Eilen sunnuntaina kisailtiin Oton kanssa reilun kuukauden kisatauon jälkeen Hyvinkäällä JAU:n kisoissa pari starttia. Yksi agiratanolla puuttui SM-kisoihin, sitä lähdettiin metsästämään. Tapojeni vastaisesti olin ilmoittautunut kahdelle agilityradalle, yleensähän valitsen hyppyratoja jos vain mahdollista. Kaavoista poikkeaminen palkittiin, tehtiin nollia kaksin kappalein :) Ja sen lisäksi että nyt on SM-nollat kasassa, niin kaupan päälle saatiin tulokset kasaan myös ensi kesän MM-karsintoja varten – temppu johon en enää uskonut meidän pystyvän!

Kummallakin radalla tuomarina Saviojan Anne. Ekalla radalla päänvaivaa tuotti lähinnä alku. Mun pakkovalssit on niin kökköjä ja huonosti ajoitettuja, että suunnittelin alkuun takaakierron ja persjätön. Radalla ohjaus tosin muuttui twistiksi ja toi Otolle turhan pitkän tien.

Sairaan hieno keinu, kerrankin tuntui ettei Otto edes ollut pomppaamassa lentoon. Ennakoiva valssi hypyllä ennen keppejä ei ollut oikein kohdillaan, siinä Otto pääsi valumaan. Tuloksena nolla ja 3. sija, voittajalle ei hävitty sekuntiakaan.

Jos eka rata oli helppo ja aika tyypillinen agilityrata, niin toinen rata oli tosi hauska ja mielenkiintoinen. Rataantutustumisesta lähdin naureskellen, ei ollut ohjauskuviot vielä alkuunkaan hallussa. Ekan radan jälkeen oli tavoite jo saavutettu, joten oli rento olo lähteä radalle vaikkei oikein tiennytkään että mitä oli menossa tekemään.

Keppien jälkeen nähtiin sata ja yksi erilaista ohjaustapaa, älyttömän kivaa katsottavaa. Otto kun ei kepeillä kestä sivuirtoamista, vedätin kepit kunnolla loppuun asti, valssasin ja päädyin tekemään kaksi seuraavaa hyppyä taaksetyöntöinä. Tarkoitus oli toisen takaatyönnön jälkeen tehdä persjättö ja päästä siten jatkoa ajatellen oikealle puolelle. Persjättö taisi jäädä tekemättä, mutta sujuvasti sain työnnettyä Oton pituudelle ja putkeen.

A:n jälkeen oli toinen hauska kohta, tiukka käännös hypyn takaakiertoon. Jälleen oli tarkoitus tehdä sokkari takaakierron jälkeen, mutta turvauduin heittämään Oton renkaalle takaaleikkaamalla. Soveltaminen kannatti, nopsalla nollalla maaliin. Ihan uskomatonta oli se, että minikolmosia oli huimat 67, mutta kukaan ei kiilannut Oton ohi! Ja juuri ennen kisaa olin reenikavereille fiilistellyt sm-nollien kokoonsaamista ja tuumannut vaan että pöh me mitään voittoja Oton kanssa enää yritetään. On se varmaan ryhdyttävä suunnittelemaan reissua Seinäjoelle heinäkuun puolivälissä, ihan loistavaa!

Kontakteissa ei ollut kehumista. A:ta on ryhdyttävä työstämään ja saatava Otto juoksemaan pitemmälle, nyt mennään ihan veitsenterällä. Vähän jäi myös arvelluttamaan lähtö, Otto nimittäin varasti jälkimmäisellä radalla. Jos olisi kartturi ollut järkevä niin olisi palauttanut hoppuilijan heti ruotuun, mutta tilanne oli niin yllättävä etten tajunnut.

Ai niin, Oton kisakirjassa siirryttiin jo keskiaukeamalle, yksi etappi sekin :D Viisi viimeisintä nimmaria on Saviojalta, missäköhän Anne tuomaroisi seuraavaksi...