Alkaa pikkuhiljaa lumi tursuta jo korvista. Bodom on ehdottomasti paras paikka asua talvella, mutta onko joka yö ihan pakko sataa uutta lunta ja tuiskuttaa edellispäivänä puhnustetut polut umpeen... Jepillä ei ole hätäpäivää mutta pikkupojat saavat tehdä täysillä töitä päästäkseen eteenpäin.

Lauantaina oltiin Oton kanssa tehiksen treeneissä, kouluttamassa oli Knuutin Jaakko. Tuli taas paljon harjoiteltavaa. Puomi oli ansaesteenä, ja vaadittiin tosi kovaa käskytystä, tai muuten Otto livahti selän takaa puomille. Niin teki kyllä moni muukin. Pitää vahvistaa sitä ohjaavaan käteen tuloa niin että voi luottaa koiraan eikä tarvi jäädä paikalleen odottamaan ja peittämään ansaestettä. Jos jäi varmistelemaan, niin sitten oli seuraavassa kohdassa aina myöhässä. Takaaleikkauksia pääsi myös treenaamaan, niillä Otto kääntyi ihan näppärästi.

Eilen sunnuntaina käytiin Juvanmalmin hallissa. Lauantaina Agility Akatemian hallilla Otto oli tuntunut tosi tosi tahmealta, niinpä oli ihana huomata, että hallilla vauhtia piisasi. Hyvän alustan tunnistaa :) Jatkettiin takanaleikkaustreeniä ja putkijarrutuksia hinkattiin myös. Että olen kade niille joitten koirat kääntyy salamana putkesta oikeaan suuntaan. Bono-vehnis oli oikein malliesimerkki. Painoi ihan täysiä koko radan, mutta silti käännös suoran putken jälkeen oli minimaalinen. Oton kaarroksia sain pienennettyä oikeinajoitetulla hidastussuhinalla, mutta sainpa Oton kertaalleen myös kieltäytymään putkelta.

Jepsukin pääsi pikaisesti hommiin hallissa. Jep inhoaa häkkihuoneen häkissä odottamista, mutta silti se leikkii ja keskittyy täysillä siellä pienessä kopissa. Yleensä Jep ei pääse agilityesteille, mutta tällä kertaa sitä onnisti. Mulle alkaa olla ihan sama onnistuuko Jep vai tehdäänkö ylipäänsä edes mitään järkevää esteillä, tärkeintä on että Jep leikkii innoissaan ja tekee hommia mun kanssa. Kokeiltiin samoja takanaleikkauksia kuin Oton kanssa. Lopussa sujui muutaman kerran jo mallikkaasti, mutta mikä tärkeintä, leikkiminen pelitti.

Lenkeillä luoksetulossa on tullut takapakkia. Oman porukan kesken ulkoillessa Jep antaa hyvin kiinni lenkin alussa kun ei päästä yhteyttä katkeamaan, mutta jos annan sen huidella pitkään niin Jep ei enää kuuntele. Ninan lauman kanssa ulkoillessa Jep menee ihan lukkoon ja luoksetulo ei onnistu sitten millään. Hetken aikaa kun se jo oli parempi :( Olen varmaan repsahtanut itse taas jossakin muussa kurinpidossa ja se vaikuttaa sitten luoksetuloonkin.

Onneksi Jep ei lähde kauas eikä karkuun, se vaan pitää sen verran välimatkaa ettei sitä saa kiinni. Pääasia että on kivaa, kiitos kuvista kuuluu taas Mikolle ja Ninalle.

Rio-iskä näyttää pojalleen kaapin paikan, Usva säestää, jonon viimeisenä tietenkin isoin Rio-fani ikinä, siis Otto

Usva ja Jep, kumpi siis ei ole oikeasti pystykorvainen :)