Torstain Agimestatreeneissä tahdoin päästä testaamaan Oton kanssa että miten itsenäisesti se hakee kepit, rakennettiin tällainen kuvio.

Ensin avokulmaa.Vein palkan keppien päähän. Yritin lähettää kepeille putken kautta hypyn takaa. Ei lähtenyt kepeille vaan suoraan palkalle. Otto vetää aika lailla ylikierroksille kun jättää palkan odottamaan. Uusi yritys vähän pitemmälle kepeille saatellen, sitten meni hienosti ja pääsin kulkemaan hyppyjen toiselle puolella. Avokulmaan oli saateltava Otto joka kerta aika pitkälle, ei lähtenyt hakemaan keppejä ilman mun liikettä.

Sitten toiseen suuntaan sama juttu jälleen palkan kanssa. Tämä oli jo helpompi Otolle, hakee umpikulman hyvin. Mun liikettä Otto tarvii irrotakseen, ei oikein irtoa putkeenkaan jos ei liikettä ole mukana. Kepeille mennessä jätti helposti hypynkin hyppäämättä jos en ollut kunnolla työntämässä hypylle.

Sitten keppejä vinoon ja Jepsun kanssa samaa. En ole tosi pitkään aikaan yhdistänyt keppejä mihinkään esteeseen, en jättänyt edes palkkaa odottamaan keppien jälkeen. Ihanan helppoa kun Jep lähtee putkeen pelkällä käskyllä, ei se lähdössä edes minua tuijota vaan esteitä. Samoin keppejä ennen olleelle hypylle Jepsua ei tarvinut kummemmin ohjata vaan haki sen itse. Kepeille menossa oli vähän takkuilua, ”mitkä kepit missä”, mutta kun löysi kepeille niin pujotteli tosi hyvällä vauhdilla. Paljon paremmin meni näin radan osana kuin yksittäin, yksittäisenä pujotteluvauhti on ollut hidasta. Jepsu eteni kepeillä tosi varmasti eteenpäin, mutta kerran sain sen pois viimeisestä välistä kun ryhdyin kaivamaan lelua liian aikaisin.

Lisäksi Oton kanssa vähän kääntymistreeniä niiston avulla. Oikealla kääntyi jo enempi niin kuin haluan eli osasi jo hypyn päällä kääntää itseään, vasemmalle ei kääntynyt yhtä hyvin vaan valui.

Jepsu kääntyy mahtavasti, ongelmana vaan se että myös kieltää herkästi. Niistossa ohjaava käsi piti pitää samana pitkään, Jep ei ymmärtänyt kädenvaihtoa vaan kielsi. Nyt tarvisi vinkkejä siihen miten ennakoivaa ohjausta kannattaa ryhtyä treenaamaan jotta ei kieltoja tulisi niin paljon. Vai onko syy pelkästään ohjauksessani, Ottoa kun joudun kääntämään hyvin voimakkaasti.

Perjantaina oli tosi hauskaa päästä tekemään kunnon rataa Jepsun kanssa kun ryhmäläisiä oli paikalla vain kolme. Hyvin karkea piirros radasta, estevälit oikeasti pidemmät.

Kun muut tekivät radalla keppejä keppejä, me treenattiin irtoamista pituudelle, en siis mennyt ohjaamaan keppien ja pituuden väliin. Älyttömän hyvin lähti pituudelle, kun muistin myös ohjata siten että oma liikesuunta oli oikeaan suuntaan. 5-putkelle ei lähtenyt kunnolla.

Johanna muistutti että mun pitäisi antaa Jepsulle paljon enemmän tilaa. Esim. 6-7 hyppy pystyin ohjaamaan lähettämällä kauempaa, käännöksestä tuli parempi.

10-putkeen tosi hyvin vedolla. 12 putkeen kokeilin sekä leikkaamalla kääntämistä että valssaamalla, molemmat meni tosi vauhdilla. 13-hypyn takaakiertoon ehdin painamaan hyvin. Ekalla kerralla A:lle menossa Jep oli jo menossa putkeen kun oma linja vei sinne, mutta A-käsky sai Jepsun vielä korjaamaan viime tingassa oikealle esteelle, ihan mahtavaa.

