Kun reenaa monesti viikossa ja laiskottelee viikon (= tekee töitä kotonakin) niin joutuu muisti koetukselle.

Aloitetaan viime sunnuntaista. Ohjelmassa verkkokeppejä, verkkokeppejä ja verkkokeppejä. Kun ne kerran askartelee paikoilleen, niin sitten niitä on kanssa tehtävä. Jep empi kepeille menemistä, ei selvästikään ollut varma tekikö oikein vaan tarvi hirveästi kannustusta ennen kuin rohkeni lähteä vauhdilla pujottelemaan. Vähän toista kuin Usva joka meni keppejä edes takaisin :) Isolla kentällä oli sopiva suora hyppyjä treenata takaaleikkausta. Koska hypyt eivät oikein imeneet Jepsua, niin takanaleikkaaminen oli hankalaa, pari onnistumista kuitenkin saatiin. Mun ei parane kauheasti heilua käsien kanssa, se selvästi häiritsi Jepsua. Kroppaa pitää opetella käyttämään paremmin.

Tiistaina oli Agimestan vuoro ja tietenkin lisää takaaleikkauksia hypyillä. Jospa tähän saisi piirustettua kuvion myöhemmin. Nyt olin tyytyväinen, takanaleikkaukset sujuivat ja Jep luki ohjausta hyvin ja osasi yhden kiepsauksen jälkeen kääntyä leikkauksen jälkeen oikeaan suuntaan. En kuitenkaan malttanut lopettaa siihen täydelliseen suoritukseen, ja selvästi näki, että vaikea harjoitus sai Jepsun innon lopahtamaan.

Takaa-käsky vaatii paljon lisää harjoitusta, tuntui unohtuneen tehokkaasti.

Loppuun vielä hyppysuoraa ja putkeen takaaleikaten irtoamista, niin johan löytyi Jepsusta taas vauhtia. Oli muuten hyvä huomata, että Jepsu jo vähän paremmin kesti kun Nina kentän laidalla huuteli käskyjä. Jep havahtui kuuntelemaan mutta jatkoi leikkimistä tai seuraavalle esteelle, kumpaa olikaan tekemässä.

Eilen keskiviikkona Sporttikoirahalilla todennäköisesti viikon parhaat treenit, kiitos Karo seurasta! Sekä Kriisillä että Jepsulla makeeta menoa, vinoa hyppysuoraa niin että pikkupoikien piti itse osata hakea hyppyjä ilman suurta tukea ohjaajalta. Nyt kyllä pitää muistaa ottaa useammin käyttöön se hyppyjen takana odotava lelu, sen voima oli ihan mieletön! Tyhmä olen ollut kun en ole muistanut ottaa odottavaa lelupalkkaa mukaan takaaleikkaustreeneihin, nyt sujui ihan mielettömän hyvin. Lelu oli odottamassa muurin, siis viidennen esteen takana, ja Jep painoi vauhdilla välittämättä mun leikkauksista. Ja hyvä myös Mari, kerrankin maltoin lopettaa siihen täydelliseen suoritukseen :)

Lähtöihin pitää ruveta kiinnittämään huomiota. On muka aina niin kiire ja vähän treeniaikaa, että jätän Jepsun lähtöön miten sun sattuu ja annan sen puoliksi varastaa. Eka rima on myös putoillut muutaman kerran, kun Jep on ihan kyyryssä innoissaan lähdössä liikkeelle. Täytyy ruveta vaatimaan parempaa asentoa ennen kuin antaa lähtöluvan. Yksi lähtövammainen koira saa riittää.

Otto ei ole päässyt agiliitämään mutta on sillä silti ollut mielettömän kiva viikko. Lauantaina ja maanantaina jo käytiin Oton kanssa treffaamassa sievää Nelli-neitosta (Tempore True Colors), mutta keskiviikkona vihdoin astutus onnistui kiitos Nellin kasvattajan avun. Nyt sitten odotellaan :)