Seppo löysi eilisissä Sporttiksen treeneissä termin jolla sai minut taas vähän paremmin ymmärtämään takaaleikkauksen saloja: ohjaa egyptiläisenä. Siis jalat ja kroppa eri suuntiin, rintamasuunta kertoo hypättävän esteen ja jalat vihjaa jo tulevasta. Enpä ole egyptiläisenä juoksennellut koska olemattomat keskivartalon lihakset ilmoittivat että niitä ei ole moiseen ponnistukseen aikoihin käytetty.

Videopätkä kertoo enemmän kuin edellinen kappale, Sanna ohjaa Perroa egyptiläisenä keppien jälkeiselle takimmaiselle esteelle. Ei ollut mun ihan noin sujuva.

Alku tuotti ongelmia kun Jep irtoili liikaa - siis samassa lauseessa irtosi liikaa ja Jep, voiko olla totta :D - kolmoselle takaaleikatessa, meni putkeen kun en saanut tarpeeksi hyvin kerrottua että tulossa tiukka käännös. Vaihdettiin ohjaus valssiin kakkosen jälkeen ja vastakäännökseen kolmosen jälkeen. Löysällä vastakäännöksellä juoksi edelleen putkeen, vastakäännöksen piti lähteä polvista asti niin tehosi. Tässäkin pieni ihme: puoli vuotta sitten Jep olisi kieltänyt koko hypyn jos olisin jotain vastakäännöstä käyttänyt.

Tuo alku oli jotenkin niin nautinnollinen kun ei enää tarvi jännätä että jättääkö Jep tekemättä loogisia hyppyjä. Pystyin olemaan lähellä kolmosta eikä tarvinut muuta kuin oikealla rintamasuunnalla varmistaa kakkoshyppy. Vastakäännöksen jälkeen pitää muistaa lähteä kohti seuraavaa estettä, koira tulee kyllä perässä.

Myös A:n jälkeisellä hypyllä näkyi Jepsun kehittyminen: tuntui että tämä oli oikeasti ensimmäisiä kertoja kun pystyin ennakoimaan käännöstä pelkäämättä että Jep kieltää. Huima tunne kun sai putkelle hurjan etumatkan.

Tuollaisista putkista kuin A:n alla oleva tulo Jepsulla valuu aina, niihin pitää joskus ruveta kiinnittämään huomiota.
Kepeille vein samalla lailla kuin Sanna. Siinä piti muistaa lähetyksen jälkeen oma liike kohti keppejä, Jep jäi vähän kyselemään jos mun liike ei ollut selvää.

Yllättäen itse siitä takaaleikkauksesta keppien jälkeisessä nurkassa selvittiin mainiosti vaikka egyptiläisessä riittää treenattavaa, sen sijaan keppien jälkeinen hyppy toi virheitä. Vedin Jepin hypystä ohi useamman kerran, ajatus oli varmaan niin voimakkaasti jo siellä leikkauksessa. Ja kuinka helppo tuo virhe olikaan korjata: linjaa ensin hypylle, sitten vasta ohjaamaan takaaleikkausta. Jokainen este pitää ohjata, ei ole liian helppoja esteitä.

Me kun ei edes treeneissä nollaradoilla juhlita, niin ehdinpä kerran kepeillä jo ajatella että jee, nyt tulee nollarata – ja seuraavaksi vedin Jepin ohi keppien jälkeisestä hypystä.

Kiitämme Sannaa ja Perroa esimerkkikoirakkona toimimisesta, säästyin radan piirtämiseltä.