Tiistaina kun kerrankin pääsi valoisan aikaan töistä, treenailtiin hetki omalla pihalla. Jep kiersi lyhtypylvästä takaa-käskyllä. Vielä vaatii apuja, mutta kyllä se jo aika mukavasti lähtee kiertämään. Paikallaolon harjoittelu ei sujunut yhtä hyvin, siellähän se pentu oli golfkentällä haukkumassa satunnaista kävelijää, noloa... Tuossa kiertämisessä se pysyi hyvin hallussa kun koko ajan oli tekemistä, mutta paikallaan makaamista se ei siis vielä miellä tekemiseksi.

Keskiviikkona käytiin Ojangossa, ja saatiin olla hetki ihan itseksemme. Putki on sen verran hallitsematon este, etten uskalla ottaa sitä kuin vain näin kun ollaan kentällä keskenämme. Nyt on putkesta tullut jo liian mieluinen, Jep säntäili sinne itsekseen ja jäi hölmistyneenä vilkuilemaan ympärilleen kun ei lelupalkkaa lentänytkään mistään. Siis alamme harjoitella malttia putken kanssa.

Hyppyjä otin ensin yhden, sitten kaksi ja kolmeakin kokeilin, mutta maassa odottava lelupalkka ei vetänyt tarpeeksi voimakkaasti vaan Jep unohtui haahuilemaan. Namin voimalla kolme hyppyä takaa lähettäen meni paremmin.

Torstaina käytiin myös Ojangossa, tällä kertaa oli sopivasti häiriötäkin. Tehtiin alastulokontaktia, siihen se hakeutui mainiosti, ja keppejä. Vähän myös tokoilua aidan takana. Se on kumma miten metri aidan takana Jep jaksaa vielä keskittyä, mutta heti kun mennään aidan sisään häviää korvat...

Perjantaina lenkki golfkentällä 14 koiran laumassa :) Uskokaa tai älkää, meininki ei ollut niin hurja kuin voisi kuvitella. Mukana Ninan kleinit, bordercolliet ja whippetit, Nannan whippetit ja englanninkääpiöterrieri sekä mikä parasta, Jepsun sisko Inni tuli myös viettämään Tapaninpäivää ulkoilun merkeissä. Alkulenkistä oli turha huudella Jepiä, se ei lotkauttanut korvaansa, mutta loppulenkistä se malttoi jo tulla hakemaan oman osansa herkkutarjoilusta. Kotona oli loppuillan kasa väsynyttäkin väsyneempiä koiria.

Ennen lenkkiä käytiin Kilossa häiriöimässä muitten tokotreenejä. Jepsun keskittymiskyky oli taas hukassa, kun asetuttiin riviin paikallaoloa varten, haikaili se vaan naapureiden luo. Muuten sujui paremmin, hetkittäin ihan hyvääkin keskittymistä. Mukana Ruuti & Tiia ja uutena tuttavuutena Ossi-berni.

Lauantaina nautittiin aurinkoisesta säästä ja koluttiin golfkentän joka nurkka. Sunnuntainakaan ei mennyt montaa tuntia aurinkoa hukkaan kun valoisa aika kului ulkona, ensin Ojangossa agilitytreenien merkeissä ja sen jälkeen Purinan likellä bordercollieitten toko-treenejä seuraten.

Johanna piti nyt meille alkeiskurssilaisille pienen testin, jotta näki missä mennään. Paikalla valkkarit Kyra ja Hukka (Jepsun suosikkeja molemmat). Jep teki ihan ok, mutta ei se hallussa ollut eikä keskittynyt pätkääkään... Viereisellä kentällä oli myös hiukan häiriötä, mutta suurimmat kierrokset Jep otti Hukan ja Kyran tehdessä.

Putki tehtiin ensin suoraan ja sitten pimeästä kulmasta lähettäen. Hienosti putkeen mutta se putken jälkeinen elämä olikin katastrofi, Jep oli menossa treenikavereitten luokse. Tuli kuitenkin onneksi mun luokse kun lähdin juoksemaan pois päin.

Hyppyjä oli kaksi peräkkäin, rimat puoliksi maassa, puoliksi minikorkeudella. Jep jatkoi haahuiluaan ja esitti ihan uuden jutun: kurkki minua hyppyjen välillä. Meni kuitenkin uudesta käskystä toisenkin hypyn, miksiköhän namikippo ei tällä kertaa vetänyt kunnolla? Toisaalta positiivista että Jep hakee edes jotain tukea minusta, mutta tätähän ei haeta että se joka esteen jälkeen jäisi minua tuijottamaan. Käskyt tuntuu uponneen Jepiin hyvin. En olisi uskonut että se hyppää hypyt niinkin hyvin kun se ensin oli tuijotellut minua, sitten kavereita ja lopulta viimein muisti vilkaista hyppyesteitäkin niin että sai luvan hypätä.

A:n alastulokontaktilla maassa oli niiiiin paljon mielenkiintoisia tuoksuja, että Jep eli ihan hajumaailmassa, toimi kontaktilla kuitenkin juuri niin kuin pitikin.

Kujakepit menikin sitten aivan loistavasti! Noin pitkää kujaa ei ennen oltu tehty, mutta silti Jep haki tosi hyvin kujaan myös kulmasta ja kauempaa. Siihen olikin hyvä lopettaa testi, kaikki kolme kokelasta läpäisivät sen kunnialla :) Tai kunnialla ja kunnialla, meillä Jepsun kanssa ainakin on paljon petrattavaa...

Bc-tokotreeneihin oli kerääntynyt 8 mustavalkoista. Älyttömän taitavia koiria ja ohjaajia, ei voi kuin ihailla! Erityisesti nuoren Ruut'in seuraaminen oli upeaa katsottavaa. Ehkä mekin joskus sadan vuoden päästä. Mutta siis jaksoi Jep välillä keskittyäkin, innostui välillä jopa leikkimään mun kanssa narupallolla vaikka ympärillä oli jos jonkinlaista vilinää.

Paras osuus oli kuitenkin loppukiihdyttely koirapuistossa. Jep osoitti ettei ole roturasisti kun pinkoi sakemannin perässä vaikka näitä mustavalkoisiakin kirittäjiä olisi ollut tarjolla.