Menipä taas ennätyksellisen myöhään eilen Ojangossa. Saviojan Anne oli vetämässä radanlukutreeniä. Lievä deja-vu, Annan kanssa mietittiin että miten monta vuotta siitä olikaan kun oli Annen opastuksessa treenailtu näitä samoja lainalaisuuksia. Koirat vaihtuvat, ohjaustyylit hioutuvat mutta jotkut asiat säilyvät - kuten Savioja-shikaani :)

Oli ihan mielettömän hyvät treenit, ja vaikka nuo kaikki perusjutut, esim. magneetit, tietää, niin muistutus on aina paikallaan. Jokusen kerran olen kuullut kuinka kylvän jaakotuksia vähän joka nurkkaan, mutta Saviojan Annen mielestä saan käyttää niitä vielä enempi. Otto kääntyili hienosti jaakotuksilla, muutaman kerran jopa niin näpsäkästi että aloitti kepit väärältä puolelta.

Vajaan neljän tunnin Ojangossa hengaamisen jälkeen ei ollut oma tsemppi oikein kohdallaan ja alussa tein hirveästi huolimattomuusvirheitä. Otto oli oma-aloitteisella päällä ja vaati kunnon ohjausta, sitten alkoi mennä paremmin kun jaksoin itse tehdä täysillä.

Olipahan mieletöntä päästä ensimmäistä kertaa tekemään samaa rataa Jepsun kanssa kuin mitä oli tehty Oton kanssa. Enhän minä kerennyt minnekään! Vaikka tuntuu että Jep ei etene lainkaan niin kovaa kuin pääsisi, niin silti olen armottoman myöhässä joka paikassa. Johtuu osaltaan tietysti siitä, että Jepin kanssa pitää varmistella esim. putkeen menoa, mutta taitaa Jep jo kovempaa mennä kuin Otto. Hitsi miten hienosti Jep kääntyy hypyn jälkeen kunnon ohjauksella, mutta osoitti se senkin että osaa kaarrattaa jos ohjaan huolimattomasti. Hullu mikä hullu, sammutin Ojangon valot vasta klo 23 jälkeen...