Jepsu täyttää tänään kolme vuotta. Synttäreiden kunniaksi mustavalkoinen pääsi aksaamaan kivassa pikkukoiraseurassa. Mieleen jäi erityisesti huima vauhti puomilla, Jep juoksi hienosti alastulolle odottamaan hidasta ohjaajaa.

Eilen vetisteltiin viimeisten Keravan hallitreenien merkeissä. Me Jepsun kanssa luovuttiin ryhmäpaikasta ja kouluttaja Johanna päätti myös lopettaa kouluttamisen. Puolivuotiaana Jep sai kunnian päästä Johannan vetämälle alkeiskurssille, Johannaa on kiittäminen siitä että puomi ja A ovat niin hyvällä mallilla ja että minä alan päästä jyvälle Jep-agilitystä.

Viimeisten treenien anniksi jäi oman ohjauksen huolimattomuus. Liian vähän ohjausta ja liian paljon käskyttämistä. Äänetön ohjaus toimi huomattavasti paremmin. Jouduin liikkumaan enemmän mutta varsinkin ohjaamaan huolellisemmin, Jep vaatii sen kulkeakseen kyselemättä.

Laitetaanpas tännekin linkit, jotka todistavat kehitystä tapahtuneen. Käytiin Riihimäelle kokeilemassa möllikisoissa. Rata oli naurettavan helppo ja olosuhteet rauhalliset, mutta olen silti äärettömän tyytyväinen mustavalkoisen keskittymiseen ja toimintaan, se teki juuri niin kuin osaa.

Ensimmäisellä kierroksella tuli pari rimaa alas, toisella yrityksellä Jep lähtee putkeen jota jo ensimmäisellä kierroksella vilkaisi.

Talvikauden aikana Jep-agility on vienyt voiton Otto-agilitystä. Jepsun kanssa tekemisessä on järjestelmällisyyttä ja voi nauttia koiran osaamisesta. Turhauttaa Oton kanssa se että kun ei ole mitään koskaan koiralle opetettu niin ei siltä voi vaatiakaan. Mutta tänään tuntui pitkästä aikaa pieni valonpilkahdus ja agility Oton kanssa oli oikeasti kivaa, tehtiin yhdessä rataa eikä Otto vain sinkoillut vaan kääntyi ja reagoi ohjaukseen. Jospa sitä nyt kevätkauden alkaessa löytyisi se kipinä Oton kanssa tekemiseen :)