutta minulle valkeni taas pari asiaa. Minun pitää osata lukea Jepiä, silloin pystyn paremmin puuttumaan niihin tilanteisiin kun Jep olisi karkaamassa.

Jep pääsi vielä rellestämään Ninan lauman kanssa golfkentälle, Otolla oli melkein yhtä hauskaa kuin Jepsulla. Mun luoksetulokutsuihin Jep ei edelleenkään reagoinut mitenkään, Ninan kutsut sen sijaan tehosivat heti. Kumma koira.

Sunnuntaiaamuna käytiin oman lauman voimin golfkentällä juoksentelemassa, ja onneksi nyt ne luoksetulokutsut tehosivat tosi hyvin. Tänne tarkoittaa nykyään eteentuloa, ei pelkästään namin nappaamista ojennetusta kädestä. Ihana miten Jep on oppinut sen nopeasti.

Sunnuntaiaamupäivänä Ojangossa oli hiljaista niin mun ei tarvinut hermoilla lainkaan. Jep oli innoissaan kun pääsi opettelemaan ihan uutta juttua, keinua. Olin etukäteen vähän panikoinut että mitä keinun opettamisesta tulee kun jännitän estettä itse, mutta eihän siinä tilanteessa mitään ongelmaa ollutkaan. Ojangossa on hyvä vauvakeinu, ja kun on kaksi avustajaa, toinen laskemassa keinua ja toinen pitämässä koiran hihnaa, niin selvisin kunnialla siitä ainoasta tehtävästä joka mulle jäi, siis palkkaamisesta.

Ihana oli nähdä miten Jepsu keskittyi kujalla, yhdistettiin se taas hyppyyn ja putkeen. Jep lopetti kepit kesken kun kehuin, pelkästään käskyttämällä meni hienosti.

Agireeneistä suunnattiin vielä kimppatokotreeneihin Puolarmetsään. Hyvä fiilis jatkui sielläkin :) Paljoa en vaatinut, mutta pientä paikallaoloa, luoksetuloa ja seuraamista tehtiin. Sekä tietty vaan katseltiin, odoteltiin ja oltiin rauhassa.

Otto pääsi vielä iltasella Juvanmalmille liitelemään. Irtoaminen ei ole Otolle yleensä vaikeaa, mutta nyt piti namikupin kanssa hakea irtoamista. Tykkään kohdista joissa koira pystyy itsenäisesti hakemaan esteitä, ja nyt päästiin leijeröimään putken takaa kolme hypyn suoraa. Tänään ei lähdössä odottaminen sujunut, muutenkin Otto oli tosi täpinöissään eikä ihan kuulolla. Eipä tekisi käytöskoulu Otollekaan huonoa...

Elokuu on vilahtanut ohi salamannopeasti. Viikonloput ja illat ovat täyttyneet tehokkaasti Ojangosta ja agilitystä.

Elokuun kisailu Oton kanssa alkoi surkeissa merkeissä Järvenpäässä elokuun ekana viikonloppuna kolmella agilityradalla, kun kaksi ekaa rataa hyllytettiin toisella tai kolmannella esteellä. Ohjaus unohtui, ja ei se Ottokaan sentään ajatuksia lue, se tuli huomattua...

Seuraavana viikonloppuna viilattiin sitä puutteellista ohjaustaitoa oikein urakalla. Oltiin Oton kanssa HSKH:n agilityleirillä Timo Rannikon ja Sami Oksan koulutettavina. Kumpikin oli uusi tuttavuus kouluttajana ja tykkäsin kovasti. Erittäin antoisa viikonloppu.

Sitä seuraavana viikonloppuna sitten taas kisattiin, tällä kertaa Janakkalassa kahden hyppyradan houkuttelemana. Eikä nollan nollaa saatu kilpailukirjaan. Agiradalta kauhea läjä kontaktivirheitä ja hyppyradoilla taas huonoa ohjausta, kieltoja ja vikalta radalta yliaikanolla, joka kuitenkin riitti voittoon kun loppusuora olikin kiero ja hylkäännytti liudan kilpakumppaneita.

Sitten taas treenattiin seuraava viikonloppu Ojangossa, kun venäläinen huippukisaaja Svetlana Tumanova oli saatu Suomeen. Svetlana taitaa olla ainoa, joka on spitzin kanssa saavuttanut menestystä MM-kisoissa. Persjätöillä sain Otolle hienoja linjoja, niitä siis ahkerammin käyttämään silloin kun etumatka on riittävä.

Elokuun viimeinen viikonloppu sitten kulutettiin taas Ojangossa, seuran omissa kisoissa. Yksi nolla sentään kisakirjaan elokuulta, hyppyradalta voitto ja hyppyserti :)

Elokuun hyvä uutisia oli se, että saadaan Oton kanssa jatkaa treenaamista HSKH:n tehoryhmässä. Tunku ryhmään oli kova joten arvostan kovasti sitä että meidät vielä valittiin ryhmään.

Ja jotain ei-agilitykuulumisia myös sekaan... Roopen kanssa pyörähdettiin match showssa Kirkkonummella ja kuinka kävikään - Roope voitti pienet siniset. Kai tuo pörröturkki pitäisi johonkin viralliseenkin näyttelyyn ilmoittaa.

