Sunnuntai-illan treenivuoro Juvanmalmilla nosti vähän mielialaa, yhdistelmä agility & Jep ei enää tuntunut niin kammottavalta. Jep yritti imuroida nameja kentältä mutta keskittyi muutamaan pätkään ihan mukavasti. Tällä kertaa ne ennen niin hyvin onnistuneet sivuirtoamiset sitten tuottivat ongelmia, Jep ei millään tahtonut lähteä hakemaan hyppyä. Oton kanssa oli tietty aina ihan yhtä ihana treenata :)

Maanantai-ilta huilittiin ja tiistaina päästiin irski-ihmisten Jaanan ja Markun canicross-treeneihin, he treenaavat parin viikon päästä olevia SM-kisoja varten. Me siis ei :) Sain Markulta viikoksi lainaan oikeat canicross-vermeet, siis vetovyön ja joustavan liinan. Oli niitten kanssa juokseminen niin paljon miellyttävämpää kuin oman hihnaviritelmän perässä roikkuminen, eli kai se on investoitava oikeaan vetovyöhön.

Jep kaipaa paljon treeniä ohituksiin. Loppulenkistä päästiin jo letkan kärkeen niin että Jep ei koko ajan kuikuillut perässätulijoita, tosin ei se enää siinä vaiheessa kauheasti vetänytkään, edistystä kumminkin.

Kun kerran Ojangossa oltiin niin piti ottaa lenkin jälkeen vähän agilityä kun kentällä oli rauhallista. Kentälle valui pikku hiljaa porukkaa, ja olisi pitänyt lopettaa siinä vaiheessa kun meni vielä hyvin ja Jep jaksoi keskittyä täysillä minuun. Oma moka, Jepistä näkee kun se ei ole enää täysillä mukana, ja silloin ei paljon tarvi että se karkaa. Sinne se Jep meni naapurikentälle taas :( Ekalla kentällä olleen koiran omistaja oli ajan tasalla ja sai hätistettyä Jepin helposti tiehensä, mutta sen sijaan että Jep olisi tullut mun luokseni, se bongasi seuraavalta kentältä toisen treenaajan. Tämä omistaja ei sitten ollutkaan niin näppärä eikä saanut edes omaa koiraa haltuunsa, hyvä ettei se tullut Jepin päälle siinä vaiheessa kun mulla oli jo Jep tiukassa otteessa.

Argh että taas suututti, sekä oma tyhmyys - "otetaan nyt kerran vielä" - että mustavalkoisen kurittomuus. En minä enää uskalla sitä päästää irti jos Ojangon aidan sisällä on yhtään ketään muuta agilityä tekemässä. Ojankoa haastavampaa treenipaikkaa tuskin on, eihän siellä saa treenata yksin muulloin kun yhdentoista aikaan illalla jos silloinkaan.

Tänään keskiviikkona oli Oton vuoro päästä Juvanmalmille treenaamaan. Tehotreenin kohteena oli puomille meno kun putki oli U:na ylösmenon ympärillä. Otto meni joka kerran puomille niin kuin pitikin :) Pikkukentällä pyörittelin sylkkäreitä molempiin suuntiin, nyt ne alkavat sujua jo huomattavasti paremmin, Otto malttaa tulla käteen eikä väkisin tunge hypylle.

Kun jo pari vuotta on treenannut enempi tai vähempi samassa ryhmässä, niin tosi kiva saada uutta treeniseuraa. Älyttömän hauskat treenit! Vähän toista kuin Jepsun kanssa... Toivottavasti Oton kanssa on vielä monta harrastusvuotta jäljellä niin voi jatkaa Jepsun kanssa tätä hidasta etenemistahtia ja olla turhia murehtimatta takkuiluja.