Tänään on huristeltu kiitettävästi ympäri pääkaupunkiseutua.

Aamu alkoi Jepsun alkeiskurssiagilla Ojangossa, paikalla Johanna ja kurssikaverit valkkarit Hukka ja Donna. Oltiin taas vähän aikaisemmin paikalla, ja hip hei, edistystä on tapahtunut, Jep jaksoi keskittyä vaikka Hukka treenaili viereisellä radalla. Otettiin ennen varsinaisia treenejä muutaman kerran siivekkeitten kiertämistä, kujakeppejä ja putkea. Putki onnistui hyvin, Jep nappasi lelun mukaansa ja juoksi leikkimään sillä kanssani.

Johannan ohjauksessa otettiin hyppyä ensin yhdellä ja sitten kahdella hypyllä. Ensin rimat olivat maassa, mutta koska Jep ei tunnu noteeraavan niitä mitenkään, nostettiin rimat vinoon niin että ne olivat hiukan irti maasta. Jep meni hypyt ensin pitkillä loikilla ilman väliaskelta, mutta kun hyppyjä siirsi hiukan kauemmaksi toisistaan, osasi Jep ottaa siihen väliaskeleen. Hyppyjä tehdään siis niin että namialusta odottaa hyppyjen takana, ja se toimii hyvin. Ai niin, hypyillä täytyy muistaa etten ohjaa liikaa kropalla jotta Jep oppii käskyn. Eli käsky ensi, ja sitten vasta itse liikkeelle kun koira jo etenee.

Kun päästiin putkelle niin Jep ei enää oikein jaksanut keskittyä :( Hyvin se haki putkelle, mutta ei putken jälkeen jaksanut innostua lelusta. Jep alkoi ottaa tosi paljon häiriötä muista, ja täytyi lähteä taas tosi pitkälle, jotta sain Jepin hanskaan, ja siitä sitten pikkuhiljaa edettiin lähemmäs kenttää.

Ojangosta ajeltiin Kiloon tapaamaan pitkästä aikaa bc Ruutia ja Tiiaa. Tiia otti aivan ihania kuvia, kiitos Tiia! Mustavalkoisilla pojilla riitti lystiä, ihana oli katsella niitten vauhtia ja peuhaamista. Jepkin yllätti positiivisesti kun siltä löytyi korvat, varsinkin alkulenkistä se tuli tosi nätisti luokse kutsuttaessa. Tiialta sain hyviä vinkkejä tokoiluun, jaksaisinpa ryhdistäytyä. Palkitsevaa tokoilu ainakin olisi, Jep oppii niin nopeasti. Eikä meidän perusasentoa täysin teilattu, hiukan kuitenkin liian edessä. Asennon sai korjattua nopsasti oikeammaksi kun muistan palkita taempaa ja pitää nameja oikeassa kädessä ja palkita selän takaa.

Kilosta sitten vielä Pienpystistapaamiseen Tapiolaan. Pystiksiä oli paikalla vain kuusi, mutta eipä useampaa tarvittukaan vaan siitä joukosta löytyi ihan kylliksi leikkiseuraa Roopelle. Roope juoksi ihan tohkeissaan ja oli selvästi innoissaan saadessaan kerrankin kokoistaan lenkkiseuraa.

Nyt on kotona kaksi väsynyttä koiraa, ja hyvin nuo kaksi muutakin osaavat ottaa rennosti :) Jep nukkuu pää mun tyynyllä, vähänkö se on liikuttava :)