Meidän blogi on ollut pitkään hiljaa, huhtikuu oli kamala. Nyt toukokuussa jo helpottaa, ehtii hiukan useamman illan ikävystyä kotona :)

Tänään on pitkästä aikaa Jepsun agiryhmän treenit. Taitaa olla melkein kuukausi siitä kun viimeksi treenattiin häiriön alaisena. Hirvittää... Yksin on käyty treenailemassa Ojangossa aikaisin aamulla tai myöhään illalla, aivan ihanaa :) Pystytään tekemään pieniä radanpätkiä putkilla ja hypyillä (rimat edelleen alhaalla) ja Jep lukee ohjausta hyvin ja kääntyy niin paljon näppärämmin kuin Otto. Ja Jep osaa odottaa lähdössä :D Putket ei vielä ime Jepiä niin kuin tahtoisin, se vaatii paljon treeniä lisää.

Viime viikolla uskaltauduin ensimmäistä kertaa juoksemaan Jepin kanssa ja tällä viikolla uudestaan. Katastrofin sijaan niistä tulikin elämäni helpoimmat juoksulenkit. Vauhtia jaksaa pitää yllä kun koira tekee kaiken työn. Otto juoksee tietysti mukana.

Oton kanssa on osallistuttu tehoryhmän treeneihin. Kouluttajina on olleet Nina Manner, Janne Pukkila ja Niina-Liina Linna. Kaikkien koulutuksesta on saanut irti hyviä juttuja, harmi ettei ole ehtinyt kirjata mitään ylös.

Ja sitten puutarhablogiosuuteen... Mitä lähempänä kesä on, sitä täydemmäksi tulee parveke :) Daalioita on tänä kesänä melkein kymmenessä isossa ruukussa kun töissä ruinasin meidän kukkasipuliagentilta mukulanäytteitä. Orvokkeja puskee nyt joka rakosesta, ne kun kestävät kylmää. Millään ei malttaisi odottaa sitä että pääsee istuttamaan myös niitä paleltuvia lajeja, suunnitelmat alkaa jo selkiintyä. Kesäää, tule jo!

Tänään lähdetään synttäripäivän kunniaksi Ojankoon treenailemaan ihan kahdestaan.

Missään vaiheessa en ole asettanut mitään tavoitteita Jepsun kanssa touhuilemiselle. Jepsun ensimmäinen puolivuotiskausi oli varmaan joku kuherruskuukausi kun kaikki sujui niin mainiosti ja vaivattomasti, mutta syksyn jälkeen ollaan oltu sekä koira että minä enempi tai vähempi hukassa. Kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin toivoisi.

Seuraavalle vuodellekaan en aseta sen kummempia tavoitteita, mukava kotikoiruus saa riittää, mutta ehkä 2010 kevääksi on saatu jo jotain aikaan. Nyt vaan mulle pitkää pinnaa ja malttia, enemmän ahkeruutta sekä treeniä leikin varjolla, ja ehkä tuosta keskittymiskyvyttömästä pusukoneesta vielä koira tulee :)

Ihana kotikoira se jo on, siitä ei pääse mihinkään :)

Meinasin unohtaa...

Käytiin lauantaina Oton ja Roopen kanssa joukkotarkastuksessa. Ensikertalaisella Roopella todettiin terveet silmät ja polvet 0/1.

Otolta tutkittiin vain silmät kun polvet oli jo muutama vuosi sitten terveiksi todettu. Silmät olivat muuten terveet, mutta entropion kohtaan tuli sairas-ruksi. Tuo onneksi ei ole mikään jalostuskäytön este, eli jalostuskelpoisia meidän laumasta on ainakin kaksi :)

Kaksi antoisaa päivää seuraamassa Silvia Trkmanin koulutusta. Monta ideaa omaan treenaamiseen Jepin kanssa, miksei myös Oton.

Päällimmäisenä jäi mieleen se, miten Silvia luonnehti, että voit kouluttaa koirasi hyvin tai ohjata koiraasi hyvin. Molempiin tietenkin pitää pyrkiä, mutta Oton kanssa ollaan selvästi menty aina yli siitä mistä aita on matalin ja Otto kulkee hyvin silloin kun ohjaan hyvin. Jepin kanssa ollaan liikkeellä ihan eri meiningillä, nyt tehdään kaikki alusta lähtien niin hyvin kuin vain osataan!

Jospa joskus ennättäisi kirjata koulutuksen antia enemmän ylös, toivotaan...

Petri haastoi meidät sairaan hauskalla videonpätkällä.

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Lähetä haaste neljälle bloggaavalle kaverillesi!

Me ei olla yhtä hauskoja kuin Petri. Ei edes yritetä olla :)

Kun olin Pienpystykorvien jäsenlehden päätoimittaja, piti lähteä kuvaamaan pommeja, jotta pommitädit eivät pääsisi syyttäämään siitä että lehti on kuvitettu vain kleineilla. Kevällä 2006 sain Frimousse-pommeista sekä kansikuvan että monta kivaa täytekuvaa, tämä kuva tosin ei ole sieltä edustavimmasta päästä...

Haastamme neljännen kuvakansionsa sisältöä paljastamaan Alman, Siirin, Wainön ja Onin Sannan, Tiian sekä Sarin. Pyydän anteeksi huolimattomuuttani jos joku teistä on jo haastettu...

...tai oikeastaan aika paljonkin paremmat, Jep ei karannut tänään kertaakaan, ei vaikka paikalla oli Hukan lisäksi Jepsun suursuosikki Örkki sekä Kyra. Ojangossa siis agilityn alkeita.

