Maanantaina Jepin Vuokkostreeneissä meidän ryhmää oli kouluttamassa Soile Lahti. Arvostan Soilea todella paljon sekä kisaajana että kouluttajana. Vaikka Soilella on hyvin yksinkertaiset ohjausperiaatteet niin aina juteltuani Soilen kanssa tuntuu että agility on ylivoimaisen vaikea laji minulle :) En kerta kaikkiaan osaa tehdä asioita tarpeeksi järjestelmällisesti. Ja se näkyy.

Kun treenien teemana vielä oli rytmitys niin voin sanoa että oli haastavaa. Rytmityksestähän kaikki lähtee. Milloin liikkua ja milloin odottaa, kuinka saan koiran rytmittämällä irtoamaan huomattavasti paremmin. Tuotoksena hyvin opettavainen treenivideo jonka jätän kouluttajan toiveesta vain oman ryhmän käyttöön.

Näissä treeneissä tuli selvästi esiin Jepin ja minun ohjausongelmat, Jepille ei ole riittävän selkeää se että este suoritetaan vaikka ohjaaja valmistautuisi jo seuraavaan ohjaukseen. Sinänsä olin yllättynyt että Jep ei tarvinnut irtoamiseen palkkaa odottamaan hypyn jälkeen vaan parempiin irtoamisiin päästiin ihan vain ohjausta rytmittämällä. Ohjauksen muutos lähti heti omasta lähtöasennosta: kun koiran piti mennä minusta ohi niin jo se auttoi että koiranpuoleinen jalka oli ensin taempana ja lähdin sillä liikkeelle. Samalla kroppa oli jo sopivasti kääntyneenä hieman koiraan päin. Katseen piti ohjauksen alkaessa olla ensin koirassa ja sitten katse vasta kohti suoritettavaa estettä.

Itse bongasin treenivideota eestaas kelatessani sen miten vähän kädellä on merkitystä Jepin ohjaukseen varsinkin putkeen mennessä. Jalkojen liikkeen suunnan perusteella Jep valitsee putken pään.

Ja nyt kun olen nähnyt itseni ohjaamassa pyöritystä niin en ihmettele Jepin kieltäytymisiä. Vedän käden pois kesken ohjauksen, silloin ei riitä pelkkä oikea rintamasuunta. Pyörityksessä aina käsi alhaallaja loppuun saakka.

Lähetyksetkin näyttää videolla tosi pahalta. Kun käsi on jo suorana niin miten enää lähetät koiran. Niin sitä luuli tehneensä oikein mutta onneksi video paljastaa.