Toko-kurssi oli ja meni. Sähköpostissa on kouluttajan hyvät muistiinpanot joten siitä kurssista en kirjoittele tänne blogiin sen enempää. Mukavaa oli ja luulen että tämä ohjaaja sai pienen toko-kärpäsen pureman :)

Agilityn alkeita opetellaan Niinun pentukurssilla. Ekan kerran tärkein anti oli että lähtöluvan saa vasta kun katse on esteessä: koira siirtää katseen esteelle - vapautus - ohjaajan liike (koiralla ja ohjaajalla samansuuntainen liike). Liike mukaan ehdottomasti ihan yksittäiselläkin esteellä, ja muistettava vaihtaa lähtöpaikkaa joka kerta. Lisäksi tehtiin rengasta yksittäisenä esteenä apuohjaajan kanssa.

Toisella kerralla Leena Piira oli opettamassa venyttelyjä ja kropan hallintaa.

Kolmannella kerralla treenattiin irtoamista. Hyppy, mutkaputki, neljä hyppyä suorassa ja mutkaputki. Kun Niinu ensin palkkasi pieniä pätkiä niin lopulta päästiin koko rata niin että Kir pinkoi täysiä ja irtosi hyvin putkiin. Lisäksi tehtiin pussia.

Neljännellä kerralla treenattiin takaaleikkausta jota oltiin muutaman kerran jo kotiläksynä itseksemme treenattu. Muutaman kerran Kir yritti palkalle siivekkeen väärältä puolelta. Kir osasi hyvin koota itsensä käännökseen. Lisäksi tehtiin putken pimeätä kulmaa ja pituutta. Pimeä kulma putkeen oli vaikea.

Viidennellä kerralla aiheena valssi ja päällejuoksu. Valssi siten että ohjaus hypylle vinosti, Niinu houkutteli koiran siivekkeen ympäri, palkka siivekkeen vierestä ja sitten koira ohjaajan perään, ohjaajan liike piti olla hypyn suuntaisesti. Houkuttelu vähitellen pois mutta palkka vielä siivekkeen vierestä. Erikseen tehtiin hyppy-rengas ja rengas-hyppy yhdistelmää. Rengas vaati ensin siivekkeet ympärilleen mutta muutaman muistutuksen jälkeen siivekkeet saatiin pois.

Niinun kurssia jäljellä vielä kaksi kertaa sekä yksi kerta Piiran ohjauksessa.

Kirpalla on hyvä asenne tekemiseen niin kauan kun se saa mennä suoraan ja tehdä helppoja asioita. Varsinkin se kerta kun ensin tehtiin putken pimeää kulmaa ja sitten takaaleikkausta oli vähän masentava kun monta hankalaa asiaa peräkkäin sai aikaan sen ettei Kir oikein jaksanut keskittyä.

Olen keskittynyt vain esteisiin ja unohtanut kokonaan sen että pitäisi treenata ohjaajan kanssa liikkumista ja tehdä siitä mukavaa. Nyt Kir pyrkii tekemään esim. hyppyjä itsekseen mutta kun yritän ohjata erityisesti jollekin hypylle meneekin hankalaksi. Kirpan periaate on myös se, että palkalle pitää päästä suorinta reittiä, siksi putken pimeässä kulmassa riittää harjoittelemista.

Haluaisin palkata Kirppaa pääasiassa lelulla. Niinun treeneissä on tehty ensin apuohjaajan kanssa yksittäisten esteitten treeniä ja silloin lelu on ollut hyvä palkka. Esim. takaaleikkausta ja valssia treenatessa lelu ei enää jaksanut kiinnostaa mutta nami on Kirpan mielestä erinomainen palkka. Lelu on vaan minulle se pakkomielle, lelu kun tarjoaa enemmän mahdollisuuksia palkkaamiseen.

Ojangossa on käyty pentukurssilaiskavereitten kanssa treenaamassa kotiläksyjä kerta tai kaksi viikkoon. Kotipihalla on treenattu putkea ja rakensinpa ruukuista ja aurauskepeistä hypyn. Viimeksi saatiin kotiläksyksi kokoamisharjoitus: koira istumaan ihan riman eteen, itse kyykkyyn vastapäätä riman toiselle puolelle ja siitä pitäisi koira saada hyppäämään jalkojen ja riman väliin etujalat, takajalat sai mennä sivuun. Ei ole vielä onnistunut, tuntuu olevan kovin vaikea harjoitus.

Saa nähdä saanko Kirpan ymmärtämään että agility minun kanssani on hauskempaa kuin oma-aloitteinen agility...

Lisäksi Kirppa harrastaa hyvin innokkaasti puutarhatöitä. Sen vielä ymmärrän että puutarhahanskat saa kyytiä heti kun selkäni käännän (hanskoilla on muuten hyvä treenata kahden lelun leikkiä), mutta sitä en ymmärrä miksi Kirpalla on pakkomielle saksiin. Saksilla nipsuttelen siemenkodat pois ja jos ei sakset ole siellä missä pitäisi niin ne on Kirpalla.

Näin väsynyt oli pieni koira kun koko päivän oli avustanut pihahommissa.

Eipä Jep paljon pirteämpi ollut koko päivän ahertamisen jälkeen.