Joka toinen lauantai kuluu Keravalla agitreenien merkeissä. Eilen tehoryhmää oli kouluttamassa Juha Orenius. Ekalla kahden tunnin pätkällä treenanneet manasivat sitä miten poskelleen treeni oli mennyt, ja kun osasin varautua, meni se meillä ehkä hippasen paremmin, vaikka metsään mentiin mekin monessa kohtaa.

Rata Alman blogissa  Jospa joskus opettelisin lisäämään kuvan näkyviin...

Eipä ole ennen aurinko häirinnyt kartturia, mutta eilen se paistoi niin kirkkaasti silmiin välistävedossa ennen kutosta, että koira oli näkymättömissä, onnistui kuitenkin. Kepeille mennessä varoin liikaa putkea ja vein Oton puomille, tietenkin... Alusta uudestaan, ja seuraavalla kerralla koira livahti putkeen. Joskus olen omille koulutettavilleni hokenut sitä, että älkää ohjatko ansaesteitä estäen, vaan OHJATKAA oikeille esteille niin kuin ei niitä muita esteitä siinä olisikaan. Miksi olikin niin vaikea muistaa ja käytännössä toteuttaa tuo itse?!? Kolmannella yrityksellä saatiin alku onnistumaan ja koira kepeille, mutta voimakkaan ohjauksen se vaati, koska putki veti Ottoa kovasti.

Puomin juoksin oikealta puolelta, ja siinä tosiaan pitikin juosta täysiä, jotta ehti sekä varmistamaan kontaktin että kääntämään pituudelle. Otto on onneksi suht varma takaakiertäjä, eli sain sen lähetettyä 13:lle ja ehdin puomin loppuun, se kohta sujui lopulta ihan kauniisti.

Mutta sitten se ansa jota en edes ajatellut ja johon mentiin monta monta monta kertaa. 16 hypyn jälkeen en saanut Ottoa haltuun vaan se meni myös hypyn 18. Siinä on mun murheenkryyni, kuinka ottaa koira haltuun ja liikkua itse samalla. Haltuunotoissa oma liikkeeni aina tyssää ja koira menee menojaan. Jos oma liike jatkuisi niin eiköhän koirakin tulisi mun liikkeen mukana.

Tosi hyvä treenirata jälleen kerran!

Treenejä on hauskempi vetää kun paikalla on vain pari, ehtii hinkata kunnolla. En tiedä tykkääkö koulutettavat siitä mutta mä tykkään ;) Ihana nähdä miten oppilaat kehittyy, Sulka ja Marcus saivat tehtyä tosi kauniita ratoja, sellaisia, jotka mun mielestä on agilityä parhaimmillaan, siis sopivasti kaukaa ja läheltä ohjaamista. Vinski-mitteli toi mieleen sen kotiläksyn jonka viime kesänä sain juuri Oreniuksen Juhalta mutta jota olen liian vähän muistanut treenata, eli koiran mielestä pitää olla kivaa tulla myös käteen.

Ja sitten turhanpäiväinen huomio :) Enpä ole ennen huomannut, että Jepsun kynnet on paljon raskaampi leikata kuin pikkupoikien, mutta nyt huomasin kun kertaheitolla leikkasin koko lauman kynnet. Pitäisköhän sitä varten hankkia tehokkaammat kynsisakset niin ei koeteltaisi käsivoimia niin paljon :)