Aloitettiin kontaktin alasmenolla. Hirmuisen häiriön alla Jep haki oikean paikan ihan ok, mutta en luottanut lainkaan että se pysyisi siinä hetkeä pitempään. Pysyi kuitenkin yllättävän hyvin. Uutena juttuna ruvettiin harjoittelemaan puomin ylösmenoa. Tässä harjoituksessa nopea tahti ja paljon toistoja: käsky, palkka, pois. Siis etutassut kontaktilla, palkka ja pois ja uudestaan. Jep katsoi liikaa minua, meni paremmin kun mulla ei ollut namia kädessä vaan palkka tuli Johannalta. Pitää myös muistaa palkata alas.

Sitten kujaa. Hihnassa meni ihan ok, mutta kun hihnan otti pois niin hommasta tuli paljon vaikeampaa. Jep saa hirveästi tukea hihnasta, ja ilman hihnaa tuntui kuin Jep ei muistaisi estettä lainkaan. Saatiin kuitenkin muutama oikein hyvä onnistuminen niin etten roikkunut valjaissa. Kertaakaan Jep ei lähtenyt haahuilemaan Hukan, Kyran ja Örkin luokse vaikka ne katselivat vieressä. Ennemminkin Jep olisi jäänyt kerjäämään namikupin luo. Johanna oli vahtina niin ettei Jep saanut palkkaa vääristä suorituksista. Enää ei keppejä lainkaan hihnan kanssa, mun on nyt vaan uskallettava luottaa Jepsuun.

Hukan suoritusvuoron ajaksi Jepsu piti panna autoon jäähylle tai se olisi varmaan sujahtanut uudestaan ulos valjaistaan.

Lopuksi otettiin vielä rengasta, ja hyvin muisti Jep sen. Yleensä Jepsulla loppua kohti karkaa homma kokonaan käsistä, tänään sen keskittymiskyky päin vastoin parani paranemistaan ja pienet seuraamispätkät onnistuivat agikentälläkin.

Treenien jälkeen Jepsulta oli veto pois ja se maastoutui sohvalle. Eipä sitä kuitenkaan paljon tarvinut houkutella lähtemään uudestaan ulos, tällä kertaa mukaan pääsivät myös pikkupojat. Treffattiin iso lauma sukulaisia :)

Matalajärven jäällä. Tästä kuvasta taitaa puuttua Otto, mutta tunnistatko Hellen, Rion, Jepin, Innin, Usvan, Soxin, Bootsin, Roopen ja Veeran. Juoksuinen Maya ei ollut mukana sotkemassa pikkupoikien päitä, Roope tosin ei tarvinut Mayaa siihen että oli sekaisin...

Usvan mainio häntä :)

Sisarukset tunnistaa kielestä :D Jep yllä ja Inni alla

Inni meni lujaa

Jepkin malttoi pysähtyä hetkeksi

Joulu meni jo :)

Ihmeiden aika ei ole ohi, viihdyin koneella niin pitkään että sain vihdoinkin omat kotisivut ajantasalle - ainakin melkein.

Kiitos kuuluu näille ihanille kuville, kiitos Mikko ja Nina!

Viimeksi kun kävin Ninan ja lauman kanssa lenkillä hihiteltiin sitä, että multa puuttuu enää Hellen lapsi. Olihan meillä mukana Veera ja Veeran poika, Maya ja Mayan poika sekä Rio ja Rion poika :)

Pieniin kutistui HSKH:n Agisählyjoukkue. Viikkoa ennen turnausta nimiä oli listassa 12, mutta lauantaina saatiin paikalla vain kuusi pelaajaa. No, se olikin juuri se minimimäärä, eli rohkeasti vaan pelaamaan.

Meikäläinen puki ensimmäistä kertaa elämässään maalivahdinkamppeet päälle, ja täytyy myöntää että peiliinkatsoessa tuli ihan pro-olo, niin hienolta näytti.

Eka vastus oli KKK, onneksi vielä siinä vaiheessa ei tiennyt miten hyvä porukka oli kyseessä niin ei ehtinyt pelätä. Ei mun tarvi omaa suoritustani noloilla, eipä ne muittenkaan joukkueitten maalivahdit onnistuneet torjumaan KKK:n seiskan kaukolaukauksia. Tulos 3-1 KKK:lle.

Tokana vastassa Janakkala. Hitsi kun sinniteltiin hyvin ilman yhtäkään vaihtomiestä kun vastustajalla olisi pelaajia riittänyt vaikka toiseen - jos ei kolmanteenkin - joukkueeseen. Janakkalan vika maali mun olisi pitänyt torjua kun se ei ollut sellainen kaukaa yllättäen ammuttu laukaus. Tulokseksi 3-2 Janakkalalle.

HAU oli meidän kolmas vastus ja tehnyt aiemmissa matseissa vakuuttavaa jälkeä, se ei ollut päästänyt ainuttakaan maalia. Mua oikeesti pelotti mennä maaliin kun olin nähnyt miten kovaa loistavat miespelaajat tulivat maalille. Onneksi selvisin muutamalla sormille osuneella huitaisulla, vain oikean käden pikkurilli on nyt turvoksissa, pahemminkin voisi olla. Eka 10 minuutin erä sujui HSKH:lta loistavasti, voitettiin se 0-1! Tokassa erässä sitten näkyi se vaihtomiesten puute ja HAUlaiset pääsivät läpi kerta toisensa jälkeen. Tulokseksi taisi tulla 5-1.

Mutta mä TORJUIN! Hauskin tilanne oli varmaan se, kun HAUlainen hyvä miespelaaja pääsi yksin läpi ja minä onnistuin piilottamaan pallon alleni :) :) !!! Ilmeisesti tuomari oli jopa ehtinyt puhaltaa maalin merkiksi, mutta ei se pallo maaliin asti silloin päässyt. Muutenkin maalivahdin ote parani ottelu ottelulta, ja kolmannessa pelissä sain jo ihan hyviä koppeja.

