sunnuntai, 9. kesäkuu 2013

Otto 10 vee

Elämäni koira Ottis Pöttiäinen täytti 7.6. täydet kymmenen vuotta.

IMG_4989%20%E2%80%93%20Kopio-normal.jpg

Oton kotiutuminen vajaa 10 vuotta sitten oli sattumien summa. Vuonna 2003 treenasin jo HSKH:ssa mutta en ollut saanut vielä hoitaakseni tulospalvelua vaan lokakuisissa kisoissa Purinalla olin töissä buffassa. Kasvattaja Ninan olin nähnyt joskus näyttelyissä mutta en varsinaisesti häntä vielä tuntenut. Nina oli tullut Laamasen Mian kanssa katsomaan kisoja ja kävivät buffassa ostamassa teetä, siinä satuin kysäisemään että ei Ninalla olisi kleinipentuja tulossa. Olin vähän katsellut pentueita mielessäni oranssi näyttelykelpoinen uros. Nina kertoi että hänellä oli 5-kuinen uros kotona.

Varmaan heti seuraavana maanantaina Muhevais-työpäivän jälkeen ajelin Ninan luokse pentua katsomaan. Olin täysin myyty: Otto kiipesi syliini ja kertoi saman tien muulle laumalle että tämä on muuten hänen ihmisensä. Siinä unohtui saman tien näyttelyhaaveet kun värivammaisen & mahdollisen purentavikaisen raitapaidan sain syliini.

Tuolloin asuin väliaikaisesti vanhempieni luona. Isä sanoi heti kättelyssä että kolmatta koiraa ei heidän kotiinsa tule, silloin meillä oli siis lapinkoira Lumpu ja kleini Papu. No äkkiäkös sitä oman kämpän etsi, Bodomista löytyi heti vapaa vuokrayksiö rivitalosta golfkentän laidalta. Mikä parasta Ninan luokse oli matkaa vain muutama kilometri. Lokakuun lopussa päättyi kausi Muhevaisella ja siinä vaiheessa Otto muutti Papun kaveriksi. Otto jäi Otoksi.

Pentu-Otolle oli hiukan suunniteltu elämää ja näyttelyuraa Englannissa mutta onneksi Otto ei sinne ehtinyt lentää. Ilman Ottoa ei olisi Roopea, Jepsua eikä varsinkaan Kirppaa, eikä ystävänä Ninaa :)

sunnuntai, 9. kesäkuu 2013

Kirppa harrastaa

Toko-kurssi oli ja meni. Sähköpostissa on kouluttajan hyvät muistiinpanot joten siitä kurssista en kirjoittele tänne blogiin sen enempää. Mukavaa oli ja luulen että tämä ohjaaja sai pienen toko-kärpäsen pureman :)

Agilityn alkeita opetellaan Niinun pentukurssilla. Ekan kerran tärkein anti oli että lähtöluvan saa vasta kun katse on esteessä: koira siirtää katseen esteelle - vapautus - ohjaajan liike (koiralla ja ohjaajalla samansuuntainen liike). Liike mukaan ehdottomasti ihan yksittäiselläkin esteellä, ja muistettava vaihtaa lähtöpaikkaa joka kerta. Lisäksi tehtiin rengasta yksittäisenä esteenä apuohjaajan kanssa.

Toisella kerralla Leena Piira oli opettamassa venyttelyjä ja kropan hallintaa.

Kolmannella kerralla treenattiin irtoamista. Hyppy, mutkaputki, neljä hyppyä suorassa ja mutkaputki. Kun Niinu ensin palkkasi pieniä pätkiä niin lopulta päästiin koko rata niin että Kir pinkoi täysiä ja irtosi hyvin putkiin. Lisäksi tehtiin pussia.

Neljännellä kerralla treenattiin takaaleikkausta jota oltiin muutaman kerran jo kotiläksynä itseksemme treenattu. Muutaman kerran Kir yritti palkalle siivekkeen väärältä puolelta. Kir osasi hyvin koota itsensä käännökseen. Lisäksi tehtiin putken pimeätä kulmaa ja pituutta. Pimeä kulma putkeen oli vaikea.

Viidennellä kerralla aiheena valssi ja päällejuoksu. Valssi siten että ohjaus hypylle vinosti, Niinu houkutteli koiran siivekkeen ympäri, palkka siivekkeen vierestä ja sitten koira ohjaajan perään, ohjaajan liike piti olla hypyn suuntaisesti. Houkuttelu vähitellen pois mutta palkka vielä siivekkeen vierestä. Erikseen tehtiin hyppy-rengas ja rengas-hyppy yhdistelmää. Rengas vaati ensin siivekkeet ympärilleen mutta muutaman muistutuksen jälkeen siivekkeet saatiin pois.

