Kiitos kaikille kannustuksesta, erityiskiitokset Ninalle joka jaksaa kuunnella mun tyhmää valitusta ja koko ajan tukea ja kannustaa! Parempaa kasvattajaa en voisi koirilleni kuvitella, eikä noissa koirissakaan mitään vikaa ole :)

Tällä viikolla ei tarvi neiti Negatiivisen vuodattaa tuntojaan, jätetään se rooli jatkossa ihan vaan Sindalle ;)

Eilen oltiin superrauhallisessa Sporttikoirahallissa. Jännä katsoa miten Jepsu hakee verkkokepeillä etenemistyyliä. Välillä pujottelu näyttää tosi sujuvalta, välillä meno on hyppivää. Miten koiraa voisi auttaa vai pitääkö sen vaan itse keksiä sujuvin etenemistapa? Namikupin kanssa on tehty.

Agilityä aloitellessa tehtiin hypyillä paljon eteenmenotreeniä namikupin kanssa, mutta nyt se on jäänyt tosi vähälle. Niinpä oli ihana nähdä Jep ekaa kertaa luukuttamassa suoraa kunnolla ilman että edessä oli mitään palkkaa, ei mitään kyselemisiä multa hyppyjen ja muurin välissä. Hypyt vetää mustavalkoista enemmän kuin putki, putkelle siis lisää treeniä. Samoin alasmenokontaktit vaativat paaaaljon vahvistusta, tuppaa unohtumaan kun pääsee vauhtiin. Puomi on vaikeampi, tuntuu että Jepsun on hankala saada takapää pysymään kapealla puomilla, A:lla stoppaa paremmin. Ylösmenojen pysähtymisiä en ole vaatinut, saa nähdä kostautuuko pian. Peruuttamista ollaan treenattu paljon, luulisi ettei takaosan hallinta ainakaan huonompi ole kuin kesällä Ojangossa, mutta kai vauhtia on tullut sen verran enempi että takapää elää omaa elämäänsä.

Noloa myöntää, mutta Jep sai tutusta vasta nyt pussiin ensimmäistä kertaa elämässään. Hyvin meni.

Ei voi kuin ihailla Karon Kriisi-shelttiä, ihana seurata miten nopeasti se oppii! Ihan mielettömän ihana koira, tuommoisia lisää ;)

Tänään oltiin ihan perhepiirissä AgiMestassa, siis Inni (Jepsun sisko), Chili (Oton siskopuolen poika), Fikka (Chilin sisko), Jep, Otto sekä se ainoa ei-aatelisperheeläinen Usva. Ihana kun voi ottaa rennosti kun tietää ettei maailma kaadu jos Jep lähtee muitten perään. Ja silloin kun minä en stressaa, niin Jepsukin jaksaa tehdä hommia mun kanssa. Otettiin yksinkertaista treeniä, jossa pääsi menemään suoraan ja kovaa. Vähänkö Usvakin on jo taitava :)

Jepsu on hyvin hyvin käsky-orientoitunut. Se saattaa kurkkia muitten perään, mutta kun käsky tulee, silloin tehdään. Ja tietty muitten käskyt saa Jepsun innostumaan ja hillumaan. Ollaan treenattu itseksemme än-yy-tee-nyt-lähtölaskentaa, se tuo koiraan kivasti tekemisen intoa.

A:lla tehtiin paljon toistoja sekä ylös- että alasmenolla.

Otto pääsi kolmen viikon yskätauon jälkeen vähän esteille. Sanomattakin selvää että sillä oli hauskaa :)

Näiden kahden treenikerran perusteella tuntuu löytyneen Jepsulle sopiva treeniresepti. Väliajalla autoon odottamaan ja napakka treeni hallissa niin että muut eivät samaan aikaan ainakaan kauhean äänekkäästi tai vauhdikkaasti tee mitään. Tätä jatketaan.

Töissä elän aika lailla vuoden kiireisintä ja ahdistavinta aikaa. Pinna on kireällä, hermot riekaleina ja tuntuu, että kaikki mikä vaan voi mennä pieleen niin menee. Onneksi hyvät treenit saa työhuolet unohtumaan!