Kolmannen matsin jälkeen yksi pelaajista joutui lähtemään kohti pohjoista ja lomakohdettaan. Myö luovutettiin kun meiltä loppui pelaajat ja jätettiin neljäs peli väliin :(

Kiitos kovakuntoiset joukkuekaverit Tom, Markku, Alma, Minna ja Maarit huimasta tsempistä ja periksiantamattomuudesta! Tosi kiva tapahtuma johon tahtoisi osallistua myös ensi vuonna, mutta mahtaisiko silloinkin olla yhtä huono tuuri sairastumisien ja tapaturmien suhteen...

Ennen kuin seuraava viikonloppu todenteolla käynnistyy, pitää päivittää edellisen kuulumiset.

Aivan yllättäen pääsin lauantaina todistamaan taitoluistelun EM-kisojen naisten vapaaohjelmaa ja suomalaisnaisten nousua palkintokorokkeelle. Vaikka tunnelma oli hieno ja Hartwall-Areena pullollaan yleisöä, ei tunnetta voi silti edes verrata Helsingin agilityn mm-kisoihin.

Sunnuntaina kävin huitomassa sählymailan kanssa. Onnistuin jopa tekemään maalin - sekä ruttaamaan kaksi palloa... Kunto loppui kymmenen minuutin jälkeen, tosi tehokasta liikuntaa. Pohdinkin että jatkaisiko pelailemista myös sählyturnauksen jälkeen...

Ennen sählyä käytiin Jepin kanssa lumisessa Ojangossa ja saatiin olla aivan kaksin. Jep oli laiskalla tuulella enkä minäkään mitenkään puhkunut energiaa, joten en jaksanut innostaa kunnolla. Niinpä oli aika turhat treenit. Pieni häiriö on tarpeen, se antaa Jepille virtaa ja minulle terävyyttä.

Mikä lie lapamato iskenyt, mutta HSKH:n sivujen päivittelyn jälkeen ei ole riittänyt intoa omien sivujen ja blogin ajan tasalla pitämiseen. Nyt on lisätty muutama sana Ahvenanmaalta ja Pukkilan Jannen treeneistä sekä hehkutusta Huotarista, vielä kun saisi kotisivutkin kuntoon.

Juoksutreeneissä on käyty ahkerasti joka tiistai. Jouluisen väljyyden jälkeen Liikuntamylly on ollut tupaten täynnä, ahdistavaa. Tällä viikolla mentiin aika löysästi kun ei ollut kunnolla tilaa, lihaskuntotreeni vedettiin sitten sitäkin kovemmin.

Sunnuntaina sählyä pelaamaan Agisähly-turnausta 7.2. silmälläpitäen. Jos tätä lueskelee joku HSKH:lainen joka ei ole vielä ilmoittautunut, niin vielä mahtuu joukkueeseen. Muut on sitä mieltä että voittamaan lähdetään, ja mitäs mulla on siihen vastaansanomista :D

Jos omat kämmit radalla ja Oton kisatulokset jätetään pois laskuista, niin ei matka paremmin olisi voinut mennä. Loistavaa seuraa, rento tunnelma, mukava ja toimiva mökki ja lämmin, tilava valoisa Eckerö-halli kisa-areenana.

Radat löytyvät Youtubesta. Ei voi kuin puistella päätään omille kämmeilleen, lähellä oli nolla ja B-maajoukkuepisteet ensimmäisellä radalla. Kotiintuomisina 3 X HYL, vikalta radalta rämmittiin sentään joku tulos, 10.

Ensi vuonna uudestaan entistä isommalla HSKH-porukalla, eikös joo?

18.12.2008 siitä tuli virallista, Otto on nyt paitsi Suomen muotovalio niin myös Suomen agilityvalio. Ei valionarvon vahvistamisessa kestänytkään kuin neljä kuukautta, mutta tuolloin 18. joulukuuta se kirjattiin koiranettiin ja tänään tuli postissa kunniakirja. Tuo kunniakirja kuuluu meidän huushollin tärkeimmälle paikalle, on se vaan niin hieno saavutus.

Upea pieni raitapaitaliitäjä <3

Ja tässä linkki että muutkin pääsevät ihailemaan meitin karvapallon titteliä.

Tiistaina kun kerrankin pääsi valoisan aikaan töistä, treenailtiin hetki omalla pihalla. Jep kiersi lyhtypylvästä takaa-käskyllä. Vielä vaatii apuja, mutta kyllä se jo aika mukavasti lähtee kiertämään. Paikallaolon harjoittelu ei sujunut yhtä hyvin, siellähän se pentu oli golfkentällä haukkumassa satunnaista kävelijää, noloa... Tuossa kiertämisessä se pysyi hyvin hallussa kun koko ajan oli tekemistä, mutta paikallaan makaamista se ei siis vielä miellä tekemiseksi.

Keskiviikkona käytiin Ojangossa, ja saatiin olla hetki ihan itseksemme. Putki on sen verran hallitsematon este, etten uskalla ottaa sitä kuin vain näin kun ollaan kentällä keskenämme. Nyt on putkesta tullut jo liian mieluinen, Jep säntäili sinne itsekseen ja jäi hölmistyneenä vilkuilemaan ympärilleen kun ei lelupalkkaa lentänytkään mistään. Siis alamme harjoitella malttia putken kanssa.

Hyppyjä otin ensin yhden, sitten kaksi ja kolmeakin kokeilin, mutta maassa odottava lelupalkka ei vetänyt tarpeeksi voimakkaasti vaan Jep unohtui haahuilemaan. Namin voimalla kolme hyppyä takaa lähettäen meni paremmin.

