Alkavalla viikolla tulee toivottavasti selvyyttä Kirpan polven paranemisen suhteen kun käydään Mevetissä seurantaröntgenissä. Kir käyttää jalkaa jo hyvin, eli toivon kovasti että palat olisivat paikoillaan ja toivottavasti jo luutuneetkin.

Pieni mies on hienosti sopeutunut häkkielämään. Kir kulkee töissä mukana toimistokoirana, koska en usko että se vielä osaa pidättää koko työpäivää enkä halua että se joutuu tekemään tarpeitaan häkkiin. Varsinkin töissä se käyttäytyy vallan mallikelpoisesti, nukkuu suurimman osan päivästä vaikka porukkaa kulkee ohi. Kotona pentu jaksaa sitten riekkua vähän enemmän.

Kir ottaa kaiken ilon irti niistä hetkistä kun pääsee touhuamaan ja ulkoilemaan - sen takia ei juuri ole ulkoiltukaan kun heti alkaa kauhea hepuliralli. Naksuttelun saloihin oltiin tutustuttu ennen tapaturmaa mutta en ole uskaltanut naksutella kun pentu innostuu niin hirveästi ja vauhti on sen mukainen. Nyt kun uskon jalan parantumisen jo edenneen uskalsin ottaa pitkästä aikaa kunnon naksuttelutuokion: wau mikä asenne. Täysillä! Hirveällä raivolla kosketusalustaan tassulla täppäämään, välillä jopa peruuttaen. Maahanmenoa ja istumista on myös naksuteltu.

Aktivointipelit on pop. Kirppa on Dog Tornado -mestari, tyhjenee alle minuutissa.

Tänä viikonloppuna Kir pääsi myös turisteilemaan Vuokkosille agikisoihin. Ajattelin että pentu jaksaa ehkä puoli tuntia kökkiä sylissä mutta yli kaksi tuntia vietettiin 1- ja 2-luokkalaisia seuraillen. Välillä Kir sai sylissä taistella turkispatukan kanssa, kyllä oli pennussa puhtia. Kovasti piti myös vahtia nameja kun meinasi cockeri tulla syömään herkut.