Ehdittiin touhuta viikonloppuna monenlaista niin jaanpa nyt kuulumiset kahteen osaan. Se jälkimmäinen, ison koiran osio onkin sitten ajatuksia täynnä, ja ajatukset jalostuvat entisestään, ehkäpä ne kirjataan ylös vasta myöhemmin tällä viikolla.

Oton kanssa treenattiin lauantaina ekaa kertaa Agility Akatemian kasvihuoneessa, ja tehistreenien kouluttajana oli isäntä itse. Juhan treenit ovat yleensä helppoja, semmoisia läpijuostavia, ja vähän läpihuutojuttu oli rata tälläkin kertaa. Tietty viilattavaa aina löytyy, mutta Juhan radoilla kokee yleensä onnistumisen elämyksiä. Reenikaveri Sanna, Oton perroihastuksien Seran & Sagan huoltaja, on piirustanut radan, löytyy täältä. Onnistuttiinhan me yksi kielto tekemään, A:n jälkeen en luottanut että ehtisin tekemään pakkovalssin vaan tein ensin pyörittämällä ja Otto ei oikein pysynyt kärryillä ohjauksessa. Kun sen pakkovalssin sitten tein, niin se oli hieno, enpä ois uskonut että sen pystyy tekemään A:n jälkeen. Siitä Juha muistutti että liiku liiku, älä odottele koiraa, esim. väli 9-10-11 oli hyvä esimerkki siitä että jään herkästi odottamaan paikalleni. 11-hypyn jälkeen piti muistaa ohjata vastaisella, muuten Otto oli painamassa vaan suoraan.

Onneksi oltiin ripeitä ja tehokkaita ja päästiin hallin toiselle puolikkaalle treenaamaan lisää. Nyt oli kunnon kiemurat ja haastetta riitti. Palautus maanpinnalle helpon treenin jälkeen :)

Ensimmäinen vaikeus tuli kepeille mennessä, Otto painoi suorasta putkesta hypylle. Piti käydä hakemassa koira melkein putken suulta asti jotta sain sen kääntymään pois hypyltä. Toinen hankaluus koitti keinun jälkeen, Otto oli väärässä päässä putkea. Keinun jälkeen olisi pitänyt vekata, mutta milläs vekkaat koiran kanssa joka rynnii keinulta täysiä kohti väärää putken päätä. Saatiin me kohta lopulta onnistumaan oikealla ohjauslinjalla, ei karjumalla :) Keinu oli joka kerta muuten ihan sairaan hieno, täysiä päähän saakka ja pam.

Vaikein kohta koitti puomin jälkeen. Pakkovalssi A:n jälkeen testattiin toimivaksi edellisessä treenissä, mutta pakkovalssi puomin jälkeen kaipaa todellakin lisää harjoitusta. Onnistui lopulta niin, että peruutin muutaman askeleen puomin jälkeen niin sain Oton pois viereiseltä hypyltä ja sitten pakkovalssiräpellyksellä oikealle hypylle. Pitää muuten kehaista lähtöjä, Otto odotti hienosti kummassakin treenissä!

Huh mikä treenirata, tämmöisiä lisää! Taas parani käsitys Juhasta kouluttajana, haastetta sitä olla pitää.

Haasteet jatkuivat sunnuntaina Hyvinkään kisoissa Nybergin Johannan agiradalla. Radalla oli pari kohtaa joita oli juuri treenattu Oreniuksen treeneissä: alun takaakierto ja putken väärän pään ohittaminen. Turhaan ei oltu treenattu, tehtiin sujuva nollarata, joka videolla näyttää ainakin omaan silmään älyttömän hyvältä. Ainoa paniikinomainen hetki oli heti alussa muurin takaakierron jälkeen, kun jouduin kiertämään 3-hyppyä ja oma juoksulinja vei suoraan kohti A:ta. Onneksi Otto vain vilkaisi sitä... Radan ansat vaativat uhrinsa, 42 koirakosta tuloksen sai vain 9 ja Oton nolla oli nopein, aika uskomatonta :)

Treeneissä täytyy testata A:n jälkeistä hyppy-putki-härdelliä uudestaan, siinä meni moni koira joko putken väärään päähän tai putken jälkeisessä takaakierrossa renkaalle. 9-hypyn takaakierron jälkeen olisi houkuttanut persjättö, treeneissä pitää joskus kokeilla.

Hyppäri olikin sitten ihan erityyppinen, helppo mutta sellainen, jolla Otto taas kaarrotti ihan urakalla. Nolla kuitenkin, sijoitus 7. Kunpa sitä uskaltaisi luottaa Oton keppiosaamiseen, mutta ei, näyttää taas keppien jälkeinen elämä kovin ykkösluokkalaismaiselta :) Tälle radalle olisi saanut mahdutettua monta persjättöä mutta valsseilla mentiin varman päälle.

Roopen viikonlopun kohokohta oli kun tultiin kisareissulta ja se sai penkoa repusta esiin Oton palkinnot. Ottohan ei leluista välitä, mutta Roope oli ihan tohkeissaan turkiskoristeisesta patukasta. Jepkin katseli lelua himoiten mutta tuo pyhitetään Roopen ikiomaksi.