Torstaina käytiin myös Ojangossa, tällä kertaa oli sopivasti häiriötäkin. Tehtiin alastulokontaktia, siihen se hakeutui mainiosti, ja keppejä. Vähän myös tokoilua aidan takana. Se on kumma miten metri aidan takana Jep jaksaa vielä keskittyä, mutta heti kun mennään aidan sisään häviää korvat...

Perjantaina lenkki golfkentällä 14 koiran laumassa :) Uskokaa tai älkää, meininki ei ollut niin hurja kuin voisi kuvitella. Mukana Ninan kleinit, bordercolliet ja whippetit, Nannan whippetit ja englanninkääpiöterrieri sekä mikä parasta, Jepsun sisko Inni tuli myös viettämään Tapaninpäivää ulkoilun merkeissä. Alkulenkistä oli turha huudella Jepiä, se ei lotkauttanut korvaansa, mutta loppulenkistä se malttoi jo tulla hakemaan oman osansa herkkutarjoilusta. Kotona oli loppuillan kasa väsynyttäkin väsyneempiä koiria.

Ennen lenkkiä käytiin Kilossa häiriöimässä muitten tokotreenejä. Jepsun keskittymiskyky oli taas hukassa, kun asetuttiin riviin paikallaoloa varten, haikaili se vaan naapureiden luo. Muuten sujui paremmin, hetkittäin ihan hyvääkin keskittymistä. Mukana Ruuti & Tiia ja uutena tuttavuutena Ossi-berni.

Lauantaina nautittiin aurinkoisesta säästä ja koluttiin golfkentän joka nurkka. Sunnuntainakaan ei mennyt montaa tuntia aurinkoa hukkaan kun valoisa aika kului ulkona, ensin Ojangossa agilitytreenien merkeissä ja sen jälkeen Purinan likellä bordercollieitten toko-treenejä seuraten.

Johanna piti nyt meille alkeiskurssilaisille pienen testin, jotta näki missä mennään. Paikalla valkkarit Kyra ja Hukka (Jepsun suosikkeja molemmat). Jep teki ihan ok, mutta ei se hallussa ollut eikä keskittynyt pätkääkään... Viereisellä kentällä oli myös hiukan häiriötä, mutta suurimmat kierrokset Jep otti Hukan ja Kyran tehdessä.

Putki tehtiin ensin suoraan ja sitten pimeästä kulmasta lähettäen. Hienosti putkeen mutta se putken jälkeinen elämä olikin katastrofi, Jep oli menossa treenikavereitten luokse. Tuli kuitenkin onneksi mun luokse kun lähdin juoksemaan pois päin.

Hyppyjä oli kaksi peräkkäin, rimat puoliksi maassa, puoliksi minikorkeudella. Jep jatkoi haahuiluaan ja esitti ihan uuden jutun: kurkki minua hyppyjen välillä. Meni kuitenkin uudesta käskystä toisenkin hypyn, miksiköhän namikippo ei tällä kertaa vetänyt kunnolla? Toisaalta positiivista että Jep hakee edes jotain tukea minusta, mutta tätähän ei haeta että se joka esteen jälkeen jäisi minua tuijottamaan. Käskyt tuntuu uponneen Jepiin hyvin. En olisi uskonut että se hyppää hypyt niinkin hyvin kun se ensin oli tuijotellut minua, sitten kavereita ja lopulta viimein muisti vilkaista hyppyesteitäkin niin että sai luvan hypätä.

A:n alastulokontaktilla maassa oli niiiiin paljon mielenkiintoisia tuoksuja, että Jep eli ihan hajumaailmassa, toimi kontaktilla kuitenkin juuri niin kuin pitikin.

Kujakepit menikin sitten aivan loistavasti! Noin pitkää kujaa ei ennen oltu tehty, mutta silti Jep haki tosi hyvin kujaan myös kulmasta ja kauempaa. Siihen olikin hyvä lopettaa testi, kaikki kolme kokelasta läpäisivät sen kunnialla :) Tai kunnialla ja kunnialla, meillä Jepsun kanssa ainakin on paljon petrattavaa...

Bc-tokotreeneihin oli kerääntynyt 8 mustavalkoista. Älyttömän taitavia koiria ja ohjaajia, ei voi kuin ihailla! Erityisesti nuoren Ruut'in seuraaminen oli upeaa katsottavaa. Ehkä mekin joskus sadan vuoden päästä. Mutta siis jaksoi Jep välillä keskittyäkin, innostui välillä jopa leikkimään mun kanssa narupallolla vaikka ympärillä oli jos jonkinlaista vilinää.

Paras osuus oli kuitenkin loppukiihdyttely koirapuistossa. Jep osoitti ettei ole roturasisti kun pinkoi sakemannin perässä vaikka näitä mustavalkoisiakin kirittäjiä olisi ollut tarjolla.

Aloitetaan tuoreimmasta päästä, eli perjantaista ja agitreeneistä Ojangossa. Jäi ihan älyttömän hyvä mieli! Kymmentä vaille kuusi Ojanko oli typötyhjä ja Jep hyvässä vireessä. Pitkästä aikaa otettiin putkea, ja Jep haki sinne hienosti myös pimeästä kulmasta, keskittyi ja nappasi aina lelun mukaansa ja tuli leikkimään sillä mun kanssa. Muutaman kerran otettiin lelupalkalla myös hypyn kiertoa.

