Sunnuntain agitreeneissä Ojangossa meni hermot Jepsuun. Että se osaa olla rasittava!

Ennen lämmittelylenkkiä muistuteltiin mieleen kujaa. Okei, myönnetään, edellisestä kepityskerrasta oli aikaa ja kuja pitkänä, mutta petyin silti siihen miten tyystin tuo este oli unohtunut. Vaikka lähetin kujaan ihan suoraan, olisi Jep mieluummiin juossut kujan vieressä. Kaukaa kulmasta lähetettynä ei toivoakaan että olisi osunut kujaan, joten monta toistoa vaan suoraan ja hirmuiset palkat ja kehut. Jospa ensi sunnuntaina olisi toinen ääni kellossa.

Hyppytekniikkatreeniä jatkettiin ensin kolmella hypyllä, sitten neljällä. Neljälläkin hypyllä sujui hyvin, Jepin vauhti ei kasvanut liian kovaksi vaan se malttoi keskittyä. Käskytys oli tärkeä, tasainen ja ponteva hyp-hyp-hyp-hyp, ja joka esteelle piti muistaa käskyttää. Hyppysuoran päässä oli Juuso palkkaamassa lelulla, mutta viimeisellä toistolla lelu ei ollutkaan enää kiinnostava, vaan Jep ryntäsi kaukana hiljaa odottelevan Hukan luokse mielistelemään eikä tullut sieltä millään pois. Juuso lopulta läksyttämällä sai Jepsun lähtemään, jospa Jep pikkuhiljaa oppisi ettei siitä silloin tykätä kun se tulee luvatta.

Jep sitten penkkiin kiinni ja Hukka vuoroon. En tiedä miten Jep sen teki, mutta se kiemurteli irti valjaista ja pääsi kymmenen minuutin sisällä toisen kerran häiriköimään Hukkaa. Silloin paloi pinna ja Jep joutui autoon jäähylle.

Putkella olisi treenattu takaaleikkausta mutkaputkella, mutta Jepin keskittymiskyky oli jo mennyttä. Kerran olin aikaisemmin testannut että hallussa oli sekin taito jo, ainakin alustavasti :)

Ei enää tälläisiä treenejä tai en kehtaa mennä Ojankoon lainkaan...