Oton kotiutuminen vajaa 10 vuotta sitten oli sattumien summa. Vuonna 2003 treenasin jo HSKH:ssa mutta en ollut saanut vielä hoitaakseni tulospalvelua vaan lokakuisissa kisoissa Purinalla olin töissä buffassa. Kasvattaja Ninan olin nähnyt joskus näyttelyissä mutta en varsinaisesti häntä vielä tuntenut. Nina oli tullut Laamasen Mian kanssa katsomaan kisoja ja kävivät buffassa ostamassa teetä, siinä satuin kysäisemään että ei Ninalla olisi kleinipentuja tulossa. Olin vähän katsellut pentueita mielessäni oranssi näyttelykelpoinen uros. Nina kertoi että hänellä oli 5-kuinen uros kotona.

Varmaan heti seuraavana maanantaina Muhevais-työpäivän jälkeen ajelin Ninan luokse pentua katsomaan. Olin täysin myyty: Otto kiipesi syliini ja kertoi saman tien muulle laumalle että tämä on muuten hänen ihmisensä. Siinä unohtui saman tien näyttelyhaaveet kun värivammaisen & mahdollisen purentavikaisen raitapaidan sain syliini.

Tuolloin asuin väliaikaisesti vanhempieni luona. Isä sanoi heti kättelyssä että kolmatta koiraa ei heidän kotiinsa tule, silloin meillä oli siis lapinkoira Lumpu ja kleini Papu. No äkkiäkös sitä oman kämpän etsi, Bodomista löytyi heti vapaa vuokrayksiö rivitalosta golfkentän laidalta. Mikä parasta Ninan luokse oli matkaa vain muutama kilometri. Lokakuun lopussa päättyi kausi Muhevaisella ja siinä vaiheessa Otto muutti Papun kaveriksi. Otto jäi Otoksi.

Pentu-Otolle oli hiukan suunniteltu elämää ja näyttelyuraa Englannissa mutta onneksi Otto ei sinne ehtinyt lentää. Ilman Ottoa ei olisi Roopea, Jepsua eikä varsinkaan Kirppaa, eikä ystävänä Ninaa :)

Agilityn alkeita opetellaan Niinun pentukurssilla. Ekan kerran tärkein anti oli että lähtöluvan saa vasta kun katse on esteessä: koira siirtää katseen esteelle - vapautus - ohjaajan liike (koiralla ja ohjaajalla samansuuntainen liike). Liike mukaan ehdottomasti ihan yksittäiselläkin esteellä, ja muistettava vaihtaa lähtöpaikkaa joka kerta. Lisäksi tehtiin rengasta yksittäisenä esteenä apuohjaajan kanssa.

Toisella kerralla Leena Piira oli opettamassa venyttelyjä ja kropan hallintaa.

Kolmannella kerralla treenattiin irtoamista. Hyppy, mutkaputki, neljä hyppyä suorassa ja mutkaputki. Kun Niinu ensin palkkasi pieniä pätkiä niin lopulta päästiin koko rata niin että Kir pinkoi täysiä ja irtosi hyvin putkiin. Lisäksi tehtiin pussia.

Neljännellä kerralla treenattiin takaaleikkausta jota oltiin muutaman kerran jo kotiläksynä itseksemme treenattu. Muutaman kerran Kir yritti palkalle siivekkeen väärältä puolelta. Kir osasi hyvin koota itsensä käännökseen. Lisäksi tehtiin putken pimeätä kulmaa ja pituutta. Pimeä kulma putkeen oli vaikea.

Viidennellä kerralla aiheena valssi ja päällejuoksu. Valssi siten että ohjaus hypylle vinosti, Niinu houkutteli koiran siivekkeen ympäri, palkka siivekkeen vierestä ja sitten koira ohjaajan perään, ohjaajan liike piti olla hypyn suuntaisesti. Houkuttelu vähitellen pois mutta palkka vielä siivekkeen vierestä. Erikseen tehtiin hyppy-rengas ja rengas-hyppy yhdistelmää. Rengas vaati ensin siivekkeet ympärilleen mutta muutaman muistutuksen jälkeen siivekkeet saatiin pois.

Niinun kurssia jäljellä vielä kaksi kertaa sekä yksi kerta Piiran ohjauksessa.

