Taas vuorossa tehoryhmän treenit, kouluttajana Kati Mäntyniemi.

Otto oli jotenkin ihan outo - siis positiivisessa mielessä: se kääntyi! Ei tietenkään joka käännöksessä likimainkaan täydellisesti, mutta kakkoselta kolmoselle oli hieno. Niin hieno, että mulla meni pasmat ihan sekaisin ja 5-6-7 meni tosi takkuillen kun en juossut tarpeeksi pitkälle kutosen taakse. Jossain vaiheessa Otto kävi jopa kakalla, noloa...

9-putkelta jouduin ohjaamaan kunnolla jotta sain Oton A:lle enkä uudestaan puomille. Sinne puomille mentiin monta kertaa... A:n jälkeen 11-12 tuntui tosi hallitsemattomalta, ja muutaman kerran Otto lipsahti myös vitoshypyn. Näin kävi varsinkin silloin, kun peruuttaessani itse vilkaisin että missä se putken suu olikaan. Ensin piti ottaa koira haltuun 12 jälkeen ja vasta sitten sai vilkuilla muualle.

Hypyltä kepeille oli mulle vaikea. Ensinnäkin 14 hypyn jälkeen Otto valui törkeästi. Siinä en saanut pitää itse kiirettä, vaan piti malttaa odottaa, vaatia Otto tulemaan käteen, suoristaa ja lähettää kepeille niin etten itse seiso just siinä kepeille menevällä linjalla. Liian monta muistettavaa asiaa, ja tietenkin melkein joka kerta seisoin just siinä linjalla niin ettei Otto päässyt ekaan väliin. Kun olin tarpeeksi kaukana koiran linjalta niin johan meni oikein kepeille, osaa Otto ne hakea. Treenattiin myös vain sitä putkea ja kääntymistä hypyn jälkeen ja kerran se käännös oli ihan täydellinen. Otto hidasti just sopivasti ennen hyppyä ja oli hypyn jälkeen kääntyneenä heti oikeaan suuntaan. Noita täydellisiä kääntymisiä pitää treenata enemmän.

Keppien loppu oli myös murheenkryyni. Vasemmalta puolelta ohjaten Otto jätti vikan kepin väliin vaikka kuinka monta kertaa. Ei pujottelu ole noin vaikea ollut pitkään aikaan. Kai se seinän läheisyys sitten vaikutti niin paljon, ja tietty se kun seuraava este oli ah niin ihana keinu.

Keinu meni joka kerta hienosti. Kamalan äänekäs keinu, hirveä rämähdys mutta ei se tuntunut Ottoa häiritsevän.

Pussilta hypylle oli taisteltava kunnolla, hirveä kiire. Silloin sai toimimaan parhaiten kun juoksi täysiä ja lähti ajoissa liikkeelle.

Lopussa saatiin niin tiukkoja käännöksiä 18 hypyn jälkeen että suorin linja putkeen meni keppien läpi. Kisoissahan siitä olisi tullut hyl, mutta näin treeneissä olin vaan iloinen että sain Oton kääntymään niin hyvin. Tuli siinä kohtaa myös jokunen hirveä kaarre ja ylimääräinen hyppy jos en kääntänyt kunnolla.

Näissä treeneissä ei Oton ja mun ajoitukset oikein pelanneet yhteen eikä saatu kertaakaan ehjää rataa, aina jossain kohtaa olin myöhässä.

Otto sai taas uuden ihailijan ja minä hyviä vinkkejä. Mun ohjaustapani ja linjat ovat pehmeitä, pitää pyrkiä tiukempaan ja kulmikkuuteen. Minen osaa selittää että mitä tuo tarkoittaa mutta pääsin itse jyvälle siitä mitä Kati ajoi takaa :)

Jep oli ennen Oton treenivuoroa turisteilemassa ja oli onnessaan päästessään huomion keskipisteeksi. Kentällä kiitäjät kiinnostivat, mutta eivät niin paljon etteikö herkku olisi maistunut.

Kovin väsynyt mustavalkoinen oli kotona koko loppuillan, agilityreissaaminen on rankkaa.