Viime viikkojen treeneistä mustavalkoisen kanssa on jäänyt mieleen osaamattomuuden tunne. Yritän ehkä liian vaikeita, bongaan radoilta vain ne kohdat joissa tiedän että tökkää ja tökkäähän se sitten tietenkin. Yksinään kun treenataan niin yritän tietty hinkata niitä hankalia ohjauksia, esim. saksalaista, ja turhautuminen vaan kasvaa kun homma ei tunnu etenevän.

Parin viikon takaisista treeneistä piirustelin muistiin tällaisen radan.

Jotenkin jo tuo alkusuora tuotti ongelmia, Jep juoksi puomista ohi. Puomin jälkeen liikuin seinän puolelle ohjaamaan pussin ja kepeille, hieno kepeillemeno. Keppien jälkeen tuli se meille hankalin kohta, eli piti lähettää koira takaakiertoon ja ehtiä itse liikkumaan 8-hypylle pakkovalssiin. Tosi vaikeata oli liikkua oikeaan suuntaan ja ajoittaa liike oikein.

Muurilla Jep kolautti joka kerta kun tungin ihan muurin viereen ohjaamaan. En olisi uskonut että Jep irtoaa sivusuunnassa niin hyvin, lähetys muurille ja oma tie 3-hypyn vasemmalta puolelta niin kertaakaan ei palikat kolisseet.

Puomin alastulot ihan ok vaikka en liikkunut saattamaan puomin päähän saakka. Keinun Jep teki useamman kerran turhan vauhdikkaasti niin että suunnilleen yksi kynsi piti keinun paikoillaan, unohdin käskyttää odota, sen taitaa siisti keinu vielä vaatia. Lopun putkihärdelliin ei aika enää oikein riittänyt, sitä pitää testailla joskus itsekseen että kumpi on nopeampaa, olla itse putkien vieressä vai ulkopuolella.

Viikon takaisissa ryhmätreeneissä tuli heti ratapiirroksen nähtyäni olo että huh, hyvä jos saadaan viisi ekaa estettä toimimaan. Siinähän se aika sitten kuluikin saksalaista vääntäessä. Miksi on niin paljon helpompi kaitsea muita kuin itse ohjata koiraan luottaen ilman ylimääräisiä jalkojen ja vartalon kääntelyitä :) Mutta ymmärrys lisääntyi ja nyt ainakin tiedän mitä pitäisi tehdä.

Koiran putkeen keilaaminen on tuttu juttu mutta keilata voi myös hypyille. Käsi nousi taas turhan herkästi, siihen loppuu Jepsun eteneminen.

Tämän viikon ryhmätreeneissä ehdittiin tehdä neljää lyhyttä pätkää teemalla lähettäminen, treenipätkät Clean Runista. Ensimmäiseksi 3. pätkä. Ongelmana se että Jep lähti ekan putken jälkeen liikkeeni mukaan ja jätti välistä 3-hypyn. Piti selkeästi odottaa putken jälkeen ja ottaa koira mukaan, sitten päästiin se kolmonenkin. Neloselle irtosi yllättävän hyvin, samoin 6-hypylle, sivuirtoamiset on kehittyneet. Putkijarrutuksessa tuli esiin sama kuin omissa aamutreeneissä, Jep kieltää putken. En saa siis yhtään ennakoida putkijarrutusta, en suunnilleen edes ajatella kun Jep jo kieltää koko putken.

Nelospätkän kaikista ohjausvinkeistä ei oikein päästy jyvälle, niinpä päätettiin ohjata 6-hyppy sylkkärillä. Ei oikein onnistunut, häiritsin vaan koiraa väärään suuntaan olevalla rintamasuunnalla. Ihana oli seurata Jepsua miten se oli tekemässä ihan oikein mutta kuitenkin teki sylkkärissä ylimääräisen pyörähdyksen jos ajoitus mätti. Jepsu olisi niiiiin paljon parempi ilman minua, voi reppanaa kun yrittää täysillä. 2- ja 9-hypyille sekä putkeen Jep irtosi hyvin.

Seiskapätkän ahaa-elämys oli ohjata putkelle asti niin ettei vedättänyt yhtään, silloin sai Jepsun irtoamaan loistavasti 5-hypylle ja ehti tekemään täydellisen valssin.

Viimeiseksi työn alle pätkä 8. Kaikille meidän ryhmästä tuotti ongelmia se että koira irtoaisi 1-hypylle kun ohjaaja on 3-hypyn vieressä, kaikki koirat olivat menossa ykkösen ohi kakkoselle. Piti istuttaa koira kirsu seinää päin ja ottaa askeleen verran kauemmaksi kolmosesta niin sain Jepsun irtoamaan sekä ykköselle että kakkoselle. Valssiin ehdin hyvin, mutta kielsi tosi herkästi 6-hypyn, taas se käsi.

Kun reenit on menneet vähän niin sun näin niin saa nähdä miten käy kisoissa. Tällä viikolla Riihimäki, ensi viikolla Kirkkonummi ja Vuokkoset. Huh, kahdeksan starttia Jepsulle!