17-puomille meno oli haastava. Luulisi ettei suoraan menossa ole mitään ongelmaa, mutta Jepsu on aina ensin tulossa mun luo ennen kuin puomille. Hurjan hyvä se on korjaamaan noita tilanteita kun mun ohjaus on myöhässä ja huolimatonta. Olen tottunut niin Ottoon joka valitsee aina kaikki mun ja sen välissä olevat esteet etten muista Jepsulle kunnolla kertoa kaikkia esteitä.

21-hypyltä en saanut Jepsua heti irtoamaan pituudelle. 21-hypylle kokeiltiin poispäinkäännöstyyppistä ohjausta. Vasemmalle pyörähtäminen oli Jepsulle vaikeata, hyvin kuitenkin lukee sen että hyppyä ei saa hypätä suoraan.

24-hypylle tein jaakotuksen. Taas sama juttu että liian aikainen ohjauskäden muutos sai Jepsun kieltämään.

Ihan älyttömän kivat treenit ja selvittiin virheittä 19 estettä, vau. Joka kerta huolelliset kontaktit, tosin vikat alastulot puomilla ei olleet ihan niin nopeita kuin haluaisin, Jepsu ei jaksanut keskittyä täysillä. On tuo Jepsun kanssa tekeminen vaan niin kivaa kun meno on hallittua mutta vauhtiakin alkaa löytyä.

Lauantaina Sporttikoirahallille pikkukoiratreeneihin. Pätkän piti olla Otolle ihan helppo, mutta tahkottiin alun persjättökuviota pitkään ja hartaasti. En osannut tehdä persjättöä kunnolla vaan Otto ohitti hypyn joka kerta ja karkasi edessä olleeseen putkeen. Vaihdoin ohjauksen saksalaiseen ja johan toimi, ei karannut enää putkeenkaan kun pidin tiukemmin hallussa. Seuraava ongelma olikin sitten niistopersjättöyritys, mun ohjaavan käden vaihto ei ollut tarpeeksi selvä ja Otto haki persjätön jälkeen koko ajan väärään käteen. Mikä ihme noissa ohjaavan käden vaihdoissa nyt on kun ei kumpikaan, ei Otto eikä Jep, osaa niitä lukea...

Kepeiltä keinulle kokeilin takaaleikkausta, mutta se oli kökkö meille. Paljon sujuvampi kun jätin Oton pujottelemaan ja tein persjätön keppien jälkeen. Yhden lentokeinun sain Oton kanssa aikaiseksi, kun olin jättänyt palkan A:n jälkeen ja Otolla oli sinne liian kiire.

Ihan lopuksi oli pakko vielä päästä kokeilemaan tätä kohtaa Jepsun kanssa.

Halusin testata että saanko Jepsun lähtemään hypyille ilman että menen putken ja hyppyjen väliin ohjaamaan. Loistavasti irtosi. Olin jättänyt hihnan renkaan viereen, ja Jepsun piti käydä aina tarkistamassa että olisikohan se palkka. Hihna piiloon ja johan lähti vauhdilla renkaalle ja puomille. Oma huolimattomuus tuli taas esiin, kerran unohdin käskyttää renkaalle joten Jepsu juoksi suoraan puomille. Sitten vielä tyhmänä rupesin kutsumaan sitä puomilta takaisin vaikka koira teki juuri niin kuin olin käskenyt. Tosin pitäisihän Jepsun jo osata hakea esteet jotka on suoraan linjalla vaikka en käskyttäisikään ääneen.

Me on pikkukoiraporukalla treeneissä usein vitsailtu bordercollieohjauksesta, ”ne bordercollieohjaajat tekisi näin”, mutta kun meidän pikkukoirat eivät ole niin taitavia niin me ollaan saateltu esteelle asti eikä luotettu irtoamiseen. Vähänkö makeeta kun nyt on itselläkin koira joka osaa, olenko mäkin nyt sellainen bordercollieohjaaja :)