Koko elokuu ja syyskuun alku onnistuttiin räpeltämään Oton kanssa agilityradoilla niin että kisakirja jäi joka kerta ilman merkintöjä, hyppyratanollia ei lasketa kun niitten SM-nollakiintiö on jo täynnä. Tänään Espoossa olisin itse tuominnut meille lentokeinusta vitosen, mutta Saviojan Anne oli kiltillä päällä. Kun puomin alastulokin oli harvinaisen hallittu niin tuloksena nolla ja 3. sija.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, etten osannut lainkaan jännittää ja onnistuin valitsemaan ohjausratkaisuja, jotka sopivat meille eri hyvin. Ennen puomia oli hyppykuvio johon lopulta änkesin persjätön, muuten olisin ollut auttamattoman myöhässä puomin alastulossa. Kaikkeist parasta oli saada positiivista palautetta ohjausratkaisusta meidän perjantaiselta kouluttajalta :)

Kuluneen viikon aikana on harrastettu Jepsun kanssa ahkerasti yölityä. Bordercollieagility on huisin kivaa :) Hiukan jännitti, mutta sujuvuus säilyi myös ryhmäreeneissä. Olen niiiiiiin onnellinen tästä harppauksesta mikä on menty eteenpäin sitten kevään, Jep tahtoo tehdä mun kanssa hommia ihan eri tavalla kuin pari kuukautta sitten. Jaksan iloita jokaisesta onnistuneesta puomista ja radanpätkästä. En uskalla ajatella miten hienolta mahtaa tuntua jos joskus päästään starttaamaan edes epävirallisiin kisoihin! Jep on hieno vaikka ei ikinä päästäkään helpolla.