Voi miten pienet asiat osaavatkin tehdä onnelliseksi :)
Eilen se pieni asia oli Jepsun katse oikeaan aikaan :) Inni lähti tekemään puomia ja Jep vilkaisi Inniin päin valmiina riekkumaan. Mutta ei - Jep käänsikin katseensa takaisin minuun: tehtäiskö jotain. Paljon onnellisemmaksi en olisi voinut tulla. Muutenkin Jep käyttäytyi eilen Agimesta-treeneissä melkein koko ajan niin kuin kunnon mustavalkoisen kuuluukin, keskittyi hyvin ja leikki. Keskittymistä riitti vielä tunnin lopussakin, melkeinpä paremminkin kuin alussa. Alastulokontakteja on nyt vahvistettu ahkerasti ja näyttää taas paremmalta, taisi olla vaan treenin puutetta. Välistävedot olivat yhtä vaikeita kuin syksyllä Ojangossa.
Tänään se ilon aihe oli töistä saatu tulppaaninippu sekä älyttömän taitava agiryhmäläiset. Stressaan aina ennen treenienvetoa että onko mulla koulutettavilleni enää mitään annettavaa, mutta kuten yleensä, niin myös nyt treenien jälkeen olo on tyytyväinen. Kivaa oli minulla, toivottavasti myös ryhmäläisillä. Ja voi miten taitavia kaikki olivat, ei onnistuisi Otolta ja minulta :) Älyttömän hienoa seurata koirakoiden kehittymistä ja sitä, miten ohjaajat alkavat luottaa koiriinsa. Jospa minäkin vielä opin luottamaan omaani :)
Kommentit