Ihmeiden aika ei ole ohi, pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että Jepsun kanssa voisi ruveta pohtimaan virallisiin agilitykisoihin ilmoittautumista. Matkalla virallisiin on vain yksi este: keinu. Me ei osata sitä ihan vain siksi että olen ollut liian lusmu harjoitellakseni.

Maanantaiaamuna Sporttikoirahallilla sen päätin, syksyllä me osataan keinu. Ollaan harjoiteltu keinua hyvin satunnaisesti koska sitä on muka niin vaikea harjoitella yksin. Tyhmin tekosyy mikä olla ja voi, ei siinä yksin treenaamisessa ollut mitään vaikeaa. Kun koira osaa ylösmenon ja 2on2offin alasmenossa niin riitti kun itse piti hihnasta ja vähän otti kädellä vastaan keinun kolahtaessa.

Ollaan joskus muka yritetty harjoitella keinua hyödyntäen matalaa ja korkeaa pöytää mutta nyt mennään ilman sen kummempia apuvälineitä. Jos päästän keinun kolahtamaan kovaa niin seuraavalla toistolla Jep empii keinulle menoa. Sitä varten on hihna että voin varmistaa. Ei Jep ole kolahduksista kuitenkaan täysin lukkoon mennyt, koska lähtee alastulolta hyvin odottavalle lelulle ja leikkii.

Nyt on treenattu keinua kahdesti, Sporttikoirahallilla ja Ojangossa. Hyvä siitä tulee :)

Sporttikoirahallilla keskityttiin keppien vaikeisiin sisäänmenoihin kun käytössä on ohjurit, Ojangossa treenattiin pieniä ratapätkiä sisältäen valsseja, takaaleikkauksia ja jaakotuksia. Ai että Jep kääntyy ihanasti kun ohjaus on kohdillaan, Oton kanssa turha edes toivoa samanlaisia käännöksiä. Treenilistalle pitää laittaa persjättö ennen kontaktiesteitä, Jep juoksi herkästi puomista ohi.

Treeniryhmäläisteni kanssa rakennettiin 13 ekaa estettä karsintojen lauantain hyppyradasta ja pitihän sitä päästä kokeilemaan myös Oton kanssa. Otto oli hieno, tuosta alusta selvittiin mainiosti taaksetörkkäyksillä. Oiskohan olleet ekat karsinnat vuosiin kun oltaisiin päästy kahta estettä pitemmälle :)