Niinun kurssia jäljellä vielä kaksi kertaa sekä yksi kerta Piiran ohjauksessa.

Kirpalla on hyvä asenne tekemiseen niin kauan kun se saa mennä suoraan ja tehdä helppoja asioita. Varsinkin se kerta kun ensin tehtiin putken pimeää kulmaa ja sitten takaaleikkausta oli vähän masentava kun monta hankalaa asiaa peräkkäin sai aikaan sen ettei Kir oikein jaksanut keskittyä.

Olen keskittynyt vain esteisiin ja unohtanut kokonaan sen että pitäisi treenata ohjaajan kanssa liikkumista ja tehdä siitä mukavaa. Nyt Kir pyrkii tekemään esim. hyppyjä itsekseen mutta kun yritän ohjata erityisesti jollekin hypylle meneekin hankalaksi. Kirpan periaate on myös se, että palkalle pitää päästä suorinta reittiä, siksi putken pimeässä kulmassa riittää harjoittelemista.

Haluaisin palkata Kirppaa pääasiassa lelulla. Niinun treeneissä on tehty ensin apuohjaajan kanssa yksittäisten esteitten treeniä ja silloin lelu on ollut hyvä palkka. Esim. takaaleikkausta ja valssia treenatessa lelu ei enää jaksanut kiinnostaa mutta nami on Kirpan mielestä erinomainen palkka. Lelu on vaan minulle se pakkomielle, lelu kun tarjoaa enemmän mahdollisuuksia palkkaamiseen.

Ojangossa on käyty pentukurssilaiskavereitten kanssa treenaamassa kotiläksyjä kerta tai kaksi viikkoon. Kotipihalla on treenattu putkea ja rakensinpa ruukuista ja aurauskepeistä hypyn. Viimeksi saatiin kotiläksyksi kokoamisharjoitus: koira istumaan ihan riman eteen, itse kyykkyyn vastapäätä riman toiselle puolelle ja siitä pitäisi koira saada hyppäämään jalkojen ja riman väliin etujalat, takajalat sai mennä sivuun. Ei ole vielä onnistunut, tuntuu olevan kovin vaikea harjoitus.

Saa nähdä saanko Kirpan ymmärtämään että agility minun kanssani on hauskempaa kuin oma-aloitteinen agility...

Lisäksi Kirppa harrastaa hyvin innokkaasti puutarhatöitä. Sen vielä ymmärrän että puutarhahanskat saa kyytiä heti kun selkäni käännän (hanskoilla on muuten hyvä treenata kahden lelun leikkiä), mutta sitä en ymmärrä miksi Kirpalla on pakkomielle saksiin. Saksilla nipsuttelen siemenkodat pois ja jos ei sakset ole siellä missä pitäisi niin ne on Kirpalla.

IMG_4968-normal.jpg
Näin väsynyt oli pieni koira kun koko päivän oli avustanut pihahommissa.

p%20IMG_4955%20%282%29-normal.jpg
Eipä Jep paljon pirteämpi ollut koko päivän ahertamisen jälkeen.

sunnuntai, 9. kesäkuu 2013

Viikko edellisistä kuvista

Lämmintä ja vettä on riittänyt joten kaikki kasvaa silmissä. Ihanaa :)

IMG_5031-normal.jpg
Ruusuliisa

IMG_5032-normal.jpg
Uudenguineanliisa

IMG_5033-normal.jpg
Ruusuliisa

IMG_5039-normal.jpg
Japaninkello kera huovinkukan

Kasvimaalla kasvun huomaa parhaiten. Mikä viikko sitten oli pelkkää mustaa multaa on nyt pieniä vihreitä taimia.

IMG_5050-normal.jpg

IMG_5060-normal.jpg
Frillice on suosikkisalaattini. Ei ole kovin monta lajiketta joita käytetään sekä ammattiviljelyssä että myydään kuluttajille pikkupakkauksissa. Frillice taitaa olla viljellyin ruukkusalaatti kasvihuoneviljelyssä mutta myös tosi suosittu kotipuutarhurien keskuudessa. Nopeakasvuinen niin kuin lehtisalaatit yleensäkin mutta rapealehtinen. Suosittelen :)

IMG_5058-normal.jpg
Lehtisalaattisekoite.

IMG_5053-normal.jpg
Punaisia lehtiruotia odotellessa. Tämä on pinaatti Reddy mutta missä on punaiset lehtiruodit?