Kuudelta tuli Johanna-kouluttaja sekä pitkästä aikaa nähtiin Dali-valkkari ja Heini. Ja huolimatta treenikaverista, Jep keskittyi aivan loistavasti! Rengas meni hienosti, Jep ei kertaakaan yrittänyt ohi. Sitten hyppyä suoraan ja kulmista siten että oli itse koiran takana ja lähetti. Jep juoksi hienosti namikupille.

Kaikkein tyytyväisin olen kujakeppeihin. Tällä kertaa otettiin ne narupallo-palkalla, yleensä on otettu namikipolla. Johanna piti Jepiä kiinni niin että itse pääsin keppien puoleen väliin, ja hienosti meni, myös kulmista. Sitten vauhdin kanssa suoraan ja kulmista. Saatiin harjoitus päätettyä aivan loistavaan suoritukseen, Jep haki kujaan kaukaa. Täytyy muistaa ottaa sivuetäisyyttä vielä enemmän, kun Jep kerran sen jo noin hyvin osaa.

Sitten vielä kontaktille istumaan, ja siihenhän Jep hakeutui oikeaan paikkaan. Alkaa hoksata. Tämän enempää ei enää tehtykään, kun viereiselle kentälle tuli ryhmä treenaamaan, ja Jepsun huomio kiinnittyi sinne. Välillä kuitenkin testailin kutsumalla Jepiä luokse, ja malttoi se lopettaa kavereiden kyttäämisen. Ehkä tästä joskus vielä tulee jotain...

Torstaina vuodatin hikeä mutta en sentään verta enkä kyyneleitä kun yritin saada kaikki neljä samaan kuvaan. Roopesta on löytynyt kummallisia taitoja - se osasi mm. ravistaa kun lenkin jälkeen pyysi - mutta paikalla odottaminen oli selvästi liikaa pyydetty. Muut kolme napottivat kauniisti sohvalla, Jep tosin mitä kummallisimmissa asennoissa, mutta pysyi sekin. Jonkunlaisen kuvan sentään sain napattua :)

Keskiviikkona käytiin lenkillä Pitkäkosken koirapuistolla ja Jep kiskoi sinne jo kaukaa. Ei se malttanut kenenkään kanssa oikein leikkiä kun touhu meni pelkäksi mielistelyksi. Täytyypä muistaa treenailla Jepsun kanssa myös silloin kun pikkupojat ovat mukana, koska nyt Jep ei malttanut lainkaan keskittyä.

Tiistaina ennen juoksutreenejä piipahdettiin Ojangossa. Vauvaesteitten viereisellä kentällä treenasi trerrierien ryhmä, ja ensimmäinen ajatus oli, että ei tästä mitään tule... No ei siitä kauheasti mitään tullutkaan, mutta sain kuitenkin pidettyä edes osan Jepsun huomiosta minussa, vaikka vieressä liidettiin. Tokoilu onnistui ja alakontaktit vetivät puoleensa, muita esteitä ei edes yritetty noin pahassa häiriössä.

Juoksutreenit olivat tavalliseen tapaansa rankat mutta ah niin mukavat :) Lopuksi tehtiin lihaskuntoliikkeiden sijaan pilatesta. Tein liikkeet varmaan jotenkin väärin, koska ei tuntunut oikein missään muualla paitsi jälleen reisissä.

Maanantaina käytiin Purinan luona tokoilemassa Emmin, Tiian & Shantin kanssa. Jep jaksoi keskittyä nyt yli tunnin! Maahanmenossa on tapahtunut edistystä ja lelupalkalla se meni oikein sukkelasti. Narupallo on Jepsun suosikki.

Olisikohan siinä ollut kaikki...

Maanantai-iltana lähdin Konalaan sillä mielellä, että katsellaan kaukaa tuttujen toko-harrastajien treenejä. Jep käyttäytyi onneksi sen verran maltillisesti, että pystyttiin jopa itse harjoittelemaan pieniä juttuja. Olin kentällä ennen muita ja Jep yllätti mut innostumalla leikkimään ihan vieraassa paikassa, seuraamispätkät onnistui hienosti lelupalkalla. Muovinen noutokapula oli mukana, ja sitä Jep palautti kivasti. Välillä pudotti kapulan jalkoihin, mutta useimmiten antoi käteen saakka.

Treenaamassa siis bc Ruuti & Tiia, bc:t Sara (Jepin siskopuoli) ja Step & Emmi, Shanti aussieiden kanssa ja mudi Fisu & Noora. Ruuti, Fisu ja Dracu ovat Jepin ikäisiä - Dracu jopa paljon nuorempi - ja voi miten paljon ne osaavatkaan! Kunpa itse olisi jaksanut tehdä enemmän töitä, niin voitaisiin mekin olla jo ihan eri tasolla. No, eihän tässä mitään kiirettä ole, eikä mulla oikeastaan ole edes mitään tavoitteita - ainoa tavoite edelleen se kiva kotikoira :)

Paikallaolon harjoittelu maaten ja istuen on nyt aloitettu. Perusasennosta Jep tarjoaa turhan innokkaasti maahanmenoa, täytyy ruveta vahvistamaan enempi myös pelkkää istumista. Luoksepäästävyyttäkin harjoiteltiin ekaa kertaa, ja kun pidin namin kädessä, Jep malttoi hyvin vaikka kivat ihmiset kävivät kättelemässä. Normaalistihan Jep siis villiintyy ihmisistä.

Pieniä seuraamispätkiä otettiin ja liikkeestä maahanmenoa siten että kumarrun ja näytän kädellä. Jepin keskittyminen ei kestä vielä kovin pitkään, jonkun verran se otti häiriötä muista, mutta ei onneksi läheskään samalla lailla kuin agilityssä.

