Pieniin kutistui HSKH:n Agisählyjoukkue. Viikkoa ennen turnausta nimiä oli listassa 12, mutta lauantaina saatiin paikalla vain kuusi pelaajaa. No, se olikin juuri se minimimäärä, eli rohkeasti vaan pelaamaan.

Meikäläinen puki ensimmäistä kertaa elämässään maalivahdinkamppeet päälle, ja täytyy myöntää että peiliinkatsoessa tuli ihan pro-olo, niin hienolta näytti.

Eka vastus oli KKK, onneksi vielä siinä vaiheessa ei tiennyt miten hyvä porukka oli kyseessä niin ei ehtinyt pelätä. Ei mun tarvi omaa suoritustani noloilla, eipä ne muittenkaan joukkueitten maalivahdit onnistuneet torjumaan KKK:n seiskan kaukolaukauksia. Tulos 3-1 KKK:lle.

Tokana vastassa Janakkala. Hitsi kun sinniteltiin hyvin ilman yhtäkään vaihtomiestä kun vastustajalla olisi pelaajia riittänyt vaikka toiseen - jos ei kolmanteenkin - joukkueeseen. Janakkalan vika maali mun olisi pitänyt torjua kun se ei ollut sellainen kaukaa yllättäen ammuttu laukaus. Tulokseksi 3-2 Janakkalalle.

HAU oli meidän kolmas vastus ja tehnyt aiemmissa matseissa vakuuttavaa jälkeä, se ei ollut päästänyt ainuttakaan maalia. Mua oikeesti pelotti mennä maaliin kun olin nähnyt miten kovaa loistavat miespelaajat tulivat maalille. Onneksi selvisin muutamalla sormille osuneella huitaisulla, vain oikean käden pikkurilli on nyt turvoksissa, pahemminkin voisi olla. Eka 10 minuutin erä sujui HSKH:lta loistavasti, voitettiin se 0-1! Tokassa erässä sitten näkyi se vaihtomiesten puute ja HAUlaiset pääsivät läpi kerta toisensa jälkeen. Tulokseksi taisi tulla 5-1.

Mutta mä TORJUIN! Hauskin tilanne oli varmaan se, kun HAUlainen hyvä miespelaaja pääsi yksin läpi ja minä onnistuin piilottamaan pallon alleni :) :) !!! Ilmeisesti tuomari oli jopa ehtinyt puhaltaa maalin merkiksi, mutta ei se pallo maaliin asti silloin päässyt. Muutenkin maalivahdin ote parani ottelu ottelulta, ja kolmannessa pelissä sain jo ihan hyviä koppeja.

Kolmannen matsin jälkeen yksi pelaajista joutui lähtemään kohti pohjoista ja lomakohdettaan. Myö luovutettiin kun meiltä loppui pelaajat ja jätettiin neljäs peli väliin :(

Kiitos kovakuntoiset joukkuekaverit Tom, Markku, Alma, Minna ja Maarit huimasta tsempistä ja periksiantamattomuudesta! Tosi kiva tapahtuma johon tahtoisi osallistua myös ensi vuonna, mutta mahtaisiko silloinkin olla yhtä huono tuuri sairastumisien ja tapaturmien suhteen...