Mannerin Ninan vetämät tehistreenit olivat niin antoisat, että pitää kirjoittaa asioita muistiin vaikka treeneistä onkin kulunut kohta jo kaksi viikkoa.

Treenit aloitettiin kilpailunomaisesti: kolme yritystä tehdä nolla, virheen tullessa pois radalta ja seuraava radalle. Alku oli kinkkinen sylilähtijälle, ja kahdella ekalla yrityksellä ei päästy toista estettä pidemmälle. Ekalla kerralla Otto ei edes katsonut ansaestettä, sen sijaan onnistuin viemään Oton kakkoshypylle väärin päin. Tokalla yrityksellä Otto sitten bongasi sen ansahypyn ja taas loppui matkanteko siihen. Olin ymmärtänyt treenin niin, että sitä pitemmälle ei pääse rataa treenaamaan kuin pääsee virheettä, eli kolmannelle yritykselle oli jo aikalailla kisamainen fiilis päällä, pakko onnistua ja tehdä nolla ettei treeni jäisi ihan tyngäksi. Lintsasin vähän, ei otettu lentävää lähtöä vaan jätin Oton odottamaan lähtöön. Yhdessä kohdassa, esteillä 18 ja 19 eksyin kartalta mutta taistelin ja tehtiin nolla :) Kaikki ei päässeet rataa nollalla mutta saivat silti treenata myös radan loppua, joten mun tsemppaus meni vähän hukkaan :) Mutta hirmu hauska tapa saada treeneihin kisatunnelmaa, omalla kohdallani ainakin onnistui.

Tykkään Ninan vetämistä treeneistä erityisesti siksi, että niissä oppii aina uusia ohjaustapoja ja tekniikoita. Tällä kertaa se uusi juttu oli niistosokkari. Olenhan minä nähnyt kun muut niitä tekevät, mutta nyt oikeasti tiedän mikä se on ja osaan itsekin tehdä. Alusta selvisi paljon paremmin niistosokkarilla kun ei tarvinut tunkea ansahypyn ja kakkosen väliin vaan pystyi jäämään 2-hypyn ulkopuolelle. Ja hei, niistosokkarin kakkoselle pystyi tekemään myös lentävänä lähtönä.

Sokkari nelosen jälkeen oli paljon parempi kuin valssi, koska valssi oli melkein kaikilla väärin ajoitettu ( =myöhässä) ja väärässä kohtaa. Myös 8-9 väliin ehdin tekemään sokkarin, mutta se kohta onnistui hyvin myös valssilla.

11-12 tehtiin pakkovalssilla. Mun pakkovalsseissa on se vika, että teen ne liian kaukana esteestä ja myöhässä, eli kurvit valuvat. Pari tosi nättiä pakkovalssia saatiin kuitenkin aikaan. Esme ja Ari kokeilivat pyöräyttää sekä 12 että 13 niistosokkarilla, mutta mulla oli ihan tarpeeksi treenaamista pakkovalssissa niin en kokeillut niistosokkaria tuohon.

22-23 lähetyksenä pimeään putkeen, ekalla kerralla vein hirveän pitkälle ja 24-hypylle tuli pyörimistä kun olin niin myöhässä. Otto haki 23 putken hyvin myös kauempaa ohjaten.

Pientä koiraa oli kätevä pyörittää hypyllä 24 putken suun puolelta, mutta kokeiltiin myös ohjata 24 jaakotuksella pitempää kautta. Nina huomautti, että siinä kohtaa jaakottaessa mun ei pidä peruuttaa niin pitkää matkaa, koska silloin Otto selvästi hidasti ja kysyi. Kokeiltiin 24 hypylle myös whisky-leikkausta, ja olin yllättynyt että se onnistui niin hyvin kun vain muistin antaa Otolle tilaa, eli kun jäin odottamaan ihan putken suulle. Ja jos joku kysyy että mikä on whisky-leikkaus, niin en osaa selittää, mutta voin joskus näyttää :)

6.3. treenien jälkeen Otto pääsi vielä treffaamaan Nelli-kleinia. Launtaina Nelli ja Otto eivät jääneet kiinni, mutta sunnuntaina 7.3. astutus onnistui samalla lailla kuin keskiviikkona 3.3.