Ei tämän näin pitänyt mennä... Meidän oli tarkoitus Jepsun kanssa aloittaa "oikea" kisaaminen Riman kisoissa tulevana sunnuntaina, mutta eihän meitä huolita koko kisoihin kun ne kolme ykkösluokan nollaa tuli plakkariin kovin nopsalla aikataululla. Pöh.

Ensimmäinen nolla napattiin HSKH:n omissa kisoissa syyskuun puolivälissä tällä radalla. Tunnistan aika hyvin Jepsun ja minun heikkoudet ja tavoitteeni onkin aina tehdä erityisesti se meille virhealtis kohta hyvin, silloin voi olla tyytyväinen rataan. Tuolla radalla arvelin että A:n jälkeisen putken jälkeinen valssi voisi tuoda riman alas mutta onnistuttiin valssissa hienosti.

HSKH:n kisojen toinen rata oli hyppis. Radan loppu tuntui hankalalta, ei oikein osannut päättää miten lopun ehtisi ohjaamaan parhaiten. Kun alussa tuli pari virhettä niin pystyi radan lopussa testaamaan miten Jep kestää vedätyksen kepeillä. Hyvin kesti ja loppu tuntuikin ihan helpolta.

Viime viikonloppuna käytiin Jepin kanssa Porissa kisaamassa kaksi rataa ja kotiintuomisina oli nolla kummaltakin radalta ja menolippu kakkosluokkaan.

Porin eka rata ei mennyt niin kuin olisi pitänyt. En oikein osannut päättää Jepsulle sopivimpia ohjauksia ja muutenkin ihme sähläystä, jopa kiellonarvoinen jumitus ennen putkea heti alussa. A olisi kannattanut ohjata toiselta puolelta, nyt tuhlasin aikaa valssailemalla A:n jälkeen. Olisi pitänyt liikkua kontaktien aikana itse reippaasti, nyt jäin himmailemaan ja vapautin turhan hätäisesti. Keinulla ei jälkeäkään 2on2offista. Tuo rata jännitti ihan hirveästi, aikaisemmin en ole Jepin kanssa noin paljon jännittänyt.

Kun eka rata ei mennyt suunnitelmien mukaan niin päätin että hyppikselle tsempataan ja JUOSTAAN! Minit tekivät paljon virheitä kepeille menossa, ohjaajat pysyivät keppien oikealla puolella ja vetivät koiraa liian voimakkaasti ja ohi ensimmäisestä välistä. Minä valitsin kepeille menoon takaaleikkauksen ja se toimi hienosti. Sitten ei muuta tarvinutkaan kuin juosta. Etenemä 5,05 m/s kertoo että todella juostiin :)

Kisojen lisäksi myös treenit mustavalkoisen kanssa ovat menneet hienosti. Pystytään treenaamaan jo lähes normaalisti, Jepsu ei ota töitä tehdessään hirveästi häiriötä viereisiltä radoilta - paitsi Ina ja Olga puomilla olivat liikaa ;) Vauhtia on tullut mukavasti ja minäkin alan pikkuhiljaa muistaa itse juosta rohkeammin.

Laskeskelin juuri, että Papun kanssa kisattiin 31 kisaa ykkösissä, Oton kanssa 13 kisaa, Jepsun kanssa riitti 6 kisaa kakkosiin nousuun, aika hurjaa :) Toivottavasti kakkosissa onnistutaan pysymään pitkään, koska kolmoset tuntuu kovin pelottavalta ajatukselta kahjon kanssa :)