Kirpalla on hyvä asenne tekemiseen niin kauan kun se saa mennä suoraan ja tehdä helppoja asioita. Varsinkin se kerta kun ensin tehtiin putken pimeää kulmaa ja sitten takaaleikkausta oli vähän masentava kun monta hankalaa asiaa peräkkäin sai aikaan sen ettei Kir oikein jaksanut keskittyä.

Olen keskittynyt vain esteisiin ja unohtanut kokonaan sen että pitäisi treenata ohjaajan kanssa liikkumista ja tehdä siitä mukavaa. Nyt Kir pyrkii tekemään esim. hyppyjä itsekseen mutta kun yritän ohjata erityisesti jollekin hypylle meneekin hankalaksi. Kirpan periaate on myös se, että palkalle pitää päästä suorinta reittiä, siksi putken pimeässä kulmassa riittää harjoittelemista.

Haluaisin palkata Kirppaa pääasiassa lelulla. Niinun treeneissä on tehty ensin apuohjaajan kanssa yksittäisten esteitten treeniä ja silloin lelu on ollut hyvä palkka. Esim. takaaleikkausta ja valssia treenatessa lelu ei enää jaksanut kiinnostaa mutta nami on Kirpan mielestä erinomainen palkka. Lelu on vaan minulle se pakkomielle, lelu kun tarjoaa enemmän mahdollisuuksia palkkaamiseen.

Ojangossa on käyty pentukurssilaiskavereitten kanssa treenaamassa kotiläksyjä kerta tai kaksi viikkoon. Kotipihalla on treenattu putkea ja rakensinpa ruukuista ja aurauskepeistä hypyn. Viimeksi saatiin kotiläksyksi kokoamisharjoitus: koira istumaan ihan riman eteen, itse kyykkyyn vastapäätä riman toiselle puolelle ja siitä pitäisi koira saada hyppäämään jalkojen ja riman väliin etujalat, takajalat sai mennä sivuun. Ei ole vielä onnistunut, tuntuu olevan kovin vaikea harjoitus.

Saa nähdä saanko Kirpan ymmärtämään että agility minun kanssani on hauskempaa kuin oma-aloitteinen agility...

Lisäksi Kirppa harrastaa hyvin innokkaasti puutarhatöitä. Sen vielä ymmärrän että puutarhahanskat saa kyytiä heti kun selkäni käännän (hanskoilla on muuten hyvä treenata kahden lelun leikkiä), mutta sitä en ymmärrä miksi Kirpalla on pakkomielle saksiin. Saksilla nipsuttelen siemenkodat pois ja jos ei sakset ole siellä missä pitäisi niin ne on Kirpalla.

Näin väsynyt oli pieni koira kun koko päivän oli avustanut pihahommissa.

Eipä Jep paljon pirteämpi ollut koko päivän ahertamisen jälkeen.

Ruusuliisa

Uudenguineanliisa

Ruusuliisa

Japaninkello kera huovinkukan

Kasvimaalla kasvun huomaa parhaiten. Mikä viikko sitten oli pelkkää mustaa multaa on nyt pieniä vihreitä taimia.

Frillice on suosikkisalaattini. Ei ole kovin monta lajiketta joita käytetään sekä ammattiviljelyssä että myydään kuluttajille pikkupakkauksissa. Frillice taitaa olla viljellyin ruukkusalaatti kasvihuoneviljelyssä mutta myös tosi suosittu kotipuutarhurien keskuudessa. Nopeakasvuinen niin kuin lehtisalaatit yleensäkin mutta rapealehtinen. Suosittelen :)

Lehtisalaattisekoite.

Punaisia lehtiruotia odotellessa. Tämä on pinaatti Reddy mutta missä on punaiset lehtiruodit?

Basilika Genoveseria oli pitkä rivi, ei ole enää. Etana varmaan käynyt syömässä niin että jäljelle jäi vain tyngät sekä tuo yksi tupas.

Tässä kasvamassa ruusupapua, valkokukkainen Weisse Riesen ja lohenpunakukkainen Celebration.

Herne nostaa päätään.