Lopuksi Jep pääsi vielä juoksemaan Ruutin kanssa, niillä oli taas erittäin hauskaa :)

Tänään on huristeltu kiitettävästi ympäri pääkaupunkiseutua.

Aamu alkoi Jepsun alkeiskurssiagilla Ojangossa, paikalla Johanna ja kurssikaverit valkkarit Hukka ja Donna. Oltiin taas vähän aikaisemmin paikalla, ja hip hei, edistystä on tapahtunut, Jep jaksoi keskittyä vaikka Hukka treenaili viereisellä radalla. Otettiin ennen varsinaisia treenejä muutaman kerran siivekkeitten kiertämistä, kujakeppejä ja putkea. Putki onnistui hyvin, Jep nappasi lelun mukaansa ja juoksi leikkimään sillä kanssani.

Johannan ohjauksessa otettiin hyppyä ensin yhdellä ja sitten kahdella hypyllä. Ensin rimat olivat maassa, mutta koska Jep ei tunnu noteeraavan niitä mitenkään, nostettiin rimat vinoon niin että ne olivat hiukan irti maasta. Jep meni hypyt ensin pitkillä loikilla ilman väliaskelta, mutta kun hyppyjä siirsi hiukan kauemmaksi toisistaan, osasi Jep ottaa siihen väliaskeleen. Hyppyjä tehdään siis niin että namialusta odottaa hyppyjen takana, ja se toimii hyvin. Ai niin, hypyillä täytyy muistaa etten ohjaa liikaa kropalla jotta Jep oppii käskyn. Eli käsky ensi, ja sitten vasta itse liikkeelle kun koira jo etenee.

Kun päästiin putkelle niin Jep ei enää oikein jaksanut keskittyä :( Hyvin se haki putkelle, mutta ei putken jälkeen jaksanut innostua lelusta. Jep alkoi ottaa tosi paljon häiriötä muista, ja täytyi lähteä taas tosi pitkälle, jotta sain Jepin hanskaan, ja siitä sitten pikkuhiljaa edettiin lähemmäs kenttää.

Ojangosta ajeltiin Kiloon tapaamaan pitkästä aikaa bc Ruutia ja Tiiaa. Tiia otti aivan ihania kuvia, kiitos Tiia! Mustavalkoisilla pojilla riitti lystiä, ihana oli katsella niitten vauhtia ja peuhaamista. Jepkin yllätti positiivisesti kun siltä löytyi korvat, varsinkin alkulenkistä se tuli tosi nätisti luokse kutsuttaessa. Tiialta sain hyviä vinkkejä tokoiluun, jaksaisinpa ryhdistäytyä. Palkitsevaa tokoilu ainakin olisi, Jep oppii niin nopeasti. Eikä meidän perusasentoa täysin teilattu, hiukan kuitenkin liian edessä. Asennon sai korjattua nopsasti oikeammaksi kun muistan palkita taempaa ja pitää nameja oikeassa kädessä ja palkita selän takaa.

Kilosta sitten vielä Pienpystistapaamiseen Tapiolaan. Pystiksiä oli paikalla vain kuusi, mutta eipä useampaa tarvittukaan vaan siitä joukosta löytyi ihan kylliksi leikkiseuraa Roopelle. Roope juoksi ihan tohkeissaan ja oli selvästi innoissaan saadessaan kerrankin kokoistaan lenkkiseuraa.

Nyt on kotona kaksi väsynyttä koiraa, ja hyvin nuo kaksi muutakin osaavat ottaa rennosti :) Jep nukkuu pää mun tyynyllä, vähänkö se on liikuttava :)

Vaihteeksi agia myös keskiviikkoiltaan. Ojangossa oli hyvä pyörähtää pikaisesti ennen illan agiporukan kokousta Kuninkaanmäessä.

Jep oli suorastaan loistava :) Kukaan ei varsinaisesti vielä treenannut viereisillä kentillä, mutta koiria siellä jo oli ja ihmisiä rakentamassa rataa, ja silti Jep jaksoi keskittyä minuun melkein täysillä koko ajan.

Alastulokontaktilla pääsin etenemään jo parin metrin päähän, mutta vielä on matkaa siihen kymmeneen metriin jonka Johanna on meille asettanut tavoitteeksi joulukuun loppuun. Putkeen Jep haki innoissaan kaikista kulmista, ja nyt myös kujakepit meni tosi hienosti kaukaakin kun alkukepit olivat tiheämmässä.

Siivekkeen kiertämisessä Jep on hassu, siinä suorastaan omin silmin näkee sen välähdyksen joka koiran päässä käy :) Jep lähtee kiertämään hitaasti, mutta sitten se yht' äkkiä muistaa että ai niin, tää oli tää hauska juttu, ja painaa täysillä lopun.

Lisäksi treenattiin muutaman askeleen seuraamisia, se on musta aina niin kivaa kun Jep osaa istua heti kun pysähdyn :) Te viisaammaat taatusti pudotatte mut maan pinnalle ja sanotte, että Jep seuraa ihan väärässä kohtaa ja istuu vinoon perusasennossa, mutta silti vajavainenkin taito on niiiin hienoa tämmöisen ei-tokoihmisen mielestä :D Perusasennosta maahan menoa otettiin myös.

