Jep sikaili tänään agitreeneissä Ojangossa oikein urakalla. Se on jo pitkään käyttäytynyt niin mallikkaasti että olin ehtinyt unohtaa miten kamala ryökäle se osaa olla. Sen vielä jaksaisin hyväksyä, että se joutohetkenä käväisisi aidan takana kurkkaamassa viereisellä radalla menijää ja tulisi takaisin kun kutsuu, mutta nyt ei tullut, ei sitten millään. Ja ennen kuin Jep kiinnostui viereisen radan tapahtumista, se karkasi Hukan perään, kun Hukka oli aidan takana. Sieltä Jep sentään tuli kutsusta pois, mutta lähti saman tien uudestaan.

Kiukku on hiukan ehtinyt laantua kun suoraan treeneistä suuntasin toimitsemaan bostonien agikisoihin Hyvinkäälle ja olen ehtinyt miettiä mikä aiheutti mustavalkoisen porsastelevan käytöksen. Yksi syy voi olla se, että keskittymiskyky loppui. Mentiin Ojankoon ajoissa koska tiesin että pitää lähteä kesken pois, tehtiin ennen varsinaisten treenien alkua muutamaa 50 senttistä hyppyä. Pitäisi 1,5-vuotiaan koiran keskittymiskyvyn silti riittää kolmeen eri treeniin, kun ennen katastrofitreeniä oli tehty vain keppejä yhdistettynä hyppyyn ja putkeen sekä tuota omaa treeniä. Ojangossa kävi myös melkoinen vilske sunnuntaipäiväksi ja väliaitoja oli viety pois, omaa rauhaa oli siis vähemmän. Mutta on Jep silti ennen sietänyt samansuuruista häiriötä.

Oli treenikerrassa tietty paljon hyvääkin. Kepit yhdistettiin ekaa kertaa muihin esteisiin, ja hypyn jälkeen Jep suuntasi hyvin kujaan, putken jälkeen mun piti itseni himmailla vähän että koira sai rauhassa etsiä sisäänmenon. Valssi-välistäveto-harjoituskin meni pätkittäin hyvin, välistävedot paranivat huimasti kun ymmärsin kääntyä itse aiemmin ohjaamaan välistä tuloa. Vaikeimmaksi kohdaksi paljastui kulmahyppy jolle koira tuli tiukassa kulmassa, Jep yritti moneen kertaan ali. Rimat olivat 50 cm, eli ei mikään ihme että Jep häkeltyi, korkeita hyppyjä on tehty vielä niin vähän.

Kun tämänpäiväinen tuska on purettu niin mitähän muuta me treenattiin tällä viikolla...

Maanantaina oli Saviojan Annen radanlukukurssin toinen ja viimeinen osa Oton kanssa. Multa oli keskittymiskyky jäänyt kotiin ja radan tekemisestä ei tullut yhtään mitään. Mun on vaikea muistaa ratoja, joilla samat esteet mennään moneen kertaan, ja tämä oli just semmoinen rata. Pääsi tekemään sokkareita ja jaakotuksia taas oikein urakalla, toimivat. Jepkin pääsi näyttämään osaamistaan - tai osaamattomuuttaan :) - Annelle treenien päätteeksi. Kauhean lannistunut olo tuli kommenttien jälkeen: Jepsun sivuirtoaminen, josta olen ollut äärettömän iloinen, onkin tyypillistä paimennuskäyttäytymistä. Plääh, nyt pitää keksiä jotain muuta josta voi olla ylpeä :) Täytyy ruveta vahvistamaan myös sitä että koira tekee töitä lähellä minua enkä anna sen vaan huidella. Palkata pitää välillä myös käteen, siis ainakin niissä tilanteissa kun sen pitää tulla haltuun. Olen minä tyhmä kun sekin piti mulle erikseen sanoa... Paimenkoira-agility on ihan erilaista kuin kleinspitz-agility, uskotaan :)

Keskiviikkona on normaalisti Oton treenipäivä Juvanmalmilla, mutta tällä viikolla pääsivät juniorit tositoimiin. Oli äärettömän mukava treenata niin että muut kunnioittivat toisten treenirauhaa, kiitos Karo ja Marika! Mentiin 40 cm hypyillä ja Jep keskittyi hyvin. Uutena ulottuvuutena löytyi takaaleikkaus hypylle. Takaaleikkaus saatiin onnistumaan, kun lelu oli odottamassa esteen takana.

Keskiviikkona Jep pääsi tekemään kontakteja esimmäistä kertaa vieraassa paikassa ja hyvin meni. Ylösmenot olivat jo hallitumpia.

Palatakseni otsakkeeseen, en mä nyt turhautuman laannuttua Jepistä luopuisi. Onnistuneet treenit ei tuntuisi niin hyvältä jos ei väliin mahtuisi näitä kammotuksia :)