Viikon aikana olen viisastunut erään mustavalkoisen sielunelämästä enemmän kuin koko sen puolitoistavuotisen elämän aikana. Mietittävää ja ajateltavaa riittää ja töitä on tehtävä jotta saadaan meidän yhteispeli luistamaan ensin arjessa ja toivottavasti lopulta myös treenikentällä.

Luottamuksen takaisin saaminen on tärkeintä. En ollut enää uskaltanut edes ulkoiluttaa Jepiä vapaana kun en luota sen luoksetuloon, mutta nyt on Jep taas päivittäin juoksennellut kytkemättä ja luoksetuloa on harjoiteltu ahkerasti. Eihän tulosta voi syntyä muutamassa päivässä, mutta silti tuntuu että Jep on jo enemmän kuulolla, alan olla sille edes vähän merkityksellinen.

Palkkaamista ja leikkimistä on myös treenattu. Jep kyllä leikkii ja taistelee - silloin kun itse haluaa... Nyt leikitään silloin kun minä haluan ja lopetetaan kun kipinä on suurin.

Talvi aikaa treenata hallintaa, toivottavasti keväällä päästään iloisemmin mielin jatkamaan agitreenejä. Talvellakin toki käydään Ojangossa mutta jos mulla on yhtään epävarma olo niin sitten vaan hengataan ja vaikka syödään nameja, pääasia että meillä on yhteistä kivaa.