Mitäs me tänään Ojangossa tehtiinkään...

Aloitettiin taas jumppasarjalla, tällä kertaa hypyillä väliä 6-7-8-9 jalkaa ja rimat nousivat asteittain. Ensin tehtiin niin että käskytettiin kaikki hypyt hyp-hyp-hyp, seuraavat käskytettiin vain yhdellä hyp-käskyllä. Paikallaolo on kehittynyt, kiva tunne kun pystyy jättämään koiran ja luottaa että se jää :) Tehtiin jumppasarjaa lähettäen myös niin, etten pitänyt koirasta kiinni vaan astuin askeleen taaksepäin ja annoin käskyn kun Jep katsoi namikuppia. Myös sivuetäisyyden ottaminen onnistuu jo.

Yhdellä hypyllä harjoiteltiin hypyn hakemista sivusta. Ohi olisi mennyt, helpotettiin suoremmalla linjalla ja sillä että Johanna oli namikupin luona. Tätä pitää muistaa treenata ja vaikeuttaa vaan asteittain.

Mielessäni teen puomin ylösmenotreenin oikein, mutta kuitenkin tahti on liian hidas. Koirallekin hauskempaa kun treenissä on nopea rytmi. Johannan näyttämänä se sujui mainiosti. Jep pyrkii astumaan liian korkealle, täytyy muistaa palkata tarpeeksi alas ja pitää tahti nopsana.

Taas oli kauhea älämölö päällänsä, myös autossa kun laitoin sen sinne odottelemaan.

Treenien jälkeen auringonpaiste houkutteli ajelemaan lenkille oudompiin maisemiin, käveltiin Leppävaarasta jään poikki Otaniemeen. Hiihtäjähullu Jep pysyi visusti kiinni, tosin hetken aikaa leikitin sitä patukalla ja päästin irti, hyvin tuli patukan kanssa luokse. En luota penikkaan tippaakaan, sen verran inhottavia temppuja se esittää päästessään vapaaksi.

Sit katsomaan Jepsun kanssa Cruftsin agikisoja, Jep on hengessä mukana täysillä :)