Ruukkupapu Mascotte aiheutti ruukussaan suorastaan maanjäristyksen itäessään. Koko pintamulta nousi ilmaan, siksi ruukku sai runsaan kastelun jotta multa painui paineen avulla alemmas.

Olen kangistunut kaavoihin: laatikot ja ruukut täyttyvät aina samoilla lajeilla.

Varjoisaan nurkkaan parvekelaatikollinen ja amppelillinen ruusuliisaa höystettynä hopeakäpälällä. Niitten alle uudenguineanliisaa. On muuten tänä vuonna niin komean punainen uudenguineanliisa etten parempaa olisi osannut itsekään valita.

Aurinkoisemmalle seinustalle surfiniaa ja japaninkelloa. Tuo vaaleanpunainen kerrottu on söpö.

Amppelit on oikeastaan se ainoa vaihteleva tekijä. Tilaan kukat työpaikaltani samaan konserniin kuuluvasta Ansarista. Aina kirjoitan tilauslistaan saman: seka-amppeli lumihiutale-japaninkello, ja aina saan vähän mitä sattuu. Tänä vuonna tuli tällainen:

On siellä hengissä muutama verso lumihiutaletta, juu, ja japaninkelloakin löytyy, bonuksena verbena. Aivan ihananvärinen tuo verbena, toivottavasti jaksaa kukkia kun saa aurinkoa vain lyhyen aikaa päivässä. Tilauksessa vielä yksi seka-amppeli.

Kasvimaaosuus sen sijaan vaihtelee enemmän joka vuosi. Ruohosipuli talvehtii hyvin, samoin viinisuolaheinä. Sipulia tökin sen verran maahan että kohta saa sipulinvarsia. Lisäksi kylvetty sekalainen seurakunta salaatteja ja yrttejä.  Tavoitteena ei niinkään sato vaan erilaisten lajikkeitten kokeilu.

Viinisuolaheinä yllätti: se oli siementänyt ja nyt pikkuruisia punaruotisia taimia pukkaa joka nurkasta.

Tänä vuonna siemeniin tuli uutuuksina ruukkuherne ja ruukkupapu, niitä on kumpaakin nyt ruukuissa kasvamassa.

Yksi syy lisää tykätä orvokeista: myös ne siementävät ja leviävät itsestään. Muistoja aikaisempien vuosien väreistä vähän jalostuneina.

Ja kun koko päivän touhuaa pihalla niin on vahtikoirakin hyvin hyvin väsynyt.

Kirpan tulokseksi JUN EH2 aivan Kirpan näköisellä arvostelulla: Young dog. Excellent temperament. Clean bite. Would prefer a cleaner eye. Needs more angulation in front. Has enough angulation in rear. Could be stronger on the move. Would prefer a cleaner colour.

Toinenkin opetus tuli päivään: hallissa Kirpan silmät rähmivät hurjasti, putsasin ne kehää odotellessa mutta seuraavalla kerralla pitää muistaa putsata silmät myös juuri ennen kehää. Kirppa oli jotenkin hirmuisen ponneton liikkuja, haisteli kovasti. Useampaan kertaan saatiin yrittää mutta ei sitä tavallista Kirppaa liikkeissä näkynyt. Taisin tartuttaa oman jännitykseni koiraan, kehäänmeno jännitti enemmän kuin mikään agistartti pitkään aikaan.

Otto ei pettänyt taaskaan, ERI ja ROP-vet: Nice mature dog. Nice sheaped head. With age missing some teeth. Good angulation front and rear. Moved well around the ring. Would prefer cleaner colour.

Sitten jännitettiin vielä Kirpan siskon & äidin tuomiot. Kirpan sisko Tilda esiintyi todella upeasti ja oli JUN ERI 2. Sisarusten äiti Hedda voitti valioluokan ja oli lopulta PN2. Hienot aatelisperheeläiset!

