Takana Oton vikat treenit ennen karsintoja, toiset perättäiset Teemun treenit. Viikko sitten treeni meni loistavasti. Rata oli haastava, mutta tiesin että meillä on hallussa kaikki vaadittavat ohjaustekniikat ja luottamus koiraan ja omiin taitoihin oli suuri. Melkein vedettiinkin se rata heti nollalla läpi, seuraavilla yrityksillä saatiin parikin nollaa.

Tänään oli sitten toisenlainen fiilis. Radan alussa oli pari meille haastavaa kohtaa. Juutuin ajatuksissani niihin, eikä radan tekemisestä tullut yhtään mitään. Sitten kun saatiin aloittaa 36 esteen rata esteeltä numero 7 niin että alun meille hankalat tekniikat jäi tekemättä niin vedettiin hyvällä nollalla loput 29 estettä.

Tuskailen sen kanssa, etten osaa valita sitä meille parasta ohjaustekniikkaa. Nyt pitää ruveta luottamaan siihen, että kun olen valintani tehnyt, niin me selvitetään rata niillä ohjauksilla. Este kerrallaan, tehtävä kerrallaan.

Tänään Otto myös tarjosi mun keskittymiselle haastetta sinkoilemalla milloin pissalänttien perään, milloin kuikuilemalla puomilta naapuriradan ihania perroja (taisivat sentään olla narttuja...).

Jepsun kanssa jatkettiin Oton treenien jälkeen. Hellepäivänä Ojanko ei tosiaankaan hiljene kymmenen jälkeen, päin vastoin autoja vaan virtasi lisää mitä enemmän kello tuli.

Uskalsin luottaa mustavalkoiseen, mentiin hiljaisimpaan nurkkaan tekemään puomitreeniä putken ja parin hypyn kera, ja Jep keskittyi ihan täydellisesti :) Ekalla kerralla Jep huiteli puomista kokonaan ohi, mutta sen jälkeen putken tai hyppyjen kautta hienoja ylösmenoja ilman pysähtymistä. Myös alastulot oli suht ripeitä. Sitä ihmettelen, että nami puomin alastulossa ei nopeuttanut Jepsun liikettä alas, ilman namipalkkaa tuli ne parhaat suoritukset. Jepillä oli hieno asenne läpi koko treenin, se teki innoissaan töitä. Eihän silloin mitään herkkuja jouda syömään Jep varmaan tuumasi :)

Olin jo päättänyt että vain tureisteilen HAU Openin vikan möllikisan huomenna, mutta Jep oli niin taitava tänään että saa nähdä maltetaanko pysyä vain katsomon puolella...