IMG_5051-normal.jpg
Basilika Genoveseria oli pitkä rivi, ei ole enää. Etana varmaan käynyt syömässä niin että jäljelle jäi vain tyngät sekä tuo yksi tupas.

IMG_5048-normal.jpg

IMG_5045-normal.jpg
Tässä kasvamassa ruusupapua, valkokukkainen Weisse Riesen ja lohenpunakukkainen Celebration.

IMG_5043-normal.jpg
Herne nostaa päätään.

IMG_5040-normal.jpg
Ruukkupapu Mascotte aiheutti ruukussaan suorastaan maanjäristyksen itäessään. Koko pintamulta nousi ilmaan, siksi ruukku sai runsaan kastelun jotta multa painui paineen avulla alemmas.

sunnuntai, 2. kesäkuu 2013

Alkutilanne

Viidakko alkoi tällä viikolla taas muodostua. Orvokit saivat seurakseen muutaman laatikollisen kesäkukkia.

IMG_4925%20%282%29-normal.jpg

Olen kangistunut kaavoihin: laatikot ja ruukut täyttyvät aina samoilla lajeilla.

Varjoisaan nurkkaan parvekelaatikollinen ja amppelillinen ruusuliisaa höystettynä hopeakäpälällä. Niitten alle uudenguineanliisaa. On muuten tänä vuonna niin komean punainen uudenguineanliisa etten parempaa olisi osannut itsekään valita.

IMG_4966-normal.jpgIMG_4944-normal.jpg

IMG_4927-normal.jpg

Aurinkoisemmalle seinustalle surfiniaa ja japaninkelloa. Tuo vaaleanpunainen kerrottu on söpö.

IMG_4959-normal.jpgIMG_4958-normal.jpg

Amppelit on oikeastaan se ainoa vaihteleva tekijä. Tilaan kukat työpaikaltani samaan konserniin kuuluvasta Ansarista. Aina kirjoitan tilauslistaan saman: seka-amppeli lumihiutale-japaninkello, ja aina saan vähän mitä sattuu. Tänä vuonna tuli tällainen:

IMG_4939-normal.jpg

On siellä hengissä muutama verso lumihiutaletta, juu, ja japaninkelloakin löytyy, bonuksena verbena. Aivan ihananvärinen tuo verbena, toivottavasti jaksaa kukkia kun saa aurinkoa vain lyhyen aikaa päivässä. Tilauksessa vielä yksi seka-amppeli.

IMG_4936-normal.jpg

Kasvimaaosuus sen sijaan vaihtelee enemmän joka vuosi. Ruohosipuli talvehtii hyvin, samoin viinisuolaheinä. Sipulia tökin sen verran maahan että kohta saa sipulinvarsia. Lisäksi kylvetty sekalainen seurakunta salaatteja ja yrttejä.  Tavoitteena ei niinkään sato vaan erilaisten lajikkeitten kokeilu.

p%20IMG_4945%20%282%29-normal.jpg

Viinisuolaheinä yllätti: se oli siementänyt ja nyt pikkuruisia punaruotisia taimia pukkaa joka nurkasta.

Tänä vuonna siemeniin tuli uutuuksina ruukkuherne ja ruukkupapu, niitä on kumpaakin nyt ruukuissa kasvamassa.

Yksi syy lisää tykätä orvokeista: myös ne siementävät ja leviävät itsestään. Muistoja aikaisempien vuosien väreistä vähän jalostuneina.

IMG_4961-normal.jpg

Ja kun koko päivän touhuaa pihalla niin on vahtikoirakin hyvin hyvin väsynyt.

p%20IMG_4955%20%282%29-normal.jpg

torstai, 9. toukokuu 2013

Pitkästä aikaa näytelmöimässä

Kir korkkasi näyttelyuransa ja Otto palasi vajaan kahden vuoden tauon jälkeen näyttelykehään Lahti kv:ssä 27.4. Tuomarina irlantilainen John Walsh Jr. Hän kohteli aivan mahtavasti koiria, tumpelolle esittäjälle sen sijaan oli varsin suorasanainen... Kirpan vasen jalka on leikkausten jäljiltä vielä silmiinpistävän lyhytkarvainen joten nostin Kirpan pöydälle niin että oikea kylki tuli tuomariin päin. ”Are you trying to confuse me? What are you trying to hide?” ihmetteli tuomari ja tunki väkisin koiran vasemmalle kyljelle. Siinä sitten kerroin tapaturmasta kun tuomari kysyi mitä oli tapahtunut. Tuomari sanoi olevansa tottunut tutkimaan koirat aina noin päin, joten opinpa jättämään omat kuviot agilityyn, näyttelyissä varminta mennä totuttujen tapojen mukaan.

