Minun ongelmani agikisaamisessa on jännittäminen ja ratojen muistaminen. Tehoryhmää oli kouluttamassa taas Teemu Linna, joka tietää meikäläisen ongelman ja oli kehittänyt hyvän treenin testata että ollaanko kehitytty. En ollut :(

Rata oltiin saatu sähköpostiin myöhään perjantai-iltana, kun treenit siis ovat lauantaina. Kauheasti ei ehtinyt etukäteen rataa opetella, ja se varmaan oli Teemun tarkoituksenakin. Lisäksi yksi hyppy, 21, mentiin eri päin kuin kuvassa.

Rataantutustuminen 5 minuuttia ja sen jälkeen kokelaat riviin ja vuorotellen piti silmät kiinni piirtää oma suoritus sormella ilmaan. Minä emmin ainakin kolmessa kohtaa.

Ennen omaa vuoroa piti pyöriä rata paikoillaan silmät kiinni kuivaharjoitteluna niin kuin sen ohjaisi. No ei mennyt tämäkään niin kuin olisi pitänyt, muisti pätki taas.

Radalle kun päästiin niin onneksi muistin koko ajan minne mennään ja meininki oli ihan hyvä. Alun ohjasin huonosti valssilla ja työnsin Oton ekaan putkeen ja kolmosen väärältä puolelta kun olin myöhässä, mutta muuten taisi mennä nollalla kun vauhtiin päästiin.

Alkuun otettiin valssin sijaan persjättö ja voi vitsi kun tuntuikin hyvältä ja helpolta. Sokkarin ajoittaminen oikein oli paljon helpompaa kuin valssin. Valssista luovuin myös keppien jälkeen, vau miten sujuva oli sokkari myös siellä ennen putkea.

Laittoi Teemu mut myös valssaamaan. Kuvio 18-19-20 meni uusiksi. Tykkään ohjata Ottoa "päälle juoksemalla" koska se kääntyy niin hyvin kun jalkani tulevat vastaan, mutta kellotettuna tämä mun tapa oli paljon hitaampi kuin valssit. Ja on se nyt vaan uskottava, että kohdissa joissa valssin ehtii tehda kunnolla valmiiksi, on se kaikkein nopein ohjaustapa, tietäähän koira koko ajan ajoissa mihin suuntaan ollaan menossa. Säästellään nuo Oton bravuurit tilanteisiin joihin mun nopeus ei riitä.

Eli koira lähetetään suorittamaan 18 hyppyä ja lähdetään itse liikkumaan ajoissa hypyn 19 taakse ja vielä toinen valssi hypyn 20 taakse. Kylläpä tuntui helpolta ja luonnolliselta, ei lainkaan pakkovalssaamista vaikka pakkovalsseja olivatkin :) Tuntuu että oma liikkuminen on mennyt paljon eteenpäin, ei nämä kuviot olisi vuosi sitten onnistuneet.

Nolla onnistuttiin tekemään mutta mutta mutta... Taas se mun ohjaus tökkäsi vikalla esteellä! Hirmuinen mutka ennen vikaa hyppyä, pitää muistaa ohjata loppuun asti, aina.

Antoisat treenit jälleen kerran, tosin eihän Teemun treeneistä mitään muuta voinut odottaakaan ;)

Treenien veto tuntuu aina edeltävällä viikolla pakkopullalta, mutta kun treenien aika koittaa niin olo ei ole lainkaan ankea. Toivottavasti ryhmäläisille jäi hyvä mieli, taisin olla kovin vaativa ja tiukka. Toisaalta kehitystä ei tapahdu jos liikaa lepsuilee. On mulla vaan taitavia ja mukavia ryhmäläisiä, joita on kiva kouluttaa!