Reilu kaksi viikkoa sitten kisailtiin Jepin kanssa Vuokkoset Areenan avajaiskisoissa. Oma asenne kisaamiseen oli todella surkea, en halunnut kolmosiin ja se näkyi ohjauksessa, tosi epäreilua koiralle. Hyppyradalla (ratavideo) tuli rimoja alas oikein urakalla. Ei oltu aikaisemmin liidelty hallin kisapäädyssä, ja siellä alusta on pehmeämpi kuin meidän treenikentällä. Olisiko se voinut saada rimat ropisemaan? Lisäksi radalta kielto keppien jälkeen, kun halusin testata hakisiko Jep hypyn vaikka olen jo menossa seuraavalle esteelle, ei siis hakenut kun ei ohjausta ollut.

Jep on agilityradalla tosi kiltti ja kuuliainen (siis siinä vaiheessa kun kukaan muu ei ole enää radalla), ihan yllätyin kun se avajaiskisojen toisella radalla varasti lähdössä (ratavideo). Onneksi Ina huuteli takana että uudestaan lähtöön. Sitten tehtiinkin siisti rata, yksi rima alas ja yksi Jep-kielto, pääasia hyvät kontaktit.

Avajaiskisaviikonloppu kului hallilla aamusta iltaan ja maanantaina jatkettiin hallilla treenien merkeissä. Silloin päätettiin treenikaverin kanssa että ilmoittaudutaan BATin kisoihin ja noustaan molemmat kolmosiin. Päätös myös toteutettiin :)

BATin kisoissa kahden radan ilta kutistui yhteen kun puuttuva LUVA saatiin jo ekalla radalla (ratavideo). Eka rima kolahti mutta ei pudonnut. A:n alla olevaan putkeen vienti askarrutti, koska Jep ei ole kovin putkihakuinen. Päädyin viemään huolellisesti putkeen ja soveltamaan seuraavalle hypylle lähetyksen. Kepeille huitaisin turhan voimakkaasti ja Jep lähti hakemaan pituuden keppejä. Hetken jo mietin että vedänkö koiran kokonaan pois kepeiltä ja otetaan uudestaan mutta onneksi en hätäillyt koska Jep niin hienosti löysi itse oikeaan keppiväliin!

Kaikkein hienointa oli, että loistavat treenikaverit valpai Hukka & Juuso nousivat illan toisella radalla kolmosiin! Hukka ja Jep aloittivat agilityn samaan aikaan, yli kolme vuotta on jo treenattu samassa ryhmässä. Jep fanittaa Hukkaa edelleen ihan täysillä.

Nyt on sitten kolmosetkin korkattu kun päästiin Jepin kanssa juoksemaan lauantaina juoksematta jäänyt rata sunnuntaina kolmosten vikassa kisassa (ratavideo). Ihan hölmöä, olen kisannut satoja kisoja minikolmosissa mutta silti maxikolmoset tuntuu toooosi pelottavalta paikalta :) Jännitystä vähän helpotti se, että alkupään ohjaajat sähläsivät hyllyjä toisensa perään, vaikka minusta rata ei tuntunut kovin hankalalta. Tylsintä olivat tiukat estevälit A:n jälkeen ja ennen puomia.

0-tulos on paljon enemmän kuin uskalsin ekalta kolmosten radalta odottaa, mutta voi miten paljon voikaan jäädä hampaankoloon:
1. Lähtö: Älä kutsu koiraa mukaan vauhdista. Pysähdy, hengitä, kutsu koira rauhassa matkaan.
2. Ennakoiva ohjaus: Muurille mennessä koiralla ei ole aavistustakaan siitä että käännytään. (Tämän huonon ohjauksen perustelen sillä, että normiJep olisi ennakoivalla valssilla kysynyt saako saako, tuona viikonloppuna kisaamassa oli ihan eri koira kun ei jälkeäkään Jep-kielloista.)
3. A/puomi-putki-erottelut: Treenattava kuntoon ettei tarvi jäädä ohjauksessa niin paljon varmistelemaan.
4. ja 5. Tee niin kuin olet rataantutustumisessa päättänyt & liiku. Olin päättänyt pitää A:n alastulolla ja mennä valssaamaan hyppyjen jälkeen, mutta on kyllä kovin hätäinen A. Putki-putki kohdassa olin suunnitellut tekeväni persjätön putkien väliin mutta löysinkin itseni jumittamassa paikoillaan.
6. = 4. ja 5. Myös puomilla oli tarkoitus pitää pitempään jotta ehtii valssaamaan. Mihin ihmeeseen minä jäin hidastelemaan kun tuomarikin oli ennen minua puomin alastulolla :) = LIIKU!
7. on se tärkein: Luota koiraan! Vika takaakierto oli tyypillinen kohta Jep-kiellolle, niinpä päätettiin tuhlata siinä vielä kymmenyksiä aivan turhaan. Jep kyllä osaisi kääntyä jos ohjaaja antaisi mahdollisuuden.

Älkääkä nyt ajatelko että hirveätä ylikriittisyyttä. Jep & minä emme ole lainkaan tarpeeksi taitavia kolmosiin, mutta mulla on hirrrrmuinen treeni-into ja motivaatio. Sekä lauantain että sunnuntain kisassa oli mielettömän hyvä fiilis juosta Jepsun kanssa, Jep oli tosi hyvin hanskassa mutta myös haki esteitä itse varmemmin kuin koskaan ennen.

Jotain paremmasta asenteestani kertoo myös se, että en ole koskaan luottanut Jepsuun niin paljon että olisin asettanut meidän yhteiselle tekemiselle jotain tavoitteita. Olen mietiskellyt että mikä voisi olla järkevä, saavutettavissa oleva tavoite tälle vuodelle. Mitään SM-kisoja en halua asettaa tavoitteeksi vaikka nollat saatettaisiinkin saada kasaan.

Kehittymistä voisi mitata vaikka etenemisnopeudella. 1- ja 2-luokkien nollat ovat tulleet etenemillä 3,90-5,04 m/s, 3-luokan kisassa etenemä oli 3,99. Jos saisi etenemisnopeuden 3-luokan radoilla vakiinnutettua yli 4 m/s niin voisi olla tyytyväinen.