Kirpan tulokseksi JUN EH2 aivan Kirpan näköisellä arvostelulla: Young dog. Excellent temperament. Clean bite. Would prefer a cleaner eye. Needs more angulation in front. Has enough angulation in rear. Could be stronger on the move. Would prefer a cleaner colour.

Toinenkin opetus tuli päivään: hallissa Kirpan silmät rähmivät hurjasti, putsasin ne kehää odotellessa mutta seuraavalla kerralla pitää muistaa putsata silmät myös juuri ennen kehää. Kirppa oli jotenkin hirmuisen ponneton liikkuja, haisteli kovasti. Useampaan kertaan saatiin yrittää mutta ei sitä tavallista Kirppaa liikkeissä näkynyt. Taisin tartuttaa oman jännitykseni koiraan, kehäänmeno jännitti enemmän kuin mikään agistartti pitkään aikaan.

Otto ei pettänyt taaskaan, ERI ja ROP-vet: Nice mature dog. Nice sheaped head. With age missing some teeth. Good angulation front and rear. Moved well around the ring. Would prefer cleaner colour.

Sitten jännitettiin vielä Kirpan siskon & äidin tuomiot. Kirpan sisko Tilda esiintyi todella upeasti ja oli JUN ERI 2. Sisarusten äiti Hedda voitti valioluokan ja oli lopulta PN2. Hienot aatelisperheeläiset!

Otto oli kerran aikaisemmin päässyt veteraanien isoon kehään mutta koska minä en ollut koskaan päässyt niin nyt jäätiin odottamaan ryhmiä vaikkei mitään menestystä ollut odotettavissa. Otto tuumasi että pappakoirien ei tarvi osata esiintyä ja seisominen meni häsläämiseksi. Muut veteraanit edustavat kauniissa rivissä ja minä yritän saada Ottoa seisomaan :)

IMG_4747-normal.jpg

Osasi pappakoira vielä seistäkin niin halutessaan, ja melkein mahtui kuvaankin :)

IMG_4749-normal.jpg
IMG_4750-normal.jpg

Viikko Lahden jälkeen oli ilmoitettu parivaljakko myös Tampereelle, mutta viimehetken tuomarinmuutoksen takia jäätiin pois. Kir on kovin kehittymätön ja karvatkin irti, ja miksi maksaisin Oton hylätystä kun kuukauden päästä Otto täyttää 10 ja voidaan käydä hakemassa ilmaisia tai ainakin halvempia hylättyjä.

  • Viimeisimmät kirjoitukset

  • Minne mennään?

    Jep & Mari agiliitämässä:
    parillisten viikkojen maanantaisin Vuokkoset Areenalla
    keskiviikkoisin Sporttikoirahallilla

  • Blogi-arkisto

  • Keitä me olemme?

    Bordercollie Jepin sekä karvapallokleinien Oton, Roopen ja Kirpan touhotusta

    Jep (Noblefamily's Righ As Rain), vuonna 2008 syntynyt bordercollieuros on saanut kunnian luovuttaa nimensä blogin käyttöön. Jepin kanssa noustiin kuin noustiinkiin kaikkien takkuilujen jälkeen agilityn kuninkuusluokkaan. Lisäksi tokoillaan omaksi huviksi, mutta ennen kaikkea korjataan niitä jo tehtyjä virheitä ja iloitaan pienistä edistysaskeleista.

    Blogin toisena sankarina seikkailee kolmeneljäsosaeläkeläinen, vuonna 2003 syntynyt kleinspitz Otto (Fi Ava-H Fi Ava Fi Mva Noblefamily's Foreign Affair), jonka kanssa on koettu hienoja hetkiä enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa. Oton meriittilistaan agilityssä kuuluu mm. joukkue-SM1 2007 ja PiirM3 2008.

    Roope (Noblefamily's Madventurer) on raivostuttavan ihana vuonna 2006 syntynyt karvapallo, joka tuli meille Jepsun parhaaksi kaveriksi aikuisiällä. Roopesta voisi tulla vaikka mitä, agilitytykki, näyttelytähti ja toko-koira, mutta parhaimmillaan se on ilahduttaessaan kaikkia hyväntuulisella olemuksellaan.

    Lauman tuorein tulokas on 7/2012 syntynyt Kir (Noblefamily's Flying High), Oton poika eli useamman vuoden haaveen toteuttaja. Isänsä tassunjäljissä niin hyvässä kuin pahassa.

  • Tagipilvi