Mikä olisikaan parempaa puuhaa aurinkoisena syyspäivänä kuin raivata terassin vallannutta puolikuollutta viidakkoa. Jotain sentään oli vielä hengissäkin.

Ensimmäistä kertaa kelloköynnös ehtii kukkia! Sain työkaverilta keväällä kolme tainta ja yksi niistä on kukkinut jo kuukauden verran, mutta edelleenkään ne kaksi muuta eivät kuki. Tämä kukkiva yksilö on eri ruukussa, eli jotenkin se nyt liittyy kasvualustaan.

Huomatkaa naapurin oven päällä seikkaileva köynnös. Myös naapurini on saanut kelloköynnöksen riesakseen. En raaskinut vielä repiä alas rehevää köynnöstä kun se on vielä hyvässä hapessa. Antaa sen vielä vähän aikaa rehottaa. Myös hopeakäpälät on elämänsä kunnossa, vitsit kun niistä kasvoikin isot.

Suklaakosmos on jaksanut kukkia läpi kesän, vaikka se on monta kertaa nuudutettu janoiseksi. Aina se on jaksanut elpyä, sitkeä tapaus. Huolisiko joku tämän talvetukseen, voisi ainakin yrittää selviäisikö juurakko talven yli?

Plantagenilta sai puoli-ilmaiseksi parhaat päivänsä nähneitä syklaameja. Töissä meille aina tuputetaan pöytäkukiksi syklaameja mutta en minä osaa niitä hoitaa, kastelen aina joko liikaa tai liian vähän. Sen sijaan ulkokukkina tykkään niistä kovasti näin syksyllä.

Pitkästä aikaa parvekkeelleni löysi tiensä myös muutama Calluna. Muhevaisaikoina oli hauskaa lastata viimeisenä päivänä auto täyteen myymättä jääneitä kanervia, pikkuhavuja, koristekaaleja, hopealankoja sun muita syksyn ihanuuksia. Enää ei ole raaskinut ostaa niitä, mutta nyt kaipasi pientä piristystä.

 
Jep oli jälleen suurena apuna :) Pikkupojat sen sijaan yllättivät täysin sinkaisemalla golfarien luo. Olin niin äimistynyt etten saanut sanaa suustani ja tajusin huudella Ottoa vasta kun ne olivat ennättäneet kentälle asti. Ottopa ei uskonutkaan, mutta Roopea ei tarvinut huhuilla kuin kerran kun se kipitti kiireesti takaisin Otto perässään. Toivottavasti eivät ota tavaksi.