Lauantaina tehistreeneissä oli kouluttajana Teemu Linna. Jälleen hyvät ja antoisat treenit. Tärkeimpänä antina oli niin usein unohtuva huolellisuus.

Rata oli harvinaisen hyvin rakennettu, pystyin ohjaamaan kaikki kohdat niin kuin olin kotona piirustuksesta mielessäni hahmotellut. Joitain ohjauksia muutin Teemun vinkkien perusteella toisiksi. Ei siksi ettei oma tapani olisi lainkaan meille sopinut, mutta toinen tapa oli nopeampi.

Lähdössä oli pakko jättää Otto odottamaan, alun pakkovalssi ei muuten olisi onnistunut. Pakkovalssit alkaa olla jo paremmin ajoitettuja. Niistosokkarinkin pääsi radan alussa taas tekemään. Takaakierron jälkeen peruutus muuttui päällejuoksuksi, saatiin enempi vauhtia.

Keinun jälkeinen takaakierto epäonnistui monesti. Muista: älä jää pohtimaan mennyttä rataa, keskity vain rataan joka on vielä edessä. Keinulla jäädyn ja keinun jälkeiset vaikeat kohdat on mulle aina tosi vaikeita.

Puomin jälkeen oli älyttömän haastava kohta. Puomilta poispäinkäännöksellä lähetys puomin alla olevaan putkeen ja siitä kepeille. Ensin yritin ohjata eri tavalla toiselta puolelta kun kuvittelin ennättäväni ennen Ottoa kepeille. Mutta ei oma vauhti riittänyt mihinkään, kunto loppui. Poispäinkääntö ja lähetys putkeen onnistui ensimmäisellä kerralla. Taisi olla tuuria, monta seuraavaa yritystä meni pelkäksi sähläämiseksi.

Keppien jälkeinen elämä osoittautui myös vaikeaksi, kun Otto bongasi väärän pään putkesta, en edes tullut ajatelleeksi sitä. Pakkovalssattiin sitten putkeen. Paljon sen pitemmälle ei rataa ehdittykään, mutta siinäpä ne vaikeimmat kohdat meille olivatkin.

Oma juoksukunto on päässyt rapistumaan tosi tosi pahasti. Hyvä että sain kahdeksan minuutin jälkeen enää vedettyä henkeä kun puuskututti niin pahasti. Nyt on otettava itseä niskasta kiinni ja lähdettävä taas juoksemaan.

Myös Jep pääsi Agilityakatemien hallilla hommiin kun hallin toinen puoli oli tyhjillään. Ensin valtasi taas epätoivo kun Jep äityi kiljumaan muitten tehdessä agilityä samalla puolella hallia. Koira ulos, hetki rauhoittumista ja uusi yritys. Huuto jatkui ja taas ulos. Väsytystaistelu onnistui, lopulta Jep jaksoi keskittyä vaikka Mimmi ja Bebbe tekivät paria estettä hallin toisessa päässä. Yllätys yllätys tehtiin puomia kera namialustan ja ilman. Tosi hyvät sekä ylös- että alasmenot! Alasmenosta vapautus hypylle, siitä Jep tuntui tykkäävän.

Ollaan Jepsun kanssa treenailtu sylkkäriä ilman esteitä, ja lauantaina kokeilin ekaa kertaa sylikäännöksen tapaista takaaleikkausta. Ja voi vau, onnistui!!! Pakkovalssia hypyllä ollaan treenattu viimeksi syksyllä Ojangossa, sekin sujui kuin vettä vaan. Lauantain treeneistä jäi tosi hyvä mieli!

Ei sunnuntain Sporttikoirahallitreenitkään huonosti menneet. Keksikää joku mulle nyt jotain muitakin kuin takaaleikkaustreenejä :) Mentiin ensin takaaleikkauksella putkeen ja siitä sitten takaaleikkaus hypylle, tällä kertaa takaaleikkauksen tarkoituksena kääntää takaisin samaan suuntaan mistä tultiin. Kivasti meni, harjoitus alkaa tuottaa tulosta.

Oton kanssa tehtiin lisää pakkovalssitreenejä, vau miten kääntyi makeasti. Ajoitus alkaa olla kohdillaan, näitä sitten vaan kisoissakin testaamaan.

Käykäähän muuten kurkkaamassa, Otto kera morsiamensa.