Tämän viikonlopun ohjelmaan ei taas juuri muuta sopinut kuin agilityä. Lauantaina treenattiin Oton kanssa Knuutin Jaakon johdolla Agility Akatemian hallilla. Rata oli mukava, tuli testailtua että minkälaisiin pakkoihin persjättö sopii ja minne taas paremmin valssi. Ei ollut mulle sanomatta selvää, että perjättö ei toiminut silloin kun koiran linjaa piti kääntää jyrkästi ja persjättö tuli myöhässä, sen sijaan suoraan mennessä saatiin aikaiseksi erittäin onnistuneita sokkareita.

Ahaa elämyksen koin, kun pohdin millä saan Oton kääntymään tiukasti muurin jälkeen, se käännös kun vaan valui ja valui. Ei auttanut vaikka olin siivekkeen vieressä niistämässä. Ihan huippukäännös saatiin aikaiseksi, kun tulinkin ottamaan vastaan vähän keskemmältä, siis  että Otto vekkasi itse ennen hyppyä. En ollut ennen tajunnut, että vekin voi tehdä noinkin, aina ei tarvi olla itse sijoittuneena hypyn etupuolelle. Toivottavasti pääsee testaamaan muulloinkin treeneissä.

Keinu meni treeneissä sairaan hyvin, Otto juoksi suoraan päähän ja tömps, malttoi odottaakin. Siksi tänään kisoissa Purinalla oli pettymys, kun Otto taas leiskautti keinulta. Keinu ei ollut edes ihan radan alussa, eli Oton olisi kyllä pitänyt osata odottaa. Muuten näppärä rata, aika olisi riittänyt voittoon.

Kisojen jälkeen käytiin vielä Juvanmalmilla treenailemassa, näistäkin treeneistä jäi hyvä olo, tuntui että Otto painoi tuhatta ja sataa. A:n jälkeen kokeiltiin saksalaista, ja hitsi kun sujuikin hyvin. Jep pääsi myös osalliseksi treeneistä. Into oli taas kohdillaan. Otettiin pieniä pätkiä hypyillä ja putkilla, mukana takaakiertoa, putken vaikeampia kulmia sekä hiukan irtoamista eteenpäin. Lopuksi pari puomia, Jep osaa :)

Jepin ja Innin koulu jatkui lauantaina. Nyt jäi tosi hyvä mieli, tsempattiin ja Jep oli välillä ihan kympillä mukana, jeee! Nina muistutti palkkaamisesta: hyvä = nami, ei namia ilman hyvää = ei pelkkää syöttämistä. Ihan perusasia mutta miten siitä lipsuukin niin helposti. Siis johdonmukaisuutta palkkaamiseen.

Jep on taatusti nauttinut viikonlopusta kun perjantaina se pääsi juoksemaan Usvan kanssa ja lauantaina koko Ninan lauman kanssa. Minähän olen aina menettänyt merkitykseni täysin kun Jep saa seuraa Ninan laumasta, mutta nyt perjantaina ja lauantaina tuntui erävoitolta, kun Jep loppulenkistä kuunteli luoksetulokäskyä.