Otto oli kerran aikaisemmin päässyt veteraanien isoon kehään mutta koska minä en ollut koskaan päässyt niin nyt jäätiin odottamaan ryhmiä vaikkei mitään menestystä ollut odotettavissa. Otto tuumasi että pappakoirien ei tarvi osata esiintyä ja seisominen meni häsläämiseksi. Muut veteraanit edustavat kauniissa rivissä ja minä yritän saada Ottoa seisomaan :)

Osasi pappakoira vielä seistäkin niin halutessaan, ja melkein mahtui kuvaankin :)

Viikko Lahden jälkeen oli ilmoitettu parivaljakko myös Tampereelle, mutta viimehetken tuomarinmuutoksen takia jäätiin pois. Kir on kovin kehittymätön ja karvatkin irti, ja miksi maksaisin Oton hylätystä kun kuukauden päästä Otto täyttää 10 ja voidaan käydä hakemassa ilmaisia tai ainakin halvempia hylättyjä.

Kirpan siskon omistajalta sain muutaman kuvan siskosta ja sen veljestä KKK:n mätsärissä:

Näin hienosti Kir edusti Kirkkonummella.

Pääsiäisenä käytiin Järvenpäässä ulkomätsärissä, onneksi oli aurinkoinen keli. Pennut oli jaettu koon mukaan isoihin ja pieniin, pieniä pentuja oli 20. Taas tuli punainen nauha ja hienosti sijoitus 2. Tästä on muistona muutama kuvakin.

Kuvausvaiheessa Kir ei enää millään olisi jaksanut poseerata ja tallottiinkin melkein voittaneen pekingeesin karvoille kun otettiin asentoa uudestaan ja uudestaan.

Viikko sitten lähdettiin Viikkiin mätsäriin joka keräsi hurjan määrän varsinkin isoja aikuisia. Pennut oli täälläkin jaettu isoihin ja pieniin, pieniä pentuja taisi olla n. 40. Nyt Kir sai sinisen ja lopulta sijoitus 4.

Minä kun halusin vain päästä treenaamaan pöydällä oloa ja nauttimaan kauniisti esiintyvästä koirasta niin nuo sijoitukset tuli iloisena yllätyksenä. Pöydällä seisominen on kehittynyt kovasti, kauniisti antaa kopeloida ja katsoa hampaat.

Seisomista on treenattu naksun kanssa ja Kirkkonummella se sujuikin ihan uskomattoman hienosti treenimäärään nähden. Viikissä Kirppaa sitten kiinnostikin viereisen kehän tapahtumat enemmän kun sinisten kehän aikaan viereisessä kehässä juoksivat isot koirat. Hyvää treeniä oli ja pitää kehitellä näytelmäkehiin mukaan joku pieni vinkulelu kun nami jäi niin kakkoseksi muille koirille.

Tänään oli Jepsun vuoro päästä kisailemaan, kisattiin Riihimäellä kolme rataa. Taas joudun toteamaan miten surkea ohjaaja olin. Ajoitukset ja rytmitykset ihan pielessä, Jep jumitti ja kyseli.

Kahdella ekalla radalla tuli samanlainen virhe: putkesta tullessa Jepin ja mun välissä oli hyppy joka olisi pitänyt suorittaa mutta Jep juoksi hypyn ohi. Ekalla radalla oli muka kauhea kiire tekemään pakkovalssia, tokalla radalla Jep tuli putkesta liian pitkälle enkä saanut enää kääntymään hypylle. Kummassakaan kohdassa en katsonut koiraa enkä ehtinyt reagoida ajoissa. Eka rata päättyi hylkäykseen kun Jep valitsi putken puomin sijasta. Putki ei ollut lähelläkään, en arvannut että Jep olisi noin valinnut joten en korjannut koiran linjaa kunnolla kohti puomia. Tokalta radalta tulos 10 kun hypyn ohijuoksun lisäksi putosi ensimmäinen rima. Kolmannelta HYL kun Jep aloitti pujottelun 3 kertaa väärin?!? Tosi outoa koska Jep on hyvä pujottelija. 90 asteen umpikulma kepeille ei sitten millään onnistunut, ensin Jep meni kaksi kertaa tokaan väliin ja sitten yritti jos se kelpaisi että eka keppi jää oikealle, meni reppana ihan sekaisin. Vasta neljännellä yrityksellä osui oikein.

