Hieno ja ikimuistoinen viikonloppu takana. Taisin ottaa hommat tulospalvelussa hiukan liian vakavasti ainakin kisapäivien venähtämisestä päätellen: perjantaina 8-23, lauantaina 6.45-19, sunnuntaina 6.30-23. Meillä oli hieno tulospalvelutiimi, mutta silti tuntuu etten nähnyt kisoista muuta kuin arvostelulipukkeita ja kisakirjoja :)
Me ei Oton kanssa saatu aikaiseksi yhtään nollaa koko viikonlopun aikana. Olen tosi tosi pettynyt omaan ohjaukseeni, sama hapuilu radalla jatkui läpi viikonlopun. Otto sen sijaan oli ihan mahtava, se odotti lähdössä, kiisi kovaa joka radalla, teki maailman parhaan keinun :) ja hengasi kärsivällisesti milloin tulospalvelupöydän alla tai häkissään. Se on kyllä loistava kisakaveri.
Perjantaina testattiin alusta hyppyradalla. Rata ei ollut mulle mieleinen, mutta ei sen pitäisi noin paljon antaa vaikuttaa suoritukseen. Alku meni pelkäksi kaarrattamiseksi, tarkoitukseni oli pyörittää hypyn toiselta puolelta. Pari muutakin ohjaajaa sekoili pituuden kohdalla, siinä oma juoksulinja kääntyi herkästi muuria kohti. Niin kävi mullekin, ja kun jouduin korjaamaan omaa linjaa tosi äkäisesti, tuli Otto huonossa kulmassa pituudelle ja takimmainen palikka kaatui. Putkien jälkeen tulee ärsyttävää kaarrattamista, ohjaus on myöhässä ja kutsua pitäisi paljon aikaisemmin.
Lauantain SM-joukkuerata oli helppo ja virtaava. Meidän joukkueen eka koira oli ottanut vitosen keinun alasmenokontaktilta, joten nolla olisi pitänyt tehdä. Voihan itku, kun meidän ongelmakohdat keinu ja puomin alastulo onnistuvat, niin enköhän ollut huolimaton A:lla ja kepeille mennessä, tuloksena 10. Tuo Oton keinu on kyllä hyvä. Ohjasin keinulle rauhallisesti, en karjunut odottamista niin äänekkäästi kuin yleensä kisoissa ja maltoin odottaa keinulla, ehkä ne ovat resepti siihen että saadaan kisoissa useamminkin onnistuneita keinuja. Joukkueemme sijoitus oli 8. tuloksella 5 Esmen ja Netan upeitten 0-ratojen ansiosta.
Sunnuntain minien SM-yksilökisan hyppyrata oli takaakiertämistä parhaimmillaan. Enpä kadehdi lainkaan tykkikoirien ohjaajia, mutta Otolle ja mulle tuommoinen rata on oikein passeli, minä kun ehdin yleensä koiran edelle :) Jännitti ihan hurjasti mutta silti oli upea fiilis lähteä radalle, nollaa mentiin tekemään.
Alun päällejuoksu takaakierron jälkeen on myöhässä, olisi pitänyt liikkua aikaisemmin niin olisi saanut Oton kunnolla mukaan.
Olin päättänyt muuttaa suunnitelmaa rataantutustumisen jälkeen kun yksi sun toinenkin koira irtosi sarjaesteeltä putkeen, mutta silti radalla lähdin kierrättämään Ottoa C-hypyn väärän siivekkeen puolelta ja sinnehän Ottokin lähti putkeen. Pakka hajosi hetkeksi, mutta radan lopun sain taas sujumaan. Haiskoon omakehu, mutta olen tyytyväinen loppusuoraan. Harva ohjaaja uskalsi samalla lailla lähettää koiran keppien jälkeiselle hypylle. Minä uskalsin, ja siksi ehdin tekemään sujuvan valssin vikalle takaakierrolle.
Harmittaa ihan älyttömästi ettei onnistuttu tuolla radalla näyttämään mitä osataan, pettymys oli suuri. Tuskin me finaalissa olisi nollaan pystytty, mutta olisi se ollut mahtavaa päästä ison yleisön eteen näyttämään että pystiksistäkin löytyy vauhtia ja taitoa :)
Kommentit