Maanantain treeneissä Vuokkosilla noin viiden esteen radanpätkiä joissa teemana se että ohjaaja liikkuu mahdollisimman vähän ja koira irtoaa. Tämä alkaa olla jo ihan Jepsun heiniä, irtosi ongelmitta jopa putkeen. Aloin miettiä asiaa tarkemmin:  harjoituksissa joissa ohjaaja ei liiku/liikkuu vain vähän niin Jepillä ei ole vaikeuksia irrota. Kun irtoaminen yhdistetään pitempään ratapätkään jossa myös ohjaajalla on vauhtia ja pitää mennä ohjaajasta ohi niin alkaa tulla niitä kieltoja. Tuota on paljon hankalampi myös treenata.

Mallikoirakkona tällä kertaa valpai Amor ja Juuso. Tuon lisäksi tehtiin kolmea muuta pätkää.

Lisäksi koin ahaa-elämyksen niistossa, Jephän ei sitä ole osannut. Olen tehnyt niiston niin että rintamasuunta on auennut kohti koiraa ja silloinhan Jep kieltää. Rintamasuunnan pitää olla kohti ponnistuspaikkaa ja Jepsun tapauksessa vasta ponnistusvaiheessa tai vasta ihan vähän ennen pystyy lähtemään pois alta ja kääntämään rintamasuunnan. Kertaalleen unohdin mihin oli menossa, mutta rintamasuunta oli hyvin kohti hyppyä ja Jep oli menossa oikein, mutta sitten vähän käännyin kohti koiraa ja Jep tuumasi että ei saakaan hypätä. Rintamasuunnan mahtava voima.