Oliko mulla tänään sama koira mukana treeneissä kuin keskiviikkona?!? Tällä kertaa on ailahdeltu Oton kanssa.

Keskiviikkona Juvanmalmilla Otto oli ihan muissa maailmoissa. Lähdössä odottamisesta ei tullut oikein mitään, välistävetoihin Otto ei lähtenyt lainkaan, kun olisi pitänyt hakea pimeä putkikulma Otto lähtikin toiseen suuntaan imppaamaan mattoa. Täytyi olla huippuhyvät hajut, ei ole lainkaan Oton tapaista lähteä haahuilemaan kesken radan. Jotain positiivistakin sentään, Otto tuli hienosti pakkovalsseihin, ne kun ei meille ole kovin helppoja.

Yleensä mulla on taskut täynnä nakkeja tai juustoa tai muuta superherkkuja, silloin oli pelkkiä tylsiä Pedigree-liuskoja, ehkä Otto on sitä mieltä että ilman kunnon palkkaa ei kannata tehdä hommia.

Tänään päästiin tehistreeneissä Linnan Teemun koulutukseen. Teemu lähetti tämän ratapiirustuksen etukäteen terveisten kera: valmistautukaa huolella.

Tosi kinkkinen rata, jossa ohjausvaihtoehtoja riitti. Vaikeimmalta näytti keppien jälkeinen elämä, ja sinne asti päästiinkin virheittä ekalla yrittämällä, mutta keppien jälkeen Otto leiskautti pituuden niin kuin aavistelinkin.

Pääsin persjätöllä keppien jälkeen aivan erinomaisiin asemiin, mutta oma ohjaus vei Oton pituudelle. Seuraavat kerrat saatiin onnistumaan, kun muistin kääntää koko ohjauslinjan, siis sekä hartiat, lantion että jalat pois pituudelta. Ei lainkaan helppoa mulle mutta onnistui tuon jälkeen joka kerta.

20 hypyn jälkeen yritin vekata ja jaakottaa, mutta sain Oton joka kerta tulemaan saman hypyn takaisin. Kuulema HSKH:laisten tyyppivika, me ei viedä koiraa kunnolla jaakotukseen, me vaan heitetään. Myönnän syyllisyyteni. Lopulta Otto kääntyi puomilla tosi hienosti ihan vaan luonnollisesti kääntämällä.

Hienosäätöä tarvittiin alkuun. Lähetys kakkosen takaakiertoon tarpeeksi kaukaa, jotta ehti kunnolla valssaamaan kolmosen taakse. Kutosen jälkeen tuli pitkä kaarre, siinä piti ottaa pikkusen haltuun niin sai hyvän käännöksen.

Pussilta 14 hypylle oli tiukka paikka, piti juosta ihan täysiä jotta ehti kunnolla kääntämään. Ensimmäisellä kerralla luovutin, en edes yrittänyt ehtiä ja käännös valui.

16-17-18 hypyt ohjasin lopulta kaikki pakkovalssilla. Yhden kerran Otto pääsi hyppäämään väärältä puolelta kun oma ohjaus oli taas puolinaista. Oikeesti ihan sairaan hienoa huomata että pakkovalssit toimii meillä. Kun ei ikinä päästä käyttämään niitä radan alussa, niin olen radan keskellä vähän arkaillut niitä, mutta ihan turhaan.

Taas tuli tärkeä muistutus siitä, että parhaan tuloksen saa kun käyttää koko vartaloa ohjaukseen. Olen aika hyvin saanut eri ohjaustapoja selkäytimeen, mutta millä tavalla pystyisi vielä paremmin hallitsemaan kroppaansa. Kädet ja jalat elävät liian usein omaa elämäänsä. Peruuttamista ja siksak-askellusta täytyy ainakin lähteä tiistaisin treenaamaan Liikuntamyllyyn HSKH:n juoksutreeneihin.

Olipas taas mukavat ja melko onnistuneetkin treenit. Tykkään siitä, että Teemun treeneissä rataa käydään ensin tarkkaan läpi, perustellaan omia ohjausvalintoja ja luetaan rataa, pyritään löytämään sieltä ne asiat mitkä pitää ottaa huomioon ohjaustapoja valitessa.

Tätä saadaan lisää jo kahden viikon päästä :)