Mitä enemmän luottamus mustavalkoiseen on kasvanut, sitä mukavammalta agility tuntuu ja sitä paremmin sujuu.

Nyt on muistuteltu pysäytyksen kanssa puomille menoja ja ollaan saatu parannusta aikaan. Vauhti keinulla on kasvanut ja ujostelu on jäänyt pois. Puomin ja A:n alastulon 2on2offit on kohtuullisen nopeat ja vaadin tekemään ne huolella. Irtoaminen ja estehakuisuus on parantunut. Kepeillä en saanut virhettä aikaan vaikka miten valssailin ennen ja jälkeen keppien. Välillä tuntuu että voiko tämä olla näin helppoa :)

Tänään testasin Ojangossa myös häiriönsietoa todenteolla. BAT:n viereisellä kentällä on turvallista kokeilla kun siitä aidasta ei pääse läpi Jepkään. Jörö siellä oli treenaamassa ja Jep kiinnitti huomiota Jöröön mutta ei yrittänytkään karata. Toisella puolella kentällä eteni vähän maltillisemmin kääpiövillakoira, se ei Jepsua juuri lainkaan kiinnostanut. Treenien vedon jälkeen jäi aikaa ja otin Jepsun vielä vähän treenaamaan. Kovasti hinkui viereisellä kentällä menneen bichonin perään mutta ei Jep karkaamassa ollut missään vaiheessa.

Luottamus on kasvanut kohisten. Silti pelottaa, takapakkia odotellessa...