Illan agikokouksessa sain nimeni HSKH:n edustajaksi kennelpiirin agilityjaoksen kokouksiin yhdessä muun tehoryhmän kanssa. Toisaalta mielenkiintoista nähdä että miten tuo jaos toimii, mutta silti hirvittää kun tuli lupauduttua. Lisäksi olen luvannut olla yhtenä vastuullisena kun nyt HSKH:ssakin otetaan käyttöön uusi ilmoittautumis- ja tulospalveluohjelma. Ohjelma kyllä vaikutti niin simppeliltä että eiköhän sen käytön omaksu nopeasti.

Nonni, viikon kokemuksella on sanottava, että treenaamattomuusblogi tästä tuli... Tänäänkin on touhuamiset jääneet siihen kun ruokaa antaessa harjoiteltiin perusasentoa Jepin kanssa.

Sen verran sain itsestäni irti, että käytiin juoksemassa. Juokseminen on vielä vain Oton ja mun yhteinen juttu, mutta ehkä kohtapuoliin voisi ottaa Jepsunkin mukaan. Otto on loistava juoksukaveri kun se on jo oppinut, että kun juostaan niin silloin juostaan, ei jäädä pörisemään muille tai haistelemaan.

56 min, 9336 askelta, n. 7 km.

Aikataulut osuivat sopivasti limittäin, joten yhdessä päivässä ehti paljon.

Päivä aloitettiin Purinalla agikisaamalla Oton kanssa. Kolme kisaa oli tarjolla, mutta olin ilmoittautunut vain hyppikselle - sen verran ahdistaa nuo kontaktit ettei tehnyt mieli lähteä niitä arpomaan. Risse Koposen hyppyrata oli helppo ja se sujuikin oikein mukavasti, tuloksena nolla. Tuntui etten koko radan aikana oikein ehtinyt ohjaamaan kunnolla, juoksin vaan, mutta noin helpolla radalla tuotti sekin hyvän tuloksen, sijoitus 5./45. Roope pääsi myös touhottamaan halliin, on se kyllä mainio heppu :) Kauhean onnellinen pikkumies se on koko ajan ja nautti täysillä joka hetkestä kun pääsee mukaan. Jepkin pääsi pyörähtämään hallissa rataantutustumisen aikana. Ulkona se oli vielä ihan rauhallinen, mutta kun se pääsi halliin niin kauheat bileet pystyyn, kaikkia oli päästävä pussaamaan. Vähän otettiin Jepsun kanssa sivulla oloa ja muutaman askeleen seuraamista hallin vilinässä, ja yllättävän hyvin pentu jaksoi keskittyä minuun. Ai niin, harvinaisen hyvä kleiniedustus noissa kisoissa. Venäjältä oli tullut kisaamaan Lappeenrannassakin näkemämme rouva kahden cremen kleinin kanssa sekä mittelikokoinen MM-edustaja ja moninkertainen mitalisti. Lisäksi kisaamassa olivat myös Mini ja Anne, mukava oli nähdä noin paljon pikkupystiksiä radalla!

Videon lisäilen kunhan saisi ladattua kahden kuukauden takaisetkin...

Purinalta huristeltiin loskaiseen Ojankoon. Kentät olivat sulaneet ja melkeinpä kuivat, kenttiä ympäröivä alue sen sijaan yököttävää loskalillua. Jepin alkeiskurssikavereista oli paikalla vain komea valkkariuros Hukka, mutta sekin oli Jepille liikaa - Jep ei huomannut mua ollenkaan vaan kyttäsi ja kiljui vaan harjoittelevan Hukan perään. Mitä mun pitäisi tehdä?!? Lähdettiin kävelemään pois päin, ja aika pitkälle piti mennä ennen kuin Jep unohti Hukan ja keskittyi minuun. Siellä metsän laidassa sitten tehtiin kaikkea kivaa ja palkkasin aina kun Jep kiinnitti huomion pelkästään minuun. Vähitellen lähdettiin kävelemään kentälle päin, ja kun Jep taas jäi tuijottamaan Hukkaa, käännyttiin takaisin ja otettiin sama uudestaan. Kun Hukka sitten huilaili ja oli kiinni tolpassa, saatiin Jepsun kanssa onnistuneita treenejä hypyillä ja putkella. Mutta ei tuosta mitään tulee kun häiriön alla treenaaminen on mahdotonta :( Tuntuu koko ajan menevän vain huonompaan suuntaan.

Litimärkinä kotiin ja pikaisen vaatteittenvaihdon jälkeen Pienpystykorvien syyskokoukseen. Kolmivuotinen hallituskauteni on nyt ohi, ja tämän vuoden jälkeen olen virallisesti vapaa tuosta yhdistyksestä :) Vaivatontahan tuossa yhdistyksessä sihteeröinti on ollut, koska toiminta on olematonta, mutta silti aina on ollut rästissä jotain mieltä painavaa. Nyt voi hankkia sitten jotain uutta puuhasteltavaa - tai jos ei kumminkaan...

Eikös kaikki uudet hankkeet pidä aina aloittaa jollain jymyuutisella, jotta saadaan suuri yleisö kiinnostumaan?

Saanko esitellä, Jepin uusi lelu, ensimmäinen joka on kestänyt yli viikon! Tämä on tainnut tulla jäädäkseen :)

Saa nähdä miten käy :)

Kyllähän me Jepin kanssa treenaillaan... joopa joo... Agilityä pari kertaa viikossa, pikkuisia tokojuttuja silloin kun sattuu muistamaan. Aina voisi kuitenkin harjoitella enemmän!

Jospa sitä tulisi treenailtua, jotta olisi blogiin jotain muistiin kirjattavaa ;) Ainahan kannattaa kokeilla. Ei silti pidä odottaa liikoja... niin treenaamisen kuin blogin päivittämisenkään suhteen :D