Jos jotain hyvää pitää radoista etsiä niin lähdöt onnistuivat eli Jep pysyi istumassa. Riman hallissa on niin hyvät näkösuojat että Jep ei vetänyt hirveitä kierroksia lähdössä kun ei nähnyt edellä menevää koiraa. Ekalla radalla plussan puolelle jäi leijeröinti kepeillä ja kolmannella radalla onnistunut takaakiertopyöritys heti toisena olevalle hypylle (tosin se rima sitten putosi kun hihkuin pyörityksen onnistumista...). Keskimmäiseltä radalta ihmeen hyvä etenemä, 3,99 vaikka esteen ohijuoksuun meni reilusti aikaa.

Ehkä nyt jo uskon että jätetään kisaaminen niille taitavammille...

Kir sai maaliskuun alussa terveen paperit fyssarilta: ”Tarkistetaan liikeradat ja lihasten kunto. Näissä ei huomautettavaa. Oikean takajalan lihakset aavistuksen kireämmät kuin vtj sopien alun suurempaan painonkannatteluun. Nyt kantaa painoa tasan, nousee takajalkojen varaan sekä pysyy hyvin tasapainolaudalla myös etutassujen nostoissa. Koko koira laudalla painon jakautuminen hyvää, ei horju ja korjaa painoa kaikille jaloille. Askellus tikapuilla suorana, kääntyy hyvin molempiin suuntiin. Paluu normaaliin arkeen tasaisesti liikkumista lisäten. Vähitellen myös agitreenit sallittuja.”

Varsinkin tuo hoitokertomuksen viimeinen lause saa minut melkein pillittämään onnesta :) Agitreenejä on pikkuhiljaa aloiteltu, putkeen on tutustuttu kotona kun Royal Canin -säkin mukana sai näppärän putken. Siivekkeitten läpi on juostu lelulle ja kokeiltu putkea myös hallilla.

Ehdin muodostaa itselleni mörön siitä että Kirppa haistelee hallilla paljon, tuntui ettei se keskittynyt lainkaan. Hyppysuorat meni hyvin kun palkka oli odottamassa mutta ilman palkkaa sillä ei ollut minkäänlaista ajatusta siitä mistä sen palkan saisi ja meni ihan haahuiluksi. Niinpä tänään menin hallille ihan vain naksutellakseni hyppyä. Kotona oli pohjustettu juttua naksuttamalla katuharjan varren yli kulkemisesta ja hallilla Kir alkoi heti tarjota riman yli kävelemistä. Äkkiä päästiinkin jo siihen että kuljin hypyn vierestä ja Kir kiihdytti hypyille eikä juossut ohi niin kuin oli odottavan lelupalkan kanssa saattanut tehdä. Ihan mahtavaa miten Kir alkoi tarjota hyppyjä, se piti todella kutsua pois kentältä, se olisi vaan halunnut jatkaa. Näytelmätreeniä tehtiin myös, naksutin on myös siihen oiva apuväline. Eikä muuten haistellut kertaakaan koko treenituokion aikana, Kir taitaa fanittaa naksuttelua yhtä paljon kuin minä :)

Jep on saanut treenata ahkerasti ja kisattiinkin kertaalleen oman seuran kisoissa. Radat ei olleet helpoimmasta päästä mutta silti, kylläpä olin HUONO! Vikalla radalla ei tehty ratavirheitä mutta aikavirhettä tuli pari sekuntia kun mulla oli mielenkiintoiset ohjaustekniikat kuten tuplavalssi kohdassa jossa ei edes tarvittu valssia. Jospa saisi edes kerran kisoihin saman fiiliksen joka on treeneissä, rohkeaa ohjausta koiraan luottaen. Koska koirahan on taitava eikä todellakaan niin hidas mitä yliajat antavat ymmärtää. Kisaaminen Jepin kanssa ei vaan ole mun juttu, otan liikaa häiriötä siitä kaikesta mitä se saattaa tehdä – ja mitään niistä se ei ole koskaan tehnyt. Jos joku haluaa kisalainaan kurittoman mutta radalla kuuliaisen mustavalkoisen niin täältä saa :)

Loppuun vielä muutama kuva Kirpan ensimmäisestä vapaanakirmailusta Oton ja Roopen kanssa.

