...siis kisaaminen.

Ja tuloksiakin sunnuntaina tuli, nouseva käyrä 10 - 5 - 0. Tuomarina kaikilla radoilla Anne Viitanen, ja ainakin mun mielestä kaikki radat oli samantyyppisiä ja niissä toistuivat samat elementit. Kimuranttien treeniratojen jälkeen nämä tuntuivat yksinkertaisilta ja ennen kaikkea helpoilta muistaa, kertaakaan ei eksynyt kartalta.

Meidän menossa yhteistä kaikilla radoilla on kauhea valuminen mutkissa. Miksi mennä valssaamaan jos ei ehdi tehdä valssia ajoissa valmiiksi... Nii-i. Tulee ihan mieleen yksi miespuolinen schipperkeohjaaja tuosta kyykistelystä :)

Ekalla radalla jänskätti eniten se että heitänkö Oton päin seinää kun lähtö oli niin ahdas. En heittänyt :) Just kun lauantaina oltiin treenattu sitä että koira ei silloin voi mennä oikein kepeille jos sen linjalla seisoo, niin piti silti kisoissakin kokeilla. Keinu oli Otoksi ihan sairaan hieno, mutta silti siitä tuli vitonen. Puomin alastulo myös huisin hieno, ihan loppuun asti juostu. Jee :)

Tokalla radalla jälleen kaameat kaarteet, voi yök. Kisakentän ulkopuolella kepit meni sujuvasti myös vasemmalta puolelta ohjaten, mutta lauantainen lintsaus jatkui radalla, harmi. Jälleen älyttömän hieno keinu eikä puomin alastulossakaan valittamista.

Hyppyrata oli helppo, mutta tällä radalla käännökset taitaa olla kaikkein huonoimmat. Ei jälkeäkään siitä kivasti kääntyvästä Otosta joka liiteli lauantain treeneissä. Oliko ohjaukseni kisoissa todella niin paljon huonompaa?!?