Eilen Kirpan polvi taas kuvattiin ja todettiin että näyttää siltä miltä pitääkin, joten tänään vihdoin poistettiin implantit. Voi miten etukäteisjännitinkään tuota poistoleikkausta, varmaan niiden kahden muun leikkauksen edestä joita en ehtinyt panikoida kun tulivat niin yllättäen.
 
Kaikki sujui hyvin ja nyt on kotona väsynyt pentu. Ei tosin lainkaan niin väsynyt kuin ensimmäisten leikkausten jälkeen, hyvin tuo nyt jaksaa pedata ja yrittää raapia kauluria pois päästä.
 
Jos kahden viikon takaisen seurantaröntgenin jälkeen en ymmärtänyt tilannetta niin nyt ymmärrän vähän paremmin: toiminnallisesti polvi erittäin hyvä, ei onnu, taivutus ja ääriojennus täysi. Irtopala nyt hyvin paikallaan.
 
Kiitos ystävän jonka koira on läpikäynyt saman tapaturman (suurkiitos kaikesta avusta Sanna!) osasin kysyä myös tulevaisuuteen & mahdolliseen harrastuskoiran rooliin vaikuttavia kysymyksiä: Suoraside kiinnittyy normaaliin kohtaan sivusuunnassa. Kiinnitys on mahdollisesti hieman pidempi, niin että lumpio sijoittuu muutaman millimetrin korkeammalle kuin toisessa jalassa. Tämä ei aiheuta ongelmia. Jaloissa ei ole pituuseroa. Vaurioitunut kasvurusto ei vaikuta pituuskasvuun, pelkästään sääriluun harjanteen muodostumiseen.
 
Ohjeena maltillista liikuntaa vielä 4 viikon ajan. Pahin pelko on että kovasta rauhoittelusta huolimatta tuo hullu sätkii ja pomppii ja teloo jalkansa uudestaan, ihmettelin ääneen että miksei jalkaa voi kipsata. Kipsaamisesta olisi kuulemma enemmän haittaa kuin hyötyä. Liikkumaton side heikkenee ja voi tapahtua venymistä. Maltillinen liikunta on vaan eduksi.
 
Ekan fyssarikäynnin kanssa ei aikailla, ensimmäinen kerta on sovittu jo tiistaille Mevetin fyssarille Riikka Matikaiselle.
 
Samalla nukutuksella poistettiin maitohampaat: ei ihme ettei kulmahampaissa tuntunut irtoamisen merkkejä, niissä oli julmat juuret. Kaikki maitokulmahampaat, kaikki ylä- ja alaetumaitohampaat sekä kaksi maitoposkihammasta oikealta ylhäältä poistettiin. Sain kulmahampaat muistoksi.
 
Tällä viikolla pääsin matkaseuraksi ja kuvaajaksi ystävälle joka käy Turussa agin pentukurssilla. Olipa mukava seurata nuoria koiria treenaamassa, edellisellä tunnilla oli Kirpan ikäinen ruskea mittelspitz jolla oli mukavasti asennetta, tosin ei tietenkään yhtä paljon kuin tuolla omalla ;) Treenien teemana oli sylikäännös jota Kirpan kanssa ollaan tehty ennen tapaturmaa. Kun Turun reissulta (mun mittapuun mukaan) myöhään illalla oli kotiuduttu niin oli pakko päästä vielä kokeilemaan kuinka Kirppa pyörii sylkkärillä.
 
En malta odottaa että uskaltaa taas touhuta enemmän tuon ramman kanssa. Uutena juttuna aloin eilen naksutella jalkojen välistä pujottelua. Tässä mun oli tosi vaikea löytää se juttu josta naksautan. Tätä ennen kaikissa naksuttelujutuissa Kir on jo ekan tuokion aikana jossain määrin tajunnut sen mitä ajan takaa mutta nyt en osannut vahvistaa oikeaa toimintaa. Sain Kirpan kyllä kulkemaan edestakaisin lähellä jalkoja, aika usein myös jalkojen välistä mutta kauheasti haistellen. Syyllistyin jopa siihen että yritin houkutella Kirppaa mutta pakko todeta että houkuttelemisesta ei ole juurikaan apua, paras tulos tulee kun antaa ötökän itse oivaltaa. Lasketaanko houkutteluksi myös se että palkka lensi haluttuun suuntaan, en tiedä, mutta se auttoi oivaltamisessa.