Kaikki pikkupojat samassa kuvassa

Isä ja poika

Kir niiiiiin kauniina

Kaksi viikkoa sitten oli ensimmäinen fysioterapiakäynti ja tällä viikolla tulossa toinen. Kerran tai kahdesti päivässä on jumpattu fyssarin ohjeitten mukaan: tassujen nostoja, liikeratajumppia ja tasapainotreeniä. Siihen nähden millainen jäärä tuo osaa olla niin se on mukavasti rauhoittunut jumppatuokioihin.

Tikit poistettiin viime viikolla mutta kauluri on edelleen öisin päässä kun haavassa on vielä pieni rupi. Kir oli päässyt heti leikkauksen jälkeen nuolemaan haavaa ja poistanut yhden tikin mutta onneksi haava oli edelleen siisti.

Uutena naksutemppuna aloitettiin viikko sitten 2on2off. Ensimmäinen koroke oli tyyny, sitten läppärilaukku ja tänään kokeilin ylösalaisin olevaa lipastonlaatikkoa. Tässä pätkä eilisestä naksuttelutuokiosta. Olen niin hämmästynyt siitä miten helppoa temppuja on opettaa: sitä todellakin saa mitä osaa vahvistaa!

Hyppäri videolla. Tämä muistutus koskee oikeastaan kumpaakin rataa: kävele lähdössä siihen kohtaan mihin olet rataantutustumisessa suunnitellut käveleväsi. En minä treeneissä ikinä kutsu koiraa matkaan liikkeestä. Oikeastaan aika hieno tuo Jepsun ohjauksen luku alun takaakierrossa: sinne pituudellehan mun käsi huitaisee, kovin on huolimaton takaakierron ohjaamiseksi. Tuomari oli kiltti kun ei takanurkan hypyillä tuominnut kieltoa. Henkinen kymppi, tuloslistalla virheitä vain 5.

Agilityrata videolla. Agilityradalla 16 estettä 18 esteestä meni kuten olin suunnitellutkin, täytyy olla tyytyväinen. Ei yhtään Jep-kieltoa :) Takaakierron tässäkin sähläsin, rytmitys ja liikesuunnat hukassa.

Mukava paluu kisaradoille, pelkäsin että olisi jotain pyöritysratoja jotka lannistaisivat täysin. Onneksi niin ei käynyt vaan tulevia kisoja jo vilkuiltu :)

Kun treenien teemana vielä oli rytmitys niin voin sanoa että oli haastavaa. Rytmityksestähän kaikki lähtee. Milloin liikkua ja milloin odottaa, kuinka saan koiran rytmittämällä irtoamaan huomattavasti paremmin. Tuotoksena hyvin opettavainen treenivideo jonka jätän kouluttajan toiveesta vain oman ryhmän käyttöön.

Näissä treeneissä tuli selvästi esiin Jepin ja minun ohjausongelmat, Jepille ei ole riittävän selkeää se että este suoritetaan vaikka ohjaaja valmistautuisi jo seuraavaan ohjaukseen. Sinänsä olin yllättynyt että Jep ei tarvinnut irtoamiseen palkkaa odottamaan hypyn jälkeen vaan parempiin irtoamisiin päästiin ihan vain ohjausta rytmittämällä. Ohjauksen muutos lähti heti omasta lähtöasennosta: kun koiran piti mennä minusta ohi niin jo se auttoi että koiranpuoleinen jalka oli ensin taempana ja lähdin sillä liikkeelle. Samalla kroppa oli jo sopivasti kääntyneenä hieman koiraan päin. Katseen piti ohjauksen alkaessa olla ensin koirassa ja sitten katse vasta kohti suoritettavaa estettä.

Itse bongasin treenivideota eestaas kelatessani sen miten vähän kädellä on merkitystä Jepin ohjaukseen varsinkin putkeen mennessä. Jalkojen liikkeen suunnan perusteella Jep valitsee putken pään.

Ja nyt kun olen nähnyt itseni ohjaamassa pyöritystä niin en ihmettele Jepin kieltäytymisiä. Vedän käden pois kesken ohjauksen, silloin ei riitä pelkkä oikea rintamasuunta. Pyörityksessä aina käsi alhaallaja loppuun saakka.

Lähetyksetkin näyttää videolla tosi pahalta. Kun käsi on jo suorana niin miten enää lähetät koiran. Niin sitä luuli tehneensä oikein